Pientä päivitystä on varmaan vielä jossain vaiheessa luvassa ja samalla voi sitten osia siirtää treenipyörään eli Scaleen. Sen paino taitaa tällä hetkellä olla siinä 9,3 kilon tuntumassa, riippuen vähän kiekoista ja renkaista. Eli halutessaan tuon varmasti saisi alle 9 kiloon tiputettua.
23.6.2016
Grammanviilausta
Oleellinen osa pyöräilyä (joillakin enemmän ja toisilla vähemmän) on grammanviilaus. Eli pyörää voidaan kevennellä uusilla kevyemmillä osilla ja osa punnitsee hyvinkin tarkkaan kaikki pultit yms joista voi grammoja säästellä. Omanlainen harrastus tämäkin. Mulla tämä homma on pysynyt ihan hyvin hallussa eli toistaiseksi ei ole tullut kovin paljoa pyörää kevennettyä ihan keventelyn ilosta. Osittain varmaan johtuu suhteellisen tiukasta budjetistakin harrastuksen suhteen. Sen verran kuitenkin on Sparkia kevennetty, että nyt meni "heittämällä" alle kymmenen kilon (9,94) vähän raskaammillakin renkailla (Maxxis Ikon). Viime kesänä päästiin alle Thunder Burteilla.
Pientä päivitystä on varmaan vielä jossain vaiheessa luvassa ja samalla voi sitten osia siirtää treenipyörään eli Scaleen. Sen paino taitaa tällä hetkellä olla siinä 9,3 kilon tuntumassa, riippuen vähän kiekoista ja renkaista. Eli halutessaan tuon varmasti saisi alle 9 kiloon tiputettua.
Pientä päivitystä on varmaan vielä jossain vaiheessa luvassa ja samalla voi sitten osia siirtää treenipyörään eli Scaleen. Sen paino taitaa tällä hetkellä olla siinä 9,3 kilon tuntumassa, riippuen vähän kiekoista ja renkaista. Eli halutessaan tuon varmasti saisi alle 9 kiloon tiputettua.
21.6.2016
Palautumisen seurantaa Omegawaven avulla
Kokeilin joskus pari vuotta sitten Omegawavea palautumisen seurantaan. Se vaikutti jo silloin kiinnostavalta, mutta käyttö jäi pikku hiljaa vähemmälle ja loppui jossain kohtaa kokonaan. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olis ehkä kannattanut jatkaa. Tämän kevään ja alkukesän aikana olis tuosta saattanut olla hyötyä kun ylirasitusta ilmeni. Virheistä viisastuneena otin sen nyt taas käyttöön (katsotaan nyt kauanko tulee käytettyä). Mulla on tuo edullisin paketti tuosta niin kuukausimaksu ei nouse muutamaa euroa suuremmaksi. Nykyisin näyttää olevan tarjolla monipuolisempiakin ja enemmän mittaustuloksia tarjoavia paketteja, mutta eiköhän tämä perusmittaus riitä tällaiselle kilpakuntoilijalle.
Omegawaven mittaus perustuu sykevälivaihteluun ja hermoston tilaan. Samalla saa sen hetkisen leposykkeen ja elimistön palautumisen tilan, stressitason yms. Pelkästään tuolla leposykkeen mittaamisella, palautumisen tasolla ja stressitasolla olis saattanut loppukeväästä huomata, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Np parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Stressi/rasitustaso mulla ainakin vaihtelee päiän aikanakin. Illalla kun mittaa niin se on yleensä korkeammalla kun taas yöunien jälkeen palautunut vihreälle alueelle. Kuten kuvauksessa sanotaan niin se mittaa fyysistä ja henkistä kuormitusta ja pitkään jatkuneena elimistö on väsynyt. Tämä taas sopii siihen, että iltaisin ja treenien jälkeen tuo taso on monesti koholla ja aamuisin levänneenä normaalilla tasolla.
Mitä korkeampi Adaptation reserves on sitä paremmat edellytykset kovalle treenille näin lyhyesti käännettynä.
Tässä joitakin kohtia mitä tuo mittaa. Omegawaveen kuuluu siis mittari joka on kuin sykevyö ja sitten puhelimeen/padille asennettava sovellus. Saa ainakin Androidille ja IOS:aan tuon sovelluksen. Eihän tämäkään mikään satavarma palautumisen mittari ole. Edelleen kannattaa omia tuntemuksia kuunnella, mutta tällaiselle tilastonikkarille niin kuin mä tämä on ihan kiva lisä ja kyllähän tuo aina jotain kertoo. Ja toisaalta vaikka tässä on kuinka yrittänyt itseään kuunnella niin jotain meni kokonaiskuortmituksen kanssa kevään aikana pieleen. Jälkeenpäin voi tietysti aina viisastella, mutta virheistä pitää ottaa opiksi ja toimia jatkossa viisaammin.
Ja positiivisena juttuna, että reilun viikon täyslevon jälkeen sunnuntaina kevyt lenkki ja eilen vähän kovempi ja omat tuntemukset ainakin nyt paljon paremmat. Tänään toki varmuuden vuoksi taas täyslepo. Ei oo nyt vähään aikaan sydämen muljahduksiakaan tullut ainakaan merkittävän paljon, kun en oo asiaan kiinnittänyt huomiota. Toki varovaisesti on edelleen edettävä ja kisakunto taitaa olla aika kaukana, mutta jos tämä näin jatkuu niin eiköhän sitä heinäkuussa ainakin voi jo kilpailla ja toivottavasti ei ihan keilana tarvi silloin radalla pyöriä :)
Omegawaven mittaus perustuu sykevälivaihteluun ja hermoston tilaan. Samalla saa sen hetkisen leposykkeen ja elimistön palautumisen tilan, stressitason yms. Pelkästään tuolla leposykkeen mittaamisella, palautumisen tasolla ja stressitasolla olis saattanut loppukeväästä huomata, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Np parempi myöhään kun ei milloinkaan.
 |
| Omegawaven alkunäyttö kertoo mittauksen tuloksen |
 |
| System readiness |
 |
| Stress |
 |
| Adaptation Reserves |
 |
| Recovery pattern |
Ja positiivisena juttuna, että reilun viikon täyslevon jälkeen sunnuntaina kevyt lenkki ja eilen vähän kovempi ja omat tuntemukset ainakin nyt paljon paremmat. Tänään toki varmuuden vuoksi taas täyslepo. Ei oo nyt vähään aikaan sydämen muljahduksiakaan tullut ainakaan merkittävän paljon, kun en oo asiaan kiinnittänyt huomiota. Toki varovaisesti on edelleen edettävä ja kisakunto taitaa olla aika kaukana, mutta jos tämä näin jatkuu niin eiköhän sitä heinäkuussa ainakin voi jo kilpailla ja toivottavasti ei ihan keilana tarvi silloin radalla pyöriä :)
13.6.2016
Laajavuori XCM
Lauantaina ajettiin Jyväskylässä perinteinen Laajavuoren maratonkisa. Laajavuopren reitti ei ole koskaan lukeutunut mun suosikkeihin. Siellä on liikaa mäkeä tasamaan asukille ja reitti on muutenkin ollut mun makuun liian ulkoilureitti/tiepainotteinen. Ja ettei teksti lähtisi heti liian negatiiviseksi niin reitti oli kyllä muuttunut vuodesta 2013 huomattavasti parempaan suuntaan. 2014 jäi väliin kun Saanan syntyminen alkoi olla niin lähellä, että maastopyöräily jäi taka-alalle ja viime vuonnakaan kisa ei oikeen mun suunnitelmiin sopinut. Nyt kyllä reitistä jäi huomattavasti positiivisempi kuva. Eikä ne mäetkään nyt niin pahoilta tuntuneet, Reitillä oli toki paljon vaihdikasta ulkoilureittiä, mutta nyt oli kyllä entistä enemmän polkujakin ja kyllähän ne ylämäet vauhdin aika tehokkaasti tappaa. Ensimmäistä kertaa tykkäsin reitistä. Tällaisen kun saisi meillekin päin treenikäyttöön niin alkais mäki nousta vähän paremmin. Kyllähän tämä maratonreittinä oli erittäin hyvä, tykkäsin.
Itse kisaan keksin lähteä jäykkäperäisellä Scott Scalella, koska ajattelin, että tämä jos mikä on reitti missä täysjousto ei välttämättä ole tarpeellinen ja Scalellakin on mukava välillä ajaa. Ainut mikä pyörässä mietitytti oli 1x10 vaihteisto ja Kokkolan treeniolosuhteissa iahn sopiva 11-32 pakka ja 34-piikkinen etulehti. Mielessä kävi, että joissain ylämäissä saattaa joutua vähän tiukoille tuon kanssa. Mutta tuleepa ainakin testattua. Kisan jälkeen kotimatkalla päätin, että hankin tähänkin pyörään Sramin X01/XX1 takavaihtajan, että jos jollain on tarjota käytettynä olen kiinnostunut. Sen jälkeen
Vähän epävarmoin fiiliksin sai muutenkin kisaan lähteä. Kevät on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa eikä kovin montaa kunnon treeniä oo saanu peräkkäin tehtyä. Jotain häikkää kropassa on ollut ja tutkittukin (mahdollisesti ylirasitusta). Lisäksi on ollut välillä erikoisia sydämen muljahteluita ja sitten sydän saattaa hakata jonkun aikaa todella kovaa, kunnes rauhoittuu. Tämäkään ei ole mitään usein toistuvaa mutta aina välillä, joskus jopa lenkillä, joskus lenkin jälkeen yms. Ja kun asiaa on tutkittu niin silloin tuota ei esiinny. Joka tapauksessa tuo vähän mietityttää aina, että mitä jos kisassa käy noin.
Kisan startti tapahtui vauhdikkaasti ulkoilureittiä loivaan nousuun. Vähän himmailin alussa ja sitten jossain vaiheessa iski vähän alitajuntaan pelko, että ei uskallakaan anna sykkeiden nousta kunnolla, ettei nyt tuota sydämen hakkaamista ainakaan sen takia tulisi. Vaikka se ei ole kyllä ollut yhteydessä korkeisiin sykkeisiin välttämättä. Ja kun alussa ei ole tarpeeksi terävänä niin sitten jää jonoihin kun aletaan nousemaan kapeampia uria ylös. Tässä oli hieman vaikeata kun mun pienin välitys oli 34-32. Eli kun jono ylämäkeen meni riittävän hiljaa niin itsellä oli tuolla välityksellä hankala ajaa niin hiljaa, kun niin pienellä kadenssilla ei oikeen voi enää ajaa. Eli tuossa vaiheessa olis ollu Sparkista tuttu 10-42 pakka hyvinkin käyttökelpoinen.
Kisa eteni mun osalta jotenkin vähän pintakaasulla. En saanut missään vaiheesta itsestä oikeen kisavirettä irti ja keskisykekin oli 152 mikä on kisaan todella matala. Pitää nyt seurata kisasta palautumista ja katsoa saako sitä tänä kesänä vielä jalkoihin vauhtia vai siirtääkö katseen suosiolla kesään 2017. Jotenkin kroppa ei vaan ole nyt kunnossa ja palautuminen tuntuu vievän aikaa. Täytyy nyt koittaa treenata maltilla ja levätä. Jos nyt heinäkuun xco-kisoihin löytyis vielä voimia ajaa muuallakin kun joukon jatkona ja haastaa muitakin kilpailijoita, niin ei ihan vielä tarvis ens kautta suunnitella. Pyssymäen kisa nyt varmaan jää väliin kuitenkin, vaikka yks mun ehdottomia suosikkeja onkin. Kun tuo kuitenkin melkein kotikisa on niin enköhän mä paikalle tuu ja jos joku tarvii innokasta huoltomiestä niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi.
Tarjalle kiitokset kuvista!
 |
| Nousee se mäki hitaallakin vauhdilla, Kuva: Tarja Kivirinta |
Itse kisaan keksin lähteä jäykkäperäisellä Scott Scalella, koska ajattelin, että tämä jos mikä on reitti missä täysjousto ei välttämättä ole tarpeellinen ja Scalellakin on mukava välillä ajaa. Ainut mikä pyörässä mietitytti oli 1x10 vaihteisto ja Kokkolan treeniolosuhteissa iahn sopiva 11-32 pakka ja 34-piikkinen etulehti. Mielessä kävi, että joissain ylämäissä saattaa joutua vähän tiukoille tuon kanssa. Mutta tuleepa ainakin testattua. Kisan jälkeen kotimatkalla päätin, että hankin tähänkin pyörään Sramin X01/XX1 takavaihtajan, että jos jollain on tarjota käytettynä olen kiinnostunut. Sen jälkeen
Vähän epävarmoin fiiliksin sai muutenkin kisaan lähteä. Kevät on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa eikä kovin montaa kunnon treeniä oo saanu peräkkäin tehtyä. Jotain häikkää kropassa on ollut ja tutkittukin (mahdollisesti ylirasitusta). Lisäksi on ollut välillä erikoisia sydämen muljahteluita ja sitten sydän saattaa hakata jonkun aikaa todella kovaa, kunnes rauhoittuu. Tämäkään ei ole mitään usein toistuvaa mutta aina välillä, joskus jopa lenkillä, joskus lenkin jälkeen yms. Ja kun asiaa on tutkittu niin silloin tuota ei esiinny. Joka tapauksessa tuo vähän mietityttää aina, että mitä jos kisassa käy noin.
 |
| Syke tiistain lenkiltä ja kyseessä ei ollut mittarin häiriö, sen kyllä tunsi. |
Kisan startti tapahtui vauhdikkaasti ulkoilureittiä loivaan nousuun. Vähän himmailin alussa ja sitten jossain vaiheessa iski vähän alitajuntaan pelko, että ei uskallakaan anna sykkeiden nousta kunnolla, ettei nyt tuota sydämen hakkaamista ainakaan sen takia tulisi. Vaikka se ei ole kyllä ollut yhteydessä korkeisiin sykkeisiin välttämättä. Ja kun alussa ei ole tarpeeksi terävänä niin sitten jää jonoihin kun aletaan nousemaan kapeampia uria ylös. Tässä oli hieman vaikeata kun mun pienin välitys oli 34-32. Eli kun jono ylämäkeen meni riittävän hiljaa niin itsellä oli tuolla välityksellä hankala ajaa niin hiljaa, kun niin pienellä kadenssilla ei oikeen voi enää ajaa. Eli tuossa vaiheessa olis ollu Sparkista tuttu 10-42 pakka hyvinkin käyttökelpoinen.
 |
| Kuva: Tarja Kivirinta |
Kisa eteni mun osalta jotenkin vähän pintakaasulla. En saanut missään vaiheesta itsestä oikeen kisavirettä irti ja keskisykekin oli 152 mikä on kisaan todella matala. Pitää nyt seurata kisasta palautumista ja katsoa saako sitä tänä kesänä vielä jalkoihin vauhtia vai siirtääkö katseen suosiolla kesään 2017. Jotenkin kroppa ei vaan ole nyt kunnossa ja palautuminen tuntuu vievän aikaa. Täytyy nyt koittaa treenata maltilla ja levätä. Jos nyt heinäkuun xco-kisoihin löytyis vielä voimia ajaa muuallakin kun joukon jatkona ja haastaa muitakin kilpailijoita, niin ei ihan vielä tarvis ens kautta suunnitella. Pyssymäen kisa nyt varmaan jää väliin kuitenkin, vaikka yks mun ehdottomia suosikkeja onkin. Kun tuo kuitenkin melkein kotikisa on niin enköhän mä paikalle tuu ja jos joku tarvii innokasta huoltomiestä niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi.
Tarjalle kiitokset kuvista!
4.6.2016
Pikku hiljaa kohti kisakuntoa
Edellisessä tekstissä käsiteltiin sairaskertomus, mutta nyt on onneksi päässyt jo treenaamaan ihan mukavasti. Edelleen oon koittanut toki maltilla edetä ja ajaa vähän normaalia rauhallisemmin sekä pitää vähän enemmän lepopäiviä. Sen huomaa, että pitemmän ajotauon jälkeen kovissa vedoissa jalat jaksaa ensimmäisen vedon mutta hyytyy heti seuraavaan esimerkiksi mäkivedoissa. Eka saattaa olla vaikka oma ennätys Stravaan, mutta toiseen ei riitä enää paukkuja. Mutta eiköhän tuokin tilanne tuosta korjaannu pikkuhiljaa kesän edetessä.
Kisoihin paluuta olen miettinyt joko Laajavuoreen tai Pyssymäelle. Molempien ajaminen on vähän epävarmaa, mutta toiseen kiinnostaisi ainakin lähteä. Laajavuoresta sais ainakin nousumetrejä Tahkoa ajatellen ihan mukavasti. Samalla se olisi hyvänä testinä itselle, että mikä se kisakunto tällä hetkellä on. Toki jos oikeen hyvältä tuntuu tai kisasta palautuu normaalisti olis Pyssymäki heti seuraavalla viikolla. Se olis ainakin ratana mahtava maratonreitti ja sinne on kuulemma haettu 2017 SM-kisojakin. Täytyy nyt kuitenkin edetä maltilla, että heinäkuussa olis virtaa ja vauhtia ajaa eikä silloin tarvis enää palautella ylimääräsiä eikä ainakaan sairastella.
