Glukoosisensorointi kisakäytössä

Mulla on nyt parissa viime kisassa (itse kisapäivän lisäksi ainakin edellinen päivä + kisan jälkeen muutama päivä) ollut glukoosisensorointi käytössä. Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että kropassa on kiinni tuo sensori ja lähetin, jotka lähettävät viiden minuutin välein insuliinipumppuun tiedon verensokerista. Ja insuliinipumppuhan on kiinni sitten 24/7 käytännössä, eli pieni sensori+lähetin ei tuossa enää haittaa.

Tuolla pystyy seuraamaan, miten verensokeri käyttäytyy vuorokauden ympäri ja tiedot saa talteen. Jo tämä on tilastoista kiinnostuneelle ihmiselle mielenkiintoinen juttu :) Siinä näkyy insuliiniannokset yms. Mulla on verensokeritasapaino yleensä pysynyt suhteellisen hyvänä, mutta kisatilanteessa koin, että tästä oli todella suuri apu. Ensinnäkin näen koko ajan, miten verensokeri kehittyy. Onko menossa alaspäin tai ylöspäin kuinka nopeasti yms. Tämä helpottaa jo edellisenä päivänä verensokerin seurantaa kun yleensä kisaa edeltävä päivä tai kisapäivän aamu tulee istuttua autossa ja jännitettyä tulevaa kisaa. Eli pitkään autossa istuminen jo poikkeaa normaalista päivärytmistä ja jännitys siihen päälle niin kaikki ei aina mene ihan niinkuin normipäivänä menee. Lisäksi maratonkisoihin jos tekee jonkunlaista hiilaritankkausta niin sekin verensokereihin vaikuttaa.

Sensoroinnin avulla pystyy kuitenkin reagoimaan verensokerin muutoksiin nopeasti eikä tarvitse koko aikaa olla verensokeria mittaamassa. Laitehan kalibroidaan pari - kolme kertaa vuorokaudessa ottamalla verensokeri, mutta tällä säästyy ne 10-20 mittausta mitä tulee kisapäivinä ja edeltävänä päivänä helpostikin tehtyä tilanteesta riippuen. Tuosta verensokerista sen verran, että sehän saa kisaan lähtiessä olla vähän normaalitasoa korkeammalla, ainakin maratonkisojen kohdalla. Mutta jos se on aamusta liian korkealla niin silloin voi käytännössä kisamenestyksen unohtaa. Saahan sen alas, mutta tässä tapauksessa kun aikaa on vähän vaarana on liian matalat verensokerit ja taas korjatessa liian korkea eli arvot heittelee ja ajofiilis sen mukana. Matala on sitten vähän sama homma. Hetken aikaa kulkee, kunnes ainakin mun tapauksessa seinä tulee vastaan eikä jalat toimi enää ollenkaan.

Sensori ja lähetin selän puolella ja insuliinipumpun kanyyli näyy vasemmalla

Tahkolla tuota verensokeriarvoa pystyi seuraamaan kisan aikanakin aina välissä sopivilla tieosuuksilla. Pumppu oli ajopaidan takataskussa, josta sen sai kaivettua esille ja vilkaistua arvon. Samalla näki olaanko menossa kuinka nopeasti alaspäin vai meneekö homma suunnitelman mukaan. Tässäkin kun näkee mahdollisen nopean verensokerin laskun voi asiaan ragoida hyvissä ajoin esimerkiksi geelillä. Pumpustahan voi tarvittaessa antaa myös lisäannoksen insuliinia, jos jostain syystä verensokeriarvo lähtisikin kisan aikana nousuun. Toki tämä ei ihan niin nopeasti käy, että siinä vaiheessa saattaa joutua pysähtymään tai ei ainakaan kovin kovaa vauhtia pysty ajamaan.

XCO-kisoissa taas on vauhtia ja tilanteita sen verran enemmän, että siellä ei oikeen pysty tuota verensokeria kisan aikana seurata, mikäli siihen ei saa erillistä näyttöä tai verensokeria näkyvill esimerkiksi Garminiin. Toisaalta kisakin on yleensä alle 1,5 tuntia, joten jos lähtiessä on oltu hyvällä tasolla niin yleensä kisan ajan kestää. Toki niitä verensokerin laskemisia on XCO-kisoissakin tullut, mutta vähemmän niin, että ajamista haittaisi suuremmin.

Insuliinipumppu. Tämä kulkee taskussa aina ja letkun toinen pää mahassa 

Yksi lisä mitä tuohon sensoriin kaipaisi varsinkin kisa- ja miksei lenkkikäyttöönkin olisi ant+ -lähetin, jolla tiedot saisi suoraan Garminin mittariin. Tai vaihtoehtoisesti joku pieni oma tankoon laitettava näyttö tai ranneke. Näin verensokerin seuraaminen olisi vielä helpompaa kisan aikana kun ei tarvisi pumppua kaivaa taskusta. Toinen huono puoli on sitten sensorin pysyminen kiinni. Kun liikkuu niin kyllähän se saattaa sieltä irrota kovassa vauhdissa, että ihan 100% luotettava tuo ei ole. Toki pumppu tuon myös ilmoittaa välittömästi, että ei yhteyttä sensoriin.

Lisäksi kun mulla on nyt ollut reilu puolitoista vuotta insuliinipumppu käytössä niin se on helpottanut varsinkin kisan aikana sekä treenatessa verensokerin tasaisena pysymistä. Pumpusta kun saa säätää perusannosta kisan ainaka pienemmäksi ja kun tuota on riittävästi kokeillut niin aika hyvin on löytynyt tuohon sopivat säädöt mitä kisassa käyttää ja mitä lenkeillä. Varsinkin kisassa ja lenkeilläkin tarvii energiaa niin pumppu antaa kuitenkin tasaisesti insuliinia niin verensokeri pysyy sen avulla tasaisempana. Vaikka monta vuotta olin ajatuksena pumppua vastaan niin en mä kyllä takaisin kyniin enää vaihtaisi, ainakaan niin kauan kun urheilen.

Tämä kaikki voi tietysti asiaan tottumattomalle tuntua hankalalta, mutta kun on kohta 30-vuotta diabeteksen kanssa elänyt niin siihen on tottunut ja se kuuluu päivittäiseen elämään samalla tavalla kuin vessassa käyminen ja hampaiden pesu. Toki muuttuvia tekijöitä on aina vähän enemmän urheilun kannalta, mutta en mä sen takia jätä kisoja ajamatta, että niissä saattaa tulla verensokerin kanssa ongelmia mikä mahdollisesti suoritusta haittaa enemmän tai vähemmän. Samalla lailla se verensokeri joskus laskee ihan kotonakin ollessa, että se ei ainakaan ole syy jättää urheilematta. Urheilu ja liikkuminen yleisestikin autata diabeteksen hoidossa.