26.7.2016

XCO SM 2016

Viikonloppuna Vantaan Korsossa oli oikeen maastopyöräilyn juhlaviikonloppu kun lauantaina ratkottiin XCE:n ja sunnuntaina XCO:n mestaruudet. Itsekin olin XCO:ssa M30 sarjassa viivalla. Jo talvella tehdyn suunnitelman mukaisesti tämä olisi se kesän pääkisa, jolloin pitäisi olla kunnossa ja oma iskukyky saada siirrettyä kammelle ja pyörä vauhtiin. Kevään ja alkukesän vaikeudet on vähän tätä suunnitelmaa mutkistaneet ja tuossa kesäkuun puolessa välissä oli vielä hyvinkin epäselvää pääsenkö koko kisoihin ajamaan. No onneksi tilanne lähti korjautumaan ja nyt on päästy kisailemaan. Ja kyllähän SM-kisa on aina SM-kisa ja sitä myöden se arvokkain kisa Suomessa mun mielestä sarjasta riippumatta.

Korson radasta oon tykännyt aikaisemminkin ja viime vuonna taisin ajaa siellä yhden kauden parhaista kisoista. Radalla ei ole pahemmin nousuja, mikä on sopinut mulle hyvin, koska en oo mikään mäkimies yleensä ollut. Tänä vuonna tosin nousut on sujuneet yllättävän hyvin aikaisempaan nähden. Teknistä osaamista ja kivikko/juurakkojumppaa rata sen sijaan vaatisi paljon. Kävinkin viime viikon alussa Turkuun suuntautuneen lomareissun yhteydessä Liedossa ajamassa ja hakemassa juuri tuota kivikko-osaamista Liedon mainiolta XCO-radalta. 



Lauantaina oltiin taas poikien kans hiomassa ajolinjoja radalla ja muuten tuntuikin onnistuvan, paitsi yksi pieni nousu tuotti hankaluuksia. No piti vaan luottaa, että kisassa se menee ja jos ei mee niin sitten juostaan. Ja näytti se sama kohta videon perusteella tuottavan ongelmia ihan kärkipään Elitekuskeillekin. 

Kisa starttasi aika kovalla vauhdilla noin puolentoistakilometrin starttiloopilla, jonka jälkeen siirryttiin ajamaan 4 varsinaista kierrosta. Mä oon aina ollut lähdöissä vähän huono ja taas tuntui, että kaikki muut oli jo liikkeellä kun vasta yritin saada pyörää vauhtiin :) Tässä yksi kehitettävä asia lisää. Joka tapauksessa starttiloopissa mentiin jo aika reipasta vauhtia kun meidän sarjan kanssa starttasivat myös M40 sarjan kovat kuskit. M50 starttasi sitten minuutti meidän lähdön perään. Eli radalla tulisi olemaan paljon kovia kuskeja ja toivottavasti jostain löytyisi "taistelupari" jonka kanssa ajaa ja tsempata samalla 


Alku meni ihan mukavasti ja letkasta löytyi oma paikka. Poluille siirryttäessä koitin saada hyvän ajorytmin päälle, että vauhti pysyisi hyvänä mutta niin, etten ihan punaisella menisi heti ekaa kierrosta. No se tais vähän epäonnistua kun tuntui, että tietty rentous ajosta puuttui ja välillä kivikkojumppa meni vähän yliyrittämiseksi ja sitten piti yrittää saada menetettyjä sekunteja kiinni vähän ylikovaa ajamalla. 

Jossain vaiheessa kisaa jalat alkoi olla aika puhki, mutta niinhän ne aina menee. Ajokin vähän vaihteli kisan aikana. Välillä tuntui menevän mukavasti, mutta joitain hankalia kohtia oli, mihin ei vaan saanut sellaista flowta ajamiseen, mikä pitäisi olla. Siinä vaiheessa kun Kivirinnan Jukka meni ohi niin ajattelin, että siinä olis sopiva selkä seurattavaksi. Ollaan useampi vuosi ajettu aika tasaisia kisoja. Riippuu vähän kummalla sattuu olemaan parempi päivä. Nyt vaan kovaa taistelua niin tuo selkä pysyisi näköetäisyydellä. No ei näkyny selkää tällä kertaa kovin pitkään. Sinne meni menojaan :) 


Ihan neljännen kierroksen lopulla huomasin Mustikkamaan Timon lähestyvän kovaa vauhtia (oli pari kierrosta aikaisemmin ollut reitin varressa rengastöissä) ja ajattelin, että koitetaan pitää takana vaikka eri sarjassa ajetaankin. Tästä tulikin kisan loppuun mukava taistelu. Oli pakko yrittää, että pääsisi pariin viimeiseen laskuosuuteen edellä, muuten ei taitaisi olla mahdollisuuksia. Ja viimeinen nousu täysillä ylös. Loppukirikamppailu saatiin aikaiseksi ja tällä kertaa vein kun pääsin edestä lähtemään. Mutta oli maalissa ainakin kaikkensa antanut olo. 

Vaikka kisavire ei ihan se paras mahdollinen ollutkaan niin hyvä fiilis kisasta jäi ja loppusijoitus kuudes oli kuitenkin parannusta viime vuoteen. Ja vaikka se ajo ei aina niin kulkisikaan niin olihan tämä taas mahtava viikonloppu maastopyöräilyn merkeissä, Kyllä tässä on kuitenkin kilpailun lisäksi niin paljon muutakin hienoa, vaikka itse kisa keskiössä monesti näissä jutuissa onkin. Kyllä nytkin oli hienoa oman kisan jälkeen seurata Miesten ja Naisten Elite-startteja ja nuorten luokkia. Näkee ne maan parhaat ja tulevaisuudet tähdet samalla kun ikämiehet on saatu alta pois :) 


Kiitokset reitin varressa kannustaneille, kyllä siitä aina vähän lisää voimaa saa kun ihmiset kannustaa. Samoin kiitos järjestäjille hyvistä kisoista ja radasta. Samoin tietysti kilpailijoille ja onnittelut voittajille sekä tietysti oman sarjan mitalisteille Mikolle, Antille ja Heikille! Kovia olette! Kuvat tuttuun tapaan: Tarja Kivirinta. Kiitos. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti