Tammikuu on ollut treenimielessä hyvä kuukausi. Joulukuun flunssat oli takanapäin ja tammikuussa pääsi taas kunnolla treenin makuun. Kovat pakkaset vähän verotti ulkona liikkumista, mutta sitä oon koittanut sitten korvata treinerilla varastossa. Muutenkin varsinkin viikolla treineri on tullut tutuksi osin ajankäytöllisistä syistä. Työpäivän jälkeen ei valitetavasti ole aina aikaa kovin pitkille lenkeille ja pitää sovittaa omat menonsa muun perheen menoihin niin tunnin-puolentoista treineriajo sopii viikolle mun ohjelmaan erittäin hyvin.
Tammikuussa pääsi jo vähän hiihtämäänkin. Latuja tänne Kokkolaan saatiin kyllä odottaa todella pitkään ja välillä oli vähän turhankin kovia pakkasia hiihtoon ja tällä viikolla taas vesikeliä, mutta tänään oli oikeen hyvä hiihtokeli ja jonkun verran on hiihtolenkkejä kertynyt. Voimaharjoittelupuolella punttisali on kuulunut ohjelmaan noin kahdesti viikossa. Siitä oon kokenut olevan selvää hyötyä ja sitä tulen jatkamaan läpi talven ja todennäköisesti myös kesän ajan. Viime kesän hyvät kokemukset loivat uskoa sille, että kesän aikanakin kannattaa voimapuolta treenata. Määrät pitää vaan huomioida, ettei pahasti sillä itseään jumiin vedä. Tammikuu toi voimapuolellekin lisää painoja ja lyhensi sarjoja ja nyt onkin päässyt viime vuoden ennätykset laittamaan uusiksi, vaikka mitään ykkösiä tai kakkosia en oo edes kokeillut. Voimapuolella on siis menty eteenpäin. Muutenkin tuntuu hienolta kun tässä iässäkin vielä tuntee kehittyvänsä ja treeni tarttuu ja hommasta nauttii niin mikäs sen hienompaa.
Ja tässä sitten vielä lukuja Tammikuusta:
Harjoitukset: 35
Tunnit: 50h 50 min 25 s
Lepopäiviä: 4
Pyöräilyä:
Trainerilla: 15
Mtb: 5
Punttisali: 8
Hiihto: 7
Joitakin kertoja on tullut tehtyä kahta treeniä päivässä. Yleensä silloin on aamusta ollut joko punttitreeni tai hiihto ja illalla trainerilla jotain. 4 täyttä lepopäivää, mutta osa treenipäivistäkin on ollut kevyitä ja palauttavia, jolloin kokonaiskuormitus on pysynyt sopivalla tasolla. Kerran on suunniteltu treeni jäänyt väliin kun väsytti niin paljon. Yleensä lenkki virkistää mutta joskus on tilanne, että on useampi yö mennyt huonommin nukkuessa (lapset kipeänä) ja illalla töiden jälkeen ei oikeen virtaa enää ole niin parempi levätä kuin väkisin tehdä.
Tuleva viikko on tarkoituksella vähän kevyempi ja sitten seuraavalla aletaan taas painaa kovaa kohti kevättä ja treineriajoissakin tehot alkaa pikku hiljaa vähän nousemaan. Huomenna voi jo sanoa, että ens kuun jälkeen on jo huhtikuu, joten kisakausi alkaa lähestyä. Kisakauden avaukseen näyttäis olevan 12 viikkoa.
31.1.2016
30.1.2016
Garmin Edge 520
Vanha ja hyvin palvellut Edge 500 sai väistyä lähes kuuden vuoden käytön jälkeen kun hankin Garminin uuden Edge 520 mallin. Mielenkiintoisia ominaisuuksia uusi malli pitää sisällään. Vielä en ole päässyt kaikkia edes testaamaan mutta eiköhän tässä kevään mittaan. Tässä vaiheessa mittaria on käytetty vaan treineriajossa varastossa. Ainakin nuo Strava-ominaisuudet on kesää ajatellen ihan mielenkiintosia.
26.1.2016
Kisakausi 2016
Nyt kun ensi kesän kisakalenteri alkaa olla julkaistu niin tein itsekin alustavaa kisakalenteria ens kesälle. Pääpaino tulee olemaan XCO-kisoissa, mutta tulen ajamaan myös joitain maratoneja sekä Tahkon ja Syötteen kisat. Toki muutokset on aina mahdollisia ja suunnitelmat voi aina muuttua. Joitain kisoja tuonne saattaa tulla vielä lisää, mutta katsotaan sitä sitten kesän aikana, miten ajo kulkee ja miten on intoa kisoissa kiertää. Varmasti ainakin paikalliskisoja tulee kalenteriin ja saattaa olla, että loppukesään/alkusyksyyn tulee joku/joitain XCM-kisoja vielä, mutta sen ehtii vielä kesän aikana miettiä.
Tässä vaiheessa voisi sanoa, että kauden päätavoite tulee olemaan XCO:n SM-kisa, silloin jos saisi sen kesän oman huippuajon ajettua niin olisi hienoa. Toki jokaiseen kisaan lähdetään taistelemaan täysillä ja ajamaan sen mitä miehestä irti saa. Kisakauden aloituskin on aika ajoissa, kun jo huhtikuun lopulla ajetaan Lahdessa ensimmäinen xco-kisa. Toivottavasti täälläkin on päässyt sitä ennen jo ajamaan kunnolla metsässä, ettei ihan kylmiltään tarvi kisaan lähteä.
Tässä vaiheessa voisi sanoa, että kauden päätavoite tulee olemaan XCO:n SM-kisa, silloin jos saisi sen kesän oman huippuajon ajettua niin olisi hienoa. Toki jokaiseen kisaan lähdetään taistelemaan täysillä ja ajamaan sen mitä miehestä irti saa. Kisakauden aloituskin on aika ajoissa, kun jo huhtikuun lopulla ajetaan Lahdessa ensimmäinen xco-kisa. Toivottavasti täälläkin on päässyt sitä ennen jo ajamaan kunnolla metsässä, ettei ihan kylmiltään tarvi kisaan lähteä.
9.12.2015
Elite Turbo Muin kokemuksia
Nyt kun tuolla uudella trainerilla on viikon verran tullut ajettua niin voin jotain testiraporttia kirjoitella. Viime päivien kelit on olleet aika lailla traineriyhstävällisiä (räntä- ja vesisadetta), joten uuden treenikaverin kanssa on tullut aikaa vietettyä.
Ensimmäinen huomio on hiljaisuus. Koska traineriin ei tule takarengasta kiinni ollenkaan niin renkaan ääni puuttuu kokonaan. Oikeastaan ainoat äänet tulee ketjuista/pakasta. Kovin monesta trainerista ei kokemusta ole, mutta selvästi tämä on hiljaisin niistä millä oon ajanut.
Toinen asia on tukevuus. Tällä on hyvä ajaa myös putkelta eikä tarvitse pelätä koko trainerin kaatumista. Jos verrataan vanhaan traineriin (Tacx I-magic/Fortius) niin huomattavasti tukevampi, vaikka ei sekään ihan mikään heppoinen kapistus ollut. Vauhtipyörä on myös painava, joten ajotuntuma on hyvä. Vastusta pitäisi riittää myös vähän kovemmalle kuskille. Vastushan kasvaa progressiivisesti vauhdin myötä ja esimerkiksi 30 km/h vauhtiin vaaditaan jo lähes 450 Wattia tehoja (nämä siis Eliten ilmoittamat watit, erillistä wattimittaria ei ole käytössä). Eli jos verrataan puhtaasti km/h nopeutta aikaisempiin trainereihin niin tällä vauhti on kyllä hiljaisempi, mutta sillä ei liene traineriajossa mitään merkistystä. Hyvänä puolena myös se, että watit saa Garminin mittariin näkyviin ANT+:lla muiden tietojen mukana. Trainerilla onnistuu siis erittäin hyvin tehotreenit ja vaikka mäkitreenit kun vastusta riittää.
Treenit esimerkiksi Trainerroadin kanssa onnistuu hyvin ja niitä oon pääasiassa itsekin ajanut. Tehoihin pohjautuvat treenit onnistuu siis hyvin ilman varsinaista tehomittaria/polkimiakin, vaikka ne varmasti hyvät olisivatkin olemassa. Tehodatan oikeellisuudesta en osaa sanoa, koska vertailukohtaa ei ole, mutta ainakin tuo käy hyvin harjoituskäyttöön, koska olosuhteet on aina samat ja laite jolla treenataan sama. Eikä rengaspaineetkaan vaikuta tällä laitteella treenatessa.
Huono puoli laitteessa on varmasti koko ja paino. Ja tämäkin lähinnä jos haluaa mukana kuljettaa esimerkiksi kisapaikoille lämmittelyyn. Siihen valitsisin ehkä jonkun toisen trainerin kun Turbo muinin raahaamisen. Kotitreeneihin ei mun mielestä ole liian iso ja itseasiassa vie paljon vähemmän tilaa kuin entinen traineri. Toinen mitä oon huomannut niin ANT+ lähettimen teho ei aluksi riittänyt kovin kauas. Koska itse lähetin on ihan trainerin takaosassa punaisen luukun alla. Mulla oli aluksi kannettava pöydällä trainerin edessä niin siinä huomas, että teho/nopeusdata aina välillä hävisi, mutta kun konetta siirsi vähän lähemmäksi traineria niin ei ole ongelmia ollut. Bluetoothilla en ole kokeillut, että toimisiko sillä kauemmas. Toki tuonkin voi ratkaista laittamalla esimerkiksi usb-jatkojohdon tuolle koneen ANT+ -vastaanottimelle (joka mulla on Suunto Movestick). Eli pientä säätöä vaati tämä, mutta en kokenut ongelmaksi.
Ajotuntumaa ei voi kuitenkaan tarpeeksi kehua. Todella hyvän tuntuinen. Jos olet uutta traineria hankkimassa niin kannattaa ainakin kokeilla tätä, jos se jossain liikkeessä on mahdollista.
Ensimmäinen huomio on hiljaisuus. Koska traineriin ei tule takarengasta kiinni ollenkaan niin renkaan ääni puuttuu kokonaan. Oikeastaan ainoat äänet tulee ketjuista/pakasta. Kovin monesta trainerista ei kokemusta ole, mutta selvästi tämä on hiljaisin niistä millä oon ajanut.
Toinen asia on tukevuus. Tällä on hyvä ajaa myös putkelta eikä tarvitse pelätä koko trainerin kaatumista. Jos verrataan vanhaan traineriin (Tacx I-magic/Fortius) niin huomattavasti tukevampi, vaikka ei sekään ihan mikään heppoinen kapistus ollut. Vauhtipyörä on myös painava, joten ajotuntuma on hyvä. Vastusta pitäisi riittää myös vähän kovemmalle kuskille. Vastushan kasvaa progressiivisesti vauhdin myötä ja esimerkiksi 30 km/h vauhtiin vaaditaan jo lähes 450 Wattia tehoja (nämä siis Eliten ilmoittamat watit, erillistä wattimittaria ei ole käytössä). Eli jos verrataan puhtaasti km/h nopeutta aikaisempiin trainereihin niin tällä vauhti on kyllä hiljaisempi, mutta sillä ei liene traineriajossa mitään merkistystä. Hyvänä puolena myös se, että watit saa Garminin mittariin näkyviin ANT+:lla muiden tietojen mukana. Trainerilla onnistuu siis erittäin hyvin tehotreenit ja vaikka mäkitreenit kun vastusta riittää.
Treenit esimerkiksi Trainerroadin kanssa onnistuu hyvin ja niitä oon pääasiassa itsekin ajanut. Tehoihin pohjautuvat treenit onnistuu siis hyvin ilman varsinaista tehomittaria/polkimiakin, vaikka ne varmasti hyvät olisivatkin olemassa. Tehodatan oikeellisuudesta en osaa sanoa, koska vertailukohtaa ei ole, mutta ainakin tuo käy hyvin harjoituskäyttöön, koska olosuhteet on aina samat ja laite jolla treenataan sama. Eikä rengaspaineetkaan vaikuta tällä laitteella treenatessa.
Huono puoli laitteessa on varmasti koko ja paino. Ja tämäkin lähinnä jos haluaa mukana kuljettaa esimerkiksi kisapaikoille lämmittelyyn. Siihen valitsisin ehkä jonkun toisen trainerin kun Turbo muinin raahaamisen. Kotitreeneihin ei mun mielestä ole liian iso ja itseasiassa vie paljon vähemmän tilaa kuin entinen traineri. Toinen mitä oon huomannut niin ANT+ lähettimen teho ei aluksi riittänyt kovin kauas. Koska itse lähetin on ihan trainerin takaosassa punaisen luukun alla. Mulla oli aluksi kannettava pöydällä trainerin edessä niin siinä huomas, että teho/nopeusdata aina välillä hävisi, mutta kun konetta siirsi vähän lähemmäksi traineria niin ei ole ongelmia ollut. Bluetoothilla en ole kokeillut, että toimisiko sillä kauemmas. Toki tuonkin voi ratkaista laittamalla esimerkiksi usb-jatkojohdon tuolle koneen ANT+ -vastaanottimelle (joka mulla on Suunto Movestick). Eli pientä säätöä vaati tämä, mutta en kokenut ongelmaksi.
Ajotuntumaa ei voi kuitenkaan tarpeeksi kehua. Todella hyvän tuntuinen. Jos olet uutta traineria hankkimassa niin kannattaa ainakin kokeilla tätä, jos se jossain liikkeessä on mahdollista.
4.12.2015
Elite Turbo Muin Smart B+
Eilen tuli treenikeskukseen eli varastoon Maunumäeltä uus traineri talven traineriajoihin. Jos ei muuta niin ainakin lisää intoa tuo traineritreeneihin. Vielä en oo ehtiny kunnolla ajamaan, mutta laitetaan tarkempaa raporttia kun saa vähän tunteja alle. Hiljainen ja tukeva Turbo Muin ainakin on. Tässä vielä linkki Eliten omille sivuille.
19.10.2015
Lenkkievästä
Nyt kun uusi harjoituskausi on päässyt taas vauhtiin niin tuli tehtyä pitkästä aikaa myslipatukoita lenkkievääksi. Reseptikin oli helppo. Appelsiinimehua, hunajaa, mysliä, pähkinöitä ja vähän suolaa. Myslin sisällön voi valita maun mukaan tai tehdä itse. Mä käytin kaupasta ostettua mysliä. Ja hyvää tuli
4.10.2015
Kisakausi 2015 - Maratonmiehestä xco-mieheksi
Tässä vielä vähän mietteitä menneestä kisakaudesta. Otsikko kertookin oikeastaan olennaisen tästä kisakaudesta. Lähdin kauteen tavoitteet matatonkisoissa ja xcm-cupissa ja päätin kauden xco-cupin voittoon M30-luokassa. Kausihan alkoi mun osalta Peurungasta toukokuun alkupuolella. Tuohon kisaan lähteminen oli vielä reilu viikko ennen kisaa hyvin epävarmaa, kun olin huhti-toukokuun vaihteessa puolitoista viikkoa kuumeessa ja influenssassa. Täytyy sanoa, että tästä lähtien otan kyllä influenssarokotuksen sen verran voimattomaksi tuo sairastelu olon veti. Varmasti diabetes vielä vaikutti tuohon palautumiseen sairastelusta. Joka taspauksessa Peurunkaan tuli lähdettyä ja melkoisen taistelun jälkeen maaliinkin selvittiin. Todella raskas kisa, mikä oli kyllä odotettavissakin.
Tämän jälkeen keskityin treenaamiseen ja kadotetun kunnon etsimiseen. Korson maraton oli seuraava kisa ja siellä ajo sujui alussa ihan mukavasti mutta toisella kierroksella tuli seinä vastaan. Tässä vaiheessa totesin, että kestävyyspohja ei ole sillä tasolla millä pitäisi, varmasti tuolla sairastelulla oli vielä tähän vaikutusta. Tämän jälkeen pari xco-kisaa Brahe Mtb Pietarsaaressa ja Vaasa XCO. Vaasan XCO-kisa oikeestaan käänsi kesän kulun. Siellä ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti ja jotenkin tuo XCO kisamuotona avautui mulle tuolla. Joku tuossa vaan oli, että xco tuntui tuon jälkeen omalta jutulta ja päätinkin jatkaa xco-kisailua heinäkuussa Valkeakoskella ja myöhemmin tuli vielä ilmoittauduttua myös SM-kisaan Lietoon.
Seuraavaksi oli tarkoitus ajaa Laajavuoren maraton Jyväskylässä, mutta päätin taas keskittyä treeniin tässä välissä ja seuraavan kerran kisailin Tahkolla. Tahkolla suurin jännityksen aihe oli, että pääsisikö ajamaan koko kisan ilman täydellistä hyytymistä. Tässä onnistuinkin ja kisa oli muutenkin ihan mukiinmenevä suoritus.
