Scott Spark 900 RC

Vihdoin oon päässyt ajamaan uudella Sparkilla lenkkejä. Pyörä on siis lähes valmis. Kiekot tulee vielä vaihtumaan ja ehkä jotain pientä päivitystä kesän aikana.. On muuten ollut vähän erilaista ajaa täysjoustolla jäykkäperäisen jälkeen. Viimeksi on tullut ajettua syyskuussa 2012 täysjoustolla kunnolla. Toki joitain kokeiluja on tuohon väliin mahtunut. Samalla täytyy kehua Sramin 1x11 voimansiirtoa. Onhan tuo helppo ja hienosti toimiva ratkaisu.

Poluilla ajamisesta on nauttinut täysin reilun parin viikon tauon jälkeen

Kuumeessa

Otsikko sen kertookin, mitä viimeisen reilun viikon ohjelmassa on ollut. Kuumeilua ja makoilua. Pääsiäiseen asti menikin koko alkuvuosi hyvin. Ei ollut mitään flunssaa tai muutakaan sairastelua ja treenattuakin sai suunnitelmien mukaisesti. Sitten alkoi tulla vähän flunssaoireita ja nyt on reilun viikon ollut kuumetta. Tai tällä hetkellä tilanne on jo paranemaan päin, mutta aika voimattomana sitä on saanut sängyssä maata. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa elämässäni kärsin influenssasta. Nyt alan kyllä ymmärtää, miksi sitä vastaan saa rokotteenkin. Meillä on koko perhe käynyt saman taudin läpi. Mä sairastuin oikeestaan siinä vaiheessa kun muut oli jo tervehtymään päin.

Vaikka nyt jo vähän parempi olo onkin niin eipä oo vielä tullut mieleenkään lähteä lenkille. Siinä mielessä vähä huonoon saumaan tuli tämä pitkä kuumeilu kun parin viikon päästä olis tarkoitus ollut avata kisakausi. Saa nyt nähdä, miten tästä kuntoutuu. Ihan keskenkuntoisena ei viitsi lähteä kisaa ajamaan. Kuumeen lisäksi oli ainakin poskiontelotulehdus ja maanantain verikokeissa tulehdusarvot oli kohollaan, joten tänään kävin uudestaan.

Ainakin tässä on saanut ajohaluja kerättyä ihan mukavasti kun kaverit ajelee joka päivä ja itse on juuri ja juuri jaksanu varastoon kävellä pyöriä katsomaan :) Onneksi kevättä on vielä jäljellä ja koko kesä edessä, vaikka kauden avaus väliin jäisikin niin ehtii varmasti ajella vielä tälle vuodelle kisoja. 

Kestävyysurheilijan eväät

Tänään olin Tampereella Varalan urheiluopistossa Kestävyysurheilijan eväät seminaarissa. Tällä kertaa luennoitsijoina olivat viime vuotiseen tapaan Jaakko Mursu, joka kertoi urheilijan ravinnosta. Olli Miettisen aiheena oli kisavireen rakentaminen ja kokonaisuus, mitä se vaatii. Erittäin mielenkiintoisia esityksiä ja herätti ihan mukavasti keskustelua ja ainakin meikäläisessä myös paljon ajatuksia.

Ravintopuolella Jaakko kertoi yleisesti syömisestä, hiilareista, proteiineista, uskomuksista ja lopuksi faktoista. Ei kuitenkaan mitään paatosta, että näin pitää toimia ja syödä vaan kertoi mikä on järkevää ja herätti ajatuksia. Mun mielestä tuollainen tyyli, missä ei kielletä mitään on paljon parempi kuin tyyli, jossa sanellaan, että tämä on oikein ja tämä väärin. Perusasiat kun on kunnossa niin jokainen voi sitten hifistellä haluamallaan tavalla. Toki jos joku ruoka tai ruoka-aine ei sovi tuottaa se aina omat haasteensa. Suurimpia virheitä kestävyysurheilijoilla on, että hiilareita saadaan liian vähän. Kun kulutus on päivästä toiseen kovaa niin syödäkin saa ja pitää reilusti. Viime aikoina kovasti pinnalla olleet proteiinit ovat toki tärkeitä, mutta urheilijan moottori toimii hiilareilla pääosin kasviksia ja hedelmiä unohtamatta.

Olli taas kertoi kokonaisuudesta, miten saavutetaan huipputulos siinä halutussa kisassa. Ollin treeninetodit ovat varmasti erilaiset kuin monella muulla. Toisaalta tulosta tulee ja mies on aina huippukunnossa silloin kun pitää. Olli korosti ennen kaikkea positiivisuutta sekä sitä, ettei kannata murehtia tekemättä jäänyttä tai jostain syystä epäonnistunutta harjoitusta vaan keskittyä siihen seuraavaan. Ja vaikka vuodessa treenaus miten paljon niin sitä jää reilu 8000 tuntia kaikkeen muuhun. Paljon ajatuksia herätti ja kyllä tuosta varmasti voi itselleenkin oppia ottaa. Asenteesta sekä treenien rytmittämisestä. Tärkein treeni silloin kun on paras vire eikä välttämättä sinä päivänä kuin etukäteen sen suunnitteli.

Lisäksi käytiin läpi treenit ennen Cyclocrossin SM-kultaa. Tai miten se huippukunto kaivettiin esille siihen kisaan. Sen verran täytyy sanoa, että tuota pitää kokeilla itsekin. Tähän mennessä valmistautuminen on itsellä ainakin ollut huomattavasti varovaisempaa. Ja kuten Olli korosti nin kaikille tuo ei sovi, mutta kokeilla saa varmaan omalla vastuulla :)

Lisäksi Olli korosti ennemmin urheilijoiden yhteistyötä kuin omaan napaan tuijottamista ja treenien salailua. Yhteistyöllä muiden pyöräilijöiden kanssa voi jokainen kehittyä ja oppia uusia asioita toiselta. Ja onhan tuo totta, että monesti kaverin kanssa saa tehokkaamman treenin kuin yksin. Vaikka itsekin pääosin yksin treenaan lähinnä aikataulusyistä, mutta kyllä toisten kanssa tekeminen aina lisää virtaa antaa. Onnekseni tunnen myös ihmisiä, joiden kanssa treeneistä tulee keskusteltua ja opittua uusia juttuja.

Kiitos ProMTB ja Medilaser MTB-Team tilaisuudesta! Sekä tietysti kiitokset myös Jaakko ja Olli mielenkiintoisista aiheista.

Polkuajelua

Pitkästä aikaa on tullut nyt ajeltua poluilla. Talvella pääsi jonkun verran talvipäiville, mutta sitten oli pitkään huonoja kelejä ja lenkit suuntautui lähes aina tielle tuota Kempeleen reissua lukuunottamatta. Osittain tämä johtui ihan siitä, että jos mulla on 3 tuntia aikaa ajaa lenkki niin tiellä ajoaika on myös se kolme tuntia, kun taas huonolla kelillä metsässä ehkä kaksi.


Viime viikonloppuna kuitenkn vaihdoin nastarenkaat takaisin ja siirryin poluille, jotka paikoin oli peilijäässä. Toki löytyi ihan sulaa ja kuivaa maata ja sitten kantohankea, joka kantoi pyörää ja miestä. Polut oli paikoin niin jäässä, että ilman nastarenkaita ei ainakaan olis ollu kiva ajaa. Nyt sai päästellä huoletta menemään.

Tämän päivän lenkiltä löytyi seuraavanlaista polkua:

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 27. 03ta 2015 klo 4.50 PDT

Sen verra lumet on poluilta sulanu, että nyt on päässy jo vähän oikean maastoajon makuun. Tänään aamulenkillä pääsi jo kivikoissa ja juurakoissa ajamaan ja hakemaan tuntumaa vähän teknisempään maastoon. Kyllä vaan oli hienoa. Loppuun vielä kuva vähän isommasta sillasta, joka oli tuonne lähimetsän poluille rakennettu. Kyllä on rakentajat nähneet vaivaa ja onhan tuosta mahtava ajaa yli.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 22. 03ta 2015 klo 2.48 PDT

Kevät etenee ja tiet sulaa

Tänään pääsi ensimmäisen kerran ajamaan jo lähes sulalla ja osittain myös kuivalla tiellä. Toki vielä jäätä ja sohjoakin löytyi, mutta suurin osa lenkistä oli jo kuvan kaltaisessa kunnossa. Tätä vauhtia jos kevät etenee niin kohta saa irrottaa maantiepyörän trainerista ja siirtyä sen kanssa tielle.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 6. 03ta 2015 klo 10.04 PST

Hyvä viikonloppu

Viikonloppuna oltiin kyläilemässä Kempeleessä perheen kanssa. Ja ettei pelkäksi kyläilyksi mene niin kyselin viikolla Hikisten Siivujen Kimmolta innokkuutta lähteä näyttämään paikallisia polkuja. Innokkuutta löytyi ja lauantaiaamuna klo 9 aikaan startattiinkin matkaan. Tarjolla oli muutama tunti kelkkareittejä ja mahtavia talvipolkuja. Ja talvipolut oli ihan oikeita talvipolkuja, lumisia ja jäisiä ei sohjoisia tai sulia mitä ne täällä meillä alkaa olemaan.

Kuviahan en lenkin aikana tietenkään hoksannut ottaa koska keskityin ajamiseen :) Oli kyllä hienoa ajella itselle täysin uusissa maastoissa ja uusilla poluilla/reiteillä. Ja oli kyllä ihan monipuolista reittiä tarjolla. Ja kyllähän tuossa pyöräilyssä aina se sosiaalinen puolikin tulee kun pääsee pyöräilystä ja urheilusta yleensä juttelemaan siinä lenkin aikana. Kyllä ruoka maistui lenkin jälkeen. Isot kiitokset vielä Kimmolle, otetaan joskus uudestaan kun sinne suuntaan olaan tulossa. 

Sunnuntaina ehdin vielä Kokkolassa lenkille. Tällä kertaa rauhallinen tielenkki. Lisämausteen toi ehkä maailamn kovin vastatuuli. Sokojalta kun lentokentän aukealle ajettiin niin pyörällä pääsi justiin sen 15 km/h maksimissaan eikä yhtään kovempaa. Onneksi Kruunupyyssä reitti kääntyi ja päästiin sivuttaiseen myötätuuleen ja nopeuskin tuplaantui. Tuossa vastatuuleen puskiessa tulikin yksi asia taas mieleen mikä maastossa on maantietä parempaa. Tuollaisia vastatuuliosuuksia ei tuu kun ajaa puitten suojassa :)

Sohjossa ja jäätiköllä urheilua

Viime aikoina on saanut ulkoilut suorittaa joko sohjossa tai sitten jäätiköllä. Lumet on huvenneet täältäkin aika tehokkaasti vesisateiden ja lämpimien kelien myötä, mutta vastapainona sitten aina välillä on pakkasia, että varmasti joka paikassa on "mukavaa" jäätikköä. Toki jäätikkö mahdollistaa kelkkareiteillä pyörällä ajon, mutta muuten saa kyllä pihalla liikkuessa olla varovainen.

Hiihtokelitkin vaihtelee päivästä riippuen. Perjantaina oli talven ehkä nopein keli, kun latupohja oli sopivan jäinen, mutta hiihto onnistui kuitenkin hyvin. Ei tarvinnut kun vähän vaihtia lykätä niin mentiin sellaisia nopeuksia, että Olmikin olisi hyväksynyt ne jo urheiluksi. Täytyy kyllä myöntää, että olihan se välillä kiva hiihtää vähän kovempaakin vauhtia niihin norminopeuksiin verrattuna. Lauantaina sitten ladut olikin pehmeät ja paikoin märätkin ja hiihtokin oli kuin olisi liisterissä yrittänyt eteenpäin mennä. Vauhtikin siis palasi edellispäivän huippulukemista omalle tasolleen tai oikeastaan keskiarvon allekin. Onneksi mä en kerää sen enempää kilometrejä niin ei haittaa, vaikka parissa tunnissa ei niin paljoa ehtisikään eteenpäin. Pääasia, että koko ajan ollaan liikkeessä.

Tänään sitten viikonlopun perinteinen pitkä pk. Kierrettiin Jannen kans Kälviän pikkuteitä muutama tunti. Pyöräilykelit on kyllä olleet viime aikoinakin ihan kohtuuhyvät, vaikka kelit onkin vaihdelleet. Toki nastarenkaat pyörään nuo kelit oikeastaan vaatii tai ainakin voi ajella huomattavasti rennommin, kun ei tarvi peilijäällä jännittää, että koska lähtee pito alta.

Ens kesän alustava kisakalenterikin alkaa pikku hiljaa hahmottua. Kisakauden avaus taitaa olla Peurungassa 9.5. kun siellä ajetaan itselle täysin uusi kisa MTB-4-satanen, joka on samalla Maraton Cupin avauskisa. Mutta laitetaan tuota alustavaa kisasuunnitelmaa sitten keväämmällä tarkemmin näkyville, kun kesän suunnitelmat selkeytyy.