Joupiska XCM

Lauantaina siis "paluu" kisakuvioihin puolentoistakuukauden tauon jälkeen Seinäjoella. Kuten ennakossakin mainitsin niin tämä on yks mun suosikkikisoista ja täällä ajokin on tavannut kulkea yleensä ihan mukavasti. Tämä vuosi oli jo kuudes kerta kun kisaan osallistun. Kisaan lähdin vähän epävarmoin fiiliksin ja kuumuus vielä lisäsi tuota epävarmuutta. Lisäksi oli vielä kipeytynyt hammas, joka ei varsinaisesti fiilistä nostanut. Ei onneksi kisan aikana häirinnytkään yhtään.

Kisan maltoin aloittaa rauhallisesti. Senkin virheen oon tehnyt, että alussa oon lähteny täysiä ja ollut sitten ihan piipussa loppumatkan. Ensimmäinen 12 km kierros meni siis vähän rauhallisemmin ja löytyikin sopiva porukka missä ajaa. Kierroksen lopulla kun noustiin Joupiskalle niin sain vielä edellä menevän vähän isomman porukan kiinni. Tällä kertaa mulla oli jopa huolto kisassa kun Juho oli juomahuoltajana. Kierroksen vaihtuessa hienosti uus pullo käteen ja vauhdilla uudelle kierrokselle.

Toinen ja kolmas kierros oli 24 km pituinen ja alku on täysin samaa kuin lyhyemmälläkin kierroksella. Viimeisillä polkupätkillä ennen vähän pitempää tieosuutta mulla takarengas tyhjeni. Äkkiä CO2 -patruuna taskusta ja rengas täyteen. Onneksi litkut hoiti loput, ei enää loppumatkan aikana rengas tyhjentynyt. Tuossa vaiheessa tipuin kuitenkin porukasta missä ajoin ja tieosuus meni yksin ajellessa. Siinähän aina häviää verrattuna tilanteeseen, että pääsisi ajamaan porukassa. Muutenkin tieosuudella ja sen jälkeisellä polulla meno oli vähän tahmeaa. Saattoi vähän ajorytmi kärsiä tuossa renkaan täytössä, vaikka ei siihen aikaa paljoa mennytkään.

Reitin alkuosan kividropissa

Reitin loppuosan pitkällä teiknisemmällä polkupätkällä alkoi ajo taas kulkea paremmin. On muuten tosi mahtava tuo polkuosuus, ratamestarille kiitosta siitä. Tosin täysjoustoa siinä tuli vähän ikävä, kun jäykkäperäisellä ajeli. Kierroksen vaihtuessa taas uudet pullot ja pari huikkaa jääkylmää Ediä. Ajattelin tuota kokeilla, että olisko sillä piristävä vaikutus tässä vaiheessa kisaa. Oli tai ei mutta kolmannelle kierroksella sain taas lisää virtaa. Tieosuudella oikeastaan toimin vetomiehenä, kun ajettiin edellä menevä porukka kiinni. Polulle kun päästiin niin menin porukasta ohi ja ajattelin, että ainakin muutama lähtee mukaan, mutta yllätykseksi huomasin hetken päästä, että kukaan ei ollutkaan lähtenyt mukaan vaan ajelin yksin.

Vähän huolestutti tiepätkä takaisinpäin kun olin taas yksin, mutta kun takaa ei ihan lähellä ketään näkynyt ja pääsin tälle reitin parhaalle poluosuudellekin yksin niin tiesin, ettei takaa taida enää kukaan ohi tulla. Edessäkään ei tosin ihan lähellä ketään näkynyt. Tiesosuudella näin jonkun menevän kauempana edessä, mutta etäisyyttä oli sen verra, että yksin ajaessa ei kiinni saanut. Lopun nousut meni ihan mukavasti ja olikin hienoa kääntyä vielä kerran lopun hissilinjan nousuun, kun tiesi, että kohta on maalissa.

Kokonaisuutena hyvä kisa ja olin tyytyväinen omaan ajooni. Toki aina vois kovempaakin ajaa ja siihen pitää pyrkiä, mutta tällä kertaa vauhtia oli tämän verran. Positiivista oli kuitenkin se, että sain kolmannelle kierrokselle nostettua vauhtia vielä ja tuntui virtaa riittävän. Myös verensokerit pysyivät tällä kertaa ihan kunnossa kisan ajan. Ei laskenut missään vaiheessa liian matalalle eikä myöskään noussu turhan korkealle. Ainut ihmetyksen aihe itselle oli suhteellisen matalat sykkeet. Keskisyke jäi 158, mikä on alle aerobisen kynnyksen ja maksimikin tais olla vaan 179. Tähän en osaa sanoa mikä vaikutti, en nyt mielestäni säästöliekilläkään ajanut. Joka tapauksessa hieno kilpailu hyvällä reitillä!