Tämän jälkeen alkoikin oikeastaan kauden "parempi puolikas". Alkukaudesta oli toki hyviäkin suorituksia, mutta vasta heinäkuulla alkoi ajo kulkea niin kuin pitikin. Heinäkuussa ajoin pari kisaa xco:ta Valkeakoskella ja Liedossa. Valkeakosken kisa vaan vahvisti mun kääntymistä xco:n puolelle. Ensimmäisen kierroksen kaatumisesta huolimatta nautin tuosta radasta ja kisasta täysin. Viikko tästä Liedossa ajoin ensimmäiset SM-kisani. Tulos nyt ei ollut kovin hyvä (9. sija), mutta onpa nyt ensimmäiset SM-kisat koettu ja ens kaudella lähdetään tuosta parantamaan.
Seuraavana ajoin Syöte MTB:n joka oli yks kesän hienoimpia kisoja niin reitin kuin järjestelyjenkin puolesta. Tuolla sattui vielä hyvä ajopäiväkin niin mikäs sitä oli huippuja reittejä ajellessa ja nautiskellessa. Tätä kisaa suosittelen ehdottomasti kokeiltavaksi jos haluaa ajaa maratonin, jossa suurin osa reitistä on polkua höystettynä reiluilla nousumetrillä, tuskaisella loppunousulla ja viimeisen 10 kilometrin juurakkohelvetillä. Ja tuo viimeinenkin ihan positiivisessa mielessä :) Syötteellä ei myöskään ollut edes lähdön jälkeen jonoja vaan ajamaan pääsi kokoajan, mikä on aina hieno asia.
Syötteen jälkeen ajoin vielä Pyssymäen XCM-kisan, Korson ja Hyvinkään XCO:t, Fäbodaloppetin Pietarsaaressa sekä kauden päätöksen 7 veljeksen maratonin. Kaksijakoisesti meni nuokin. Xco:ssa ajo kulki, mutta maratoneilla meinas vähän jäädä jalkoihin.
Kauden ehdottomat kohokohdat on kyllä Syöte, Valkeakoski, Korso ja eiköhän Hyvinkään xco kuulu myös joukkoon kun sieltä tuli uran ensimmäinen voitto. Jos kaudesta jotain jäi hampaankoloon niin ehkä tuo alkukauden sairastelun jälkeinen huono kunto, joka tuntui yllättävän pitkälle jatkuvan. Hyvää oli ehdottomasti xco-kisat ja tietysti mahtavat kisakaverit ympäri Suomen. Ilman teitä kisoissa joutuisi ajamaan yksin :) Vaikka kisoissa tosissaan otetaankin niin kyllä tuo kisapaikkojen rento fiilis ja hyvät kaverit on suuri syy miksi jaksaa kisoja kiertää ympäri Suomen koko kesän ajan. Kiitos myös Tarja Kivirinnalle kuvista, joita lähes jokaisesta mun ajamasta kisasta löytyy! Lisäksi vielä kiitokset Timolle treenivinkeistä, oli suuri apu talvikaudesta lähtien. Ja Kälviän Tarmolle kiitos tuesta.
Loppuun vielä haastaisin vuosia maratoneita kiertäneitä kokeilemaan ensi kaudella xco:ta. Sieltä voi tarttua mukaan vaikka saada nopeutta ja teknistä osaamista maratoneillekin. Eikä ne reitit ainakaan liian vaikeita ole olleet kun minäkin niistä oon selvinnyt. Kannattaa ainakin kokeilla, saatat ehkä yllättyä.
Ens kauteen harjoittelu onkin jo käynnistynyt oikeastaan tänään. Traineria ja punttia alkuun. Ens kauden tavoitteita sitten myöhemmin, vaikka kyllä ne taitaa itsellä jo aika selvästi olla mielessä mihin panostetaan ja koska pitäis olla kunnossa. Parannettavaa löytyy varmasti jokaiselta osa-alueelta ja heikkouksia pyrin parantamaan, että Toukokuussa 2016 olis kisoissa taas vähän nopeampi ja taitavampi kuski haastamassa muita.
 |
| XCO SM Lieto, Kuva: Tarja Kivirinta |
Seuraavaksi oli tarkoitus ajaa Laajavuoren maraton Jyväskylässä, mutta päätin taas keskittyä treeniin tässä välissä ja seuraavan kerran kisailin Tahkolla. Tahkolla suurin jännityksen aihe oli, että pääsisikö ajamaan koko kisan ilman täydellistä hyytymistä. Tässä onnistuinkin ja kisa oli muutenkin ihan mukiinmenevä suoritus.
Tämän jälkeen alkoikin oikeastaan kauden "parempi puolikas". Alkukaudesta oli toki hyviäkin suorituksia, mutta vasta heinäkuulla alkoi ajo kulkea niin kuin pitikin. Heinäkuussa ajoin pari kisaa xco:ta Valkeakoskella ja Liedossa. Valkeakosken kisa vaan vahvisti mun kääntymistä xco:n puolelle. Ensimmäisen kierroksen kaatumisesta huolimatta nautin tuosta radasta ja kisasta täysin. Viikko tästä Liedossa ajoin ensimmäiset SM-kisani. Tulos nyt ei ollut kovin hyvä (9. sija), mutta onpa nyt ensimmäiset SM-kisat koettu ja ens kaudella lähdetään tuosta parantamaan.
 |
| Korso MTB, Kuva: Tarja Kivirinta |
Seuraavana ajoin Syöte MTB:n joka oli yks kesän hienoimpia kisoja niin reitin kuin järjestelyjenkin puolesta. Tuolla sattui vielä hyvä ajopäiväkin niin mikäs sitä oli huippuja reittejä ajellessa ja nautiskellessa. Tätä kisaa suosittelen ehdottomasti kokeiltavaksi jos haluaa ajaa maratonin, jossa suurin osa reitistä on polkua höystettynä reiluilla nousumetrillä, tuskaisella loppunousulla ja viimeisen 10 kilometrin juurakkohelvetillä. Ja tuo viimeinenkin ihan positiivisessa mielessä :) Syötteellä ei myöskään ollut edes lähdön jälkeen jonoja vaan ajamaan pääsi kokoajan, mikä on aina hieno asia.
Syötteen jälkeen ajoin vielä Pyssymäen XCM-kisan, Korson ja Hyvinkään XCO:t, Fäbodaloppetin Pietarsaaressa sekä kauden päätöksen 7 veljeksen maratonin. Kaksijakoisesti meni nuokin. Xco:ssa ajo kulki, mutta maratoneilla meinas vähän jäädä jalkoihin.
 |
| Syöte MTB, kuva: Tarja Kivirinta |
Kauden ehdottomat kohokohdat on kyllä Syöte, Valkeakoski, Korso ja eiköhän Hyvinkään xco kuulu myös joukkoon kun sieltä tuli uran ensimmäinen voitto. Jos kaudesta jotain jäi hampaankoloon niin ehkä tuo alkukauden sairastelun jälkeinen huono kunto, joka tuntui yllättävän pitkälle jatkuvan. Hyvää oli ehdottomasti xco-kisat ja tietysti mahtavat kisakaverit ympäri Suomen. Ilman teitä kisoissa joutuisi ajamaan yksin :) Vaikka kisoissa tosissaan otetaankin niin kyllä tuo kisapaikkojen rento fiilis ja hyvät kaverit on suuri syy miksi jaksaa kisoja kiertää ympäri Suomen koko kesän ajan. Kiitos myös Tarja Kivirinnalle kuvista, joita lähes jokaisesta mun ajamasta kisasta löytyy! Lisäksi vielä kiitokset Timolle treenivinkeistä, oli suuri apu talvikaudesta lähtien. Ja Kälviän Tarmolle kiitos tuesta.
Loppuun vielä haastaisin vuosia maratoneita kiertäneitä kokeilemaan ensi kaudella xco:ta. Sieltä voi tarttua mukaan vaikka saada nopeutta ja teknistä osaamista maratoneillekin. Eikä ne reitit ainakaan liian vaikeita ole olleet kun minäkin niistä oon selvinnyt. Kannattaa ainakin kokeilla, saatat ehkä yllättyä.
 |
| Loppuun vielä kesän paras loppukiri Ari Mikkosen kanssa :) Kuva: Vesa Laapas |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)