Kisoihin paluuta olen miettinyt joko Laajavuoreen tai Pyssymäelle. Molempien ajaminen on vähän epävarmaa, mutta toiseen kiinnostaisi ainakin lähteä. Laajavuoresta sais ainakin nousumetrejä Tahkoa ajatellen ihan mukavasti. Samalla se olisi hyvänä testinä itselle, että mikä se kisakunto tällä hetkellä on. Toki jos oikeen hyvältä tuntuu tai kisasta palautuu normaalisti olis Pyssymäki heti seuraavalla viikolla. Se olis ainakin ratana mahtava maratonreitti ja sinne on kuulemma haettu 2017 SM-kisojakin. Täytyy nyt kuitenkin edetä maltilla, että heinäkuussa olis virtaa ja vauhtia ajaa eikä silloin tarvis enää palautella ylimääräsiä eikä ainakaan sairastella.
27.5.2016
Ei ihan suunnitelmien mukaan
Ihan ei oo mennyt suunnitelmien mukaan tämä loppukevät/alkukesä, Oikeastaan tuosta Evoc XCM-kisasta lähtien on ollut jatkuvaa flunssaa. Välillä pari päivää parempi ja sitten taas uudestaan. Kunnon flunssaa ei oo ollut vaan sellaista puolittaista, mutta oikeen ei uskalla treenatakaan. Tai kyllä mä sitäkin kokeilin, mutta ei se ainakaan flunnssaan auttanut. Oman mausteensa tähän toi vielä vähän erikoiset sydämen rytmihäiriöt tai vastaavat, Yhtäkkiä sydän saattoi lyödä jotain 120-150 ja erittäin kovaa. Eli siis yhtään vastaava kun lenkillä kun syke nousee.
No näitä on nyt tutkittu, mutta ei oo toistaiseksi mitään sen kummempaa löytynyt ja nyt näyttää, että pääsis taas treenaamisenkin aloittamaan kevyesti. Katsotaan nyt miten homma etenee. Korson kisa jää nyt varmuudella väliin ja täytyy tilanteen mukaan miettiä, koska seuraavan kerran viivalle lähtee. Olis tuossa ainakin Laajavuoren ja Pyssymäen marakisat, mutta pitää nyt varmistaa, että mies on kunnossa ennen kuin kisaamaan lähtee. Toivottavasti heinäkuun kisaputkeen mennessä olis siinä kunnossa, että kisoihin voi lähteä ja mielellään sais jotain aikaiseksikin.
Saattaa toki olla, että kyseessä oli ylirasitusta. Kevät on kokonaiskuormaltaan ollut aika raskas. Ollut vaan liikaa menoa ja ohjelmaa ja siihen koittanut sovittaa treenit päälle. Mutta täytyy nyt odotella kun nuo tutkimukset selviää. Mutta lupa treenata nyt ainakin on ja eiköhän täältä vielä nousta ja päästä kisoihinkin kesän edetessä.
No näitä on nyt tutkittu, mutta ei oo toistaiseksi mitään sen kummempaa löytynyt ja nyt näyttää, että pääsis taas treenaamisenkin aloittamaan kevyesti. Katsotaan nyt miten homma etenee. Korson kisa jää nyt varmuudella väliin ja täytyy tilanteen mukaan miettiä, koska seuraavan kerran viivalle lähtee. Olis tuossa ainakin Laajavuoren ja Pyssymäen marakisat, mutta pitää nyt varmistaa, että mies on kunnossa ennen kuin kisaamaan lähtee. Toivottavasti heinäkuun kisaputkeen mennessä olis siinä kunnossa, että kisoihin voi lähteä ja mielellään sais jotain aikaiseksikin.
Saattaa toki olla, että kyseessä oli ylirasitusta. Kevät on kokonaiskuormaltaan ollut aika raskas. Ollut vaan liikaa menoa ja ohjelmaa ja siihen koittanut sovittaa treenit päälle. Mutta täytyy nyt odotella kun nuo tutkimukset selviää. Mutta lupa treenata nyt ainakin on ja eiköhän täältä vielä nousta ja päästä kisoihinkin kesän edetessä.
7.5.2016
Evoc XCM
Tänään ajettiin Rajamäellä maratoncupin avauskisa Evoc XCM. Mä olin ilmottautunu puolimatkalle, kuten Liedon kisan jälkeen olin suunnitellutkin. Kisaan lähtökohdat oli vähän epävarmat kun torstaisen hyvin menneen viimeistelytreenin jälkeen tuli kurkku vähän kipeeksi. Jouduin jo miettimään koko kisaan osallistumista, mutta koska ei nyt mitään flunssaa kuitenkaan ollut niin päätin osallistua. Siinä mielessäkin oli hyvä, että olin vaan puolikkaalle ilmoittautunut.
Vähän tunnustellen lähdin kisaan kuitenkin. Sellainen pieni epävarmuus oli, että alkaako tuo orastava kurkkukipu vaivata kisan aikana tai löytyykö jaloista yleensä voimaa ollenkaan. Joskus kun on flunssa tulossa niin sen huomaa ensimmäiseksi siitä, että treenissä ajo ei kulje ollenkaan. Ei tuo kuitenkaan tänään menoa haitannut ja alun varovaisuuden jälkeen ajoinkin sitten ihan hyvää vauhtia kierroksen loppuun. Reitti oli todella nopeassa kunnossa tänään. Ja nopeiden polkuosuuksien vastapainoksi oli kuitenkin välillä muutama vähä teknisempi pätkä. Niissäkin kuitenkin ajo kulki ja tuntui, että teknisimmissä pätkissä oma ajo oli tänään vahvimmillaan. Lopputuloksissa olin 8/71. Eli tulostenkin puolesta ihan hyvin mennyt kisa.
 |
| Kuva: Jere Keskiaho |
Kisapaikalla oli muutenkin hyvä meno kun samaan aikaan järjestettiin sekä maasto- että maantiekisat niin kilpailijoita tais yhteensä olla noin 700. Se tuo jo kisapaikalle vähän karnevaalitunnelmaa. Järjestäjille kiitokset hyvästä kisasta ja reittikin oli merkitty niin hyvin, ettei eksymisen vaaraa ollut ainakaan mulla. Kiitokset myös kuvaajille kuvista.
 |
| Kuva: Tarja Kivirinta |
Tästä on hyvä jatkaa kisakautta. Pitää nyt hoitaa tuo mahdollinen flunssa alta pois ja sitten jatkaa taas treenaamista kohti seuraavia kisoja. Todennäköisesti Korsossa ajan maratonin kuun lopulla.
 |
| Arvontapalkintona voitettu reppu! |
1.5.2016
Kisakauden avaus, Lieto XCO
Lauantaina Liedossa ajettiin XCO Suomi-Cupin ensimmäinen kisa, joka oli samalla mulle kisakauden avaus. Liedossa oon pari kertaa ollut aikaisemmin ajamassa ja molemmilla kerroilla on jäänyt vähän hampaan koloon kun en ole haastavalla radalla onnistunut mielestäni saamaan itsestäni kaikkea irti. Nyt kun oli vielä kauden avaus niin vähän epävarmoin fiiliksin tuli kisaan startattua. Jännitys sen sijaan oli ainakin yhtä kova kun aina ennenkin :)
Mentiin neljän miehen voimin jo perjantaina paikan päälle vähän treenaamaan rataa läpi ja hakemaan ajolinjoja lauantain kisaan. Yleensä kai edellispäivän treenillä on tarkoitus saada vähän varmuutta omaan tekemiseen ja kaluston käsittelyyn, mutta tällä kertaa taisi tulla enemmän epävarmuutta ja kysymysmerkkejä. Mulla lähti keulasta tiivisteet pois harjoitellessa, Hannulla katkes sarvet ja Artolla ja Juhallakin oli keulojen kans ongelmia. Eli illalla hotellille meni porukka, joka ei voinut olla kovin vakuuttunut kalustosta :)
Lauantaina kaikki kuitenkin toimi omalta osalta ihan hyvin. Kisan alussa tosin jalat tais jäädä sinne urheilukentän reunalle lähtöpaikalle kun mihinkään ei päässyt, vaikka kuinka yritti. Ei vaan saanut ajoon vauhtia. Pikku hiljaa kisan edetessä alkoi jalatkin tuntua taas siltä, että vauhtiakin voisi löytyä. Sitten verensokerit vähän laski. Se vei hetkeksi taas vähän vauhtia pois, mutta