2.7.2016

Tahko MTB 2016

Tahkon tämän vuoden kisa ajettu ja ihan tyytyväinen voi suoritukseen olla. Lähtötilanne kisaan oli kevään ja alkukesän vaikeuksien jälkeen vähän epävarma ja mietinkin itse asiassa eiliseen iltaan asti matkan vaihtamista joko lyhyempään tai sitten yöajoon, jonka voisi ajella mahdollisesti rennommin läpi. Sehän on selvää kun klo 9 startissa lähtee niin silloin tulee ajettua täysillä joka tapauksessa.

Ajo lähti liikkeelle ihan hyvin. Vähän koitin alkumatkasta hillitä menohaluja, ettei noutaja tulisi kovin aikaisessa vaiheessa. Edellisestä yli kolmen tunnin lenkistäkin taisi olla jo reilu pari kuukautta aikaa ja nyt ei oltu ihan lenkkivauhdilla liikkeellä. Alun tieosuuksilla pääsee kyllä hyödyntämään peesietua aika hyvin. Vähän toki pitää olla varovainen kun isossa ryhmässä aina joku yli-innokas heiluu laidalta toisella ja ihan alkumatkastakin kyllä tuli joitakin tyhmänrohkeita ohituksia, joilla oli lähellä mennä kisa pilalle sekä ohittajalta, että osalta ohitettavista.

Tahkon lähtö on mahtava kun samaan aikaan starttaa yli 400 kilpailijaa

Ennen Kinahmia mummonmäen nousussa piti vähän hidastaa vauhtia kun tuntui, että sykkeet nousee vähän turhankin korkealle tässä vaiheessa ja tiedossa olisi aika pitkä nousu. Kyllä tuo vaan joka vuosi tuntuu yhtä hankalalta ja tuskaiselta. Kinahmille talutettiin taas pyörät jonossa ja Kinahmin päällä oli aluksi vähän vaikeuksia saada ajorytmistä kiinni. Jotenkin ajo tuntui alkuun tökkivältä eikä oikeen saanut sellaista normaalia tatsia ajamiseen. Oikeastaan vasta laskuun sain vähän paremman ajotuntuman. Eskolanm huollon jälkeinen tieosuus meni hyvässä porukassa reipasta vauhtia. Kinahmi kakkosella nousukin meni hyvin. Ajamalla oikeastaan niin pitkälle kuin mahdollista ja hyvin sai nousussa tilaa taluttajilta. Kävelyosuuden jälkeen oli taas vähän tuntuma hetken hukassa mutta lasku meni mukavan vauhdikkaasti.

Muutenkin ajo tuntui kulkevan ihan hyvin. Oikeastaan jossain 40 km kohdilla tuli pieni väsymyksen tunne, mutta sekin meni ohi kun otti lisää geeliä koneeseen. Sitten noin ehkä 47 kilometrin kohdalla jyrkässä hiekkatienousussa aivan nousun lopulla ketju meni pakan ja pinnojen väliin. Ja menikin sitten kunnolla. Millään ei saanut irti, vaikka otin rengasta irti ja koitin ketjua repiä pois. Mielessä jo kävi, että tähänkö tämä nyt päättyy. Muistin sitten, että olin vähän aikaisemmin ennen nousua nähnyt Medilaserin huolllon ja Mustikkamaan Timon, joten pyörä kantoon ja sinne kyselemään jos saataisiin jollain ketjut irti. No ei siinä kauaa mennyt ja ketjun voitelu ja cokis kaupan päälle ja matka jatkui. Kiitokset tästä!Tähän kaikkeen kuitenkin tuhraantui sen verran aikaa, että varmalta näyttänyt oma ennätys reitille jäi kyllä tulematta.

Maaliin!

Loppumatkasta ei oikeen enää saanut sykkeitä nousemaan normitasolle ja El Grandessa ketjut vielä menivät toisen kerran tuonne väliin, mutta tällä kertaa hoksasin tilanteen ajoissa ja sain ne myös pois nopeasti. Aluksi maalissa vähän otti päähän tekniset murheet, mutta toisaalta ne kuuluu lajiin ja mikä parasta niin mies oli kunnossa. Ei ollu mitään sydämen rytmihäiriöitä ja muutenkin jaksoi ajaa hyvin läpi kisan. Ei pahempia tummumisia tai muutakaan. Samoin verensokerit pysyi koko kisan hyvällä tasolla. Tällä kertaa mulla oli pumpussa sensorointi niin pystyin tiepätkillä vilkaisemaan verensokerin tilanteen pumpusta. Tästä oli kyllä suuri apu ainakin henkisellä puolella, kun tietää tarkkaan missä ollaan menossa ja asioihin voi reagoida ajoissa eikä vasta sitten kun verensokeri on jo liian matalalla.

Kyllä kisa antoi kuitenkin itseluottamusta ja varmuutta kauden jatkoa ajatellen. Ehkä tästä kaudesta voi vielä tullakin jotain. Varsinkin muutaman viikon takaiseen Laajavuoren kisaan ero oli suuri. Tästä jatketaankin nyt kolme seuraavaa viikonloppua XCO:n parissa. Valkeakoski, Seinäjoki ja Korson SM-kisat ja katsellaan sitten loppukauden tilannetta sen jälkeen. Saattaa kuitenkin olla, että vähän vähemmän tulee kilpailtua, että pääsee aloittamaan uuden treenikauden sitten puhtaalta pöydältä, ettei sitten ainakaan enää ole mitään ylirasitustiloja päällä kauden jälkeen.

Takavaihtajaa pitää varmaan vähän tutkia, että mistä nuo ongelmat johtui. Oliko vaihtaja saanut iskua kisan aikana, vai oliko vaan ajan kanssa mennyt vähän huonoihin säätöihin. Meillä kun harvemmin noita kaikista pienimpiä vaihteita tarvii kun ei oo mäkiäkään niin en oo kyllä varma koska on viimeksi tullut ajettua 32-42 välityksellä,

Tapahtumanahan Tahko oli taas kerran mahtava. Koko perhe tuntui viihtyvän ja tänne kun tuntuu aina osuvan hyvät kelitkin niin mikäs sitä on ajaa ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa ja nähdä kisakavereita kerralla vähän enemmän ja vaihtaa ajatuksia kisasta ja muustakin. Kuvista jälleen kiitos Tarja Kivirinnalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti