3.6.2013

Korso MTB

Sunnuntaina oli vuorossa Korson maratonkisa. Tänä vuonna kisa ei kuulunut Maraton Cupiin, mutta päätin lähteä mukaan, koska viime vuoden perusteella tämä reitti oli yksi suosikeistani. Tänä vuonna olisi ollut mahdollista ajaa jopa kolmen kierroksen ja reilun 90 km matka, mutta mulle riitti kyllä perusmatka reipas 60 km.

Ennen kisaa olo oli aika varma. Kerrankin verensokerit oli just niinku pitää. Ei ollu jännityksesä johtuvaa liian korkeeta eikä myöskään laskenut juuri ennen kisaa liian matalalle arvot. Pääsi siis aika optimitilanteesta lähtemään kisaan. Normaalia kisajännitystä toki aina on ja siihen kuuluvaa vessassakäyntiä :)

Kisa lähti startilla auton perään ja parin kilometrin jälkeen siirryttiin metsätielle ja siitä polulle. Alkuhässäkän jälkeen pääsin hyvään ryhmään ja jaloissa tuntui olevan ainakin alkumatkasta hyvin tehoa. Tässä vaiheessa ainakin tuntui, että olin hyvässä porukassa, kunnes sitten tapahtui taas se mitä pari vuotta sittenkin. Huomasin, että takarengas alkoi olla tyhjä ja mutkissa kiemurteli alla. Ei muuta kun hiilihappopatruuna repusta ja rengas täyteen. Kyljestä suihkusikin jonkun verran litkua mutta näytti, että rengas paikkaantui. No muutama sata metriä ajoa ja totesin, ettei ihan niin helpolla päästy. Uudelleen sama homma ja samalla huomasin, että reikiä onkin ainakin kaksi. Tämän täytön jälkeen pääsinkin ajamaan 2-3 kilomerriä, tosin kaikki kivikot erittäin varovaisesti. Sitten oli taas renkaan täytön aika..

Kuva: Jarkko Pohjola

Tässä vaiheessa ajattelin, että parempi laittaa sisuri, mutta huomasinkin, että se on jäänyt autolle.. Ei muuta kun kolmas ja viimeinen hiilihappopatruuna ja ja taas vähän matkaa ajoa. Sen jälkeen joutuikin sitten pariin kertaan pysähtyä pumppaamaan kun ajattelin, että ajelen ainakin siihen puolen välin huoltoon ja siitä sitten takasin lähtöpaikalle. Huollossa sain sitten joltain lainaan vähän isompaa pumppua ja ajattelin vielä kokeilla, josko rengas kestäisi. Tällä kertaa litkut alkoi vihdoin pitämään ja pääsinkin ajamaan toisen kierroksen alkupuolelle asti ennen seuraavaa pumppausta.

Välillä ajo näytti jopa vauhdikkaalta, Kuva: Jarkko Pohjola

Tunsinkin itsensi nopeaksi kuskiksi kun sai ohitella porukkaa ihan tosissaan. Ajo tuntui kuitenkin kokoajan tosi vahvalta. Sijotukset oli mitä oli, mutta oma tunne oli hyvä kokoajan. Jopa tiepätkät kulki mielestäni hyvin. Toisella kierroksella tuli sitten pitkät pätkät kun joutui ajamaan yksin. Takaa ei tullut ketään kirittämään eikä edessäkään satunnaisia ohitettavia enempää porukkaa näkynyt. Tässä vaiheessa helposti käykin se perisynti, että vauhti tippuu mukavuusalueelle. Onneksi kierroksen loppupuolella oli taas enemmän porukkaa edessä, jolloin sain lisää virtaa ja loppu tuli taas ihan hyvää vauhtia. Lisätsemppiä tuli vielä tieosuudelle kohti maalia lähtiessä kun Skinsin miehet tsemppas, ilmeisesti 96 kilometrin voittajaa Henri Ojalaa odotellessaan.


29" syö pikku kivikot :) Kuva: Jarkko Pohjola

Kokonaisuudessaan olin kisaan tosi tyytyväinen. Rengasrikot kuuluu lajiin, mutta niistä huolimatta ajo oli vahvaa. Sijotuskin olis ollut yllättävän hyvä ilman rengasrikkoja, kun katsoo Garminista aikaa mitä olin liikkeellä ja vertaa sitä oikeaan loppuaikaan. Mutta nämä nyt on turhia spekulaatioita. Kuitenkaan en sijotuksista sisnällään aja vaan lähden joka kerta voittamaan itseäni ja tekemään hyvää suoritusta. Nyt se mielestäni tuli. Oon myös tosi tyytyväinen, kun verensokerit pysyi koko kisan ajan hyvällä tasolla. Ei tullut missään vaiheessa tunnetta, että olis liian matalalla tai korkeella. Maalissa sitten se perus lenkinjälkeinen 4,2. Eli kisapäivä oli miltei täydellinen myös diabetes huomioiden. Ja oli myös lämmin päivä. Garmin tais näyttää keskilämpötilaksi peräti 29 astetta, joten juomaa kului. Kisan aikana ei tullut minkäänlaisia kramppeja mutta illalla sitten muutaman kerran toinen jalka vähä kramppaili. Ilta menikin nestettä tankatessa ja tupla-annos magnesiumia nukkumaan mennessä.

Reitti on myös yksi parhaista maratonreiteistä, mitä oon ajanut. Korsossa osataan kyllä tehdä hyvät reitit. Niillä hidaskin kuski tuntee ajavansa kovaa. Koskee siis maratonreitin lisäksi xco-rataa. Todellä hyvä ja mukava reitti ja 29" jäykkis oli kuin kotonaan tällaisella reitillä. Mun mielestä tämä voittaa esimerkiksi paljon mainostetun Tahkon reitin mennen tullen. Kiitokset järjestäjille hienosta tapahtumasta ja kilpailijoille kisasta! Kiitos myös Jarkko Pohjolalle kuvista. Hienoa kun jotkut viitsivät viettää päivänsä metsässä kuvaamassa kisojen aikana. Ruokailu kisan jälkeen oli myös hieno juttu. Kyllähän tuolla ajaessa nälkä tulee ja eipä tarvi pitkänmatkalaistenkaan heti pysähtyä johonkin ABC:lle syömään kun kisapaikalla tarjoillaan lounas.


2 kommenttia:

  1. Olihan positiivinen yhteenveto.Fillarointi on tärkeintä sijoituksella niin väliä. Kaikki kunnia mitalisteille ja järjestäjille!
    Itselle riittää hyötypyöräily.
    T.Fillaristi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällä kertaa tyytyväisyys näkyi ilmeisesti tekstissä asti. Arvostan toki kisojen mitalisteja ja kärkipään kuskeja ja yritän itsekin ajaa mahdollisimman kovaa. Mulle kuitenkin tärkeintä on se oma ajo ja tällä kertaa olin suoritukseen aidosti tyytyväinen.

      Poista