Tänään olin Tampereella Varalan urheiluopistossa Kestävyysurheilijan eväät seminaarissa. Tällä kertaa luennoitsijoina olivat viime vuotiseen tapaan Jaakko Mursu, joka kertoi urheilijan ravinnosta. Olli Miettisen aiheena oli kisavireen rakentaminen ja kokonaisuus, mitä se vaatii. Erittäin mielenkiintoisia esityksiä ja herätti ihan mukavasti keskustelua ja ainakin meikäläisessä myös paljon ajatuksia.
Ravintopuolella Jaakko kertoi yleisesti syömisestä, hiilareista, proteiineista, uskomuksista ja lopuksi faktoista. Ei kuitenkaan mitään paatosta, että näin pitää toimia ja syödä vaan kertoi mikä on järkevää ja herätti ajatuksia. Mun mielestä tuollainen tyyli, missä ei kielletä mitään on paljon parempi kuin tyyli, jossa sanellaan, että tämä on oikein ja tämä väärin. Perusasiat kun on kunnossa niin jokainen voi sitten hifistellä haluamallaan tavalla. Toki jos joku ruoka tai ruoka-aine ei sovi tuottaa se aina omat haasteensa. Suurimpia virheitä kestävyysurheilijoilla on, että hiilareita saadaan liian vähän. Kun kulutus on päivästä toiseen kovaa niin syödäkin saa ja pitää reilusti. Viime aikoina kovasti pinnalla olleet proteiinit ovat toki tärkeitä, mutta urheilijan moottori toimii hiilareilla pääosin kasviksia ja hedelmiä unohtamatta.
Olli taas kertoi kokonaisuudesta, miten saavutetaan huipputulos siinä halutussa kisassa. Ollin treeninetodit ovat varmasti erilaiset kuin monella muulla. Toisaalta tulosta tulee ja mies on aina huippukunnossa silloin kun pitää. Olli korosti ennen kaikkea positiivisuutta sekä sitä, ettei kannata murehtia tekemättä jäänyttä tai jostain syystä epäonnistunutta harjoitusta vaan keskittyä siihen seuraavaan. Ja vaikka vuodessa treenaus miten paljon niin sitä jää reilu 8000 tuntia kaikkeen muuhun. Paljon ajatuksia herätti ja kyllä tuosta varmasti voi itselleenkin oppia ottaa. Asenteesta sekä treenien rytmittämisestä. Tärkein treeni silloin kun on paras vire eikä välttämättä sinä päivänä kuin etukäteen sen suunnitteli.
Lisäksi käytiin läpi treenit ennen Cyclocrossin SM-kultaa. Tai miten se huippukunto kaivettiin esille siihen kisaan. Sen verran täytyy sanoa, että tuota pitää kokeilla itsekin. Tähän mennessä valmistautuminen on itsellä ainakin ollut huomattavasti varovaisempaa. Ja kuten Olli korosti nin kaikille tuo ei sovi, mutta kokeilla saa varmaan omalla vastuulla :)
Lisäksi Olli korosti ennemmin urheilijoiden yhteistyötä kuin omaan napaan tuijottamista ja treenien salailua. Yhteistyöllä muiden pyöräilijöiden kanssa voi jokainen kehittyä ja oppia uusia asioita toiselta. Ja onhan tuo totta, että monesti kaverin kanssa saa tehokkaamman treenin kuin yksin. Vaikka itsekin pääosin yksin treenaan lähinnä aikataulusyistä, mutta kyllä toisten kanssa tekeminen aina lisää virtaa antaa. Onnekseni tunnen myös ihmisiä, joiden kanssa treeneistä tulee keskusteltua ja opittua uusia juttuja.
Kiitos ProMTB ja Medilaser MTB-Team tilaisuudesta! Sekä tietysti kiitokset myös Jaakko ja Olli mielenkiintoisista aiheista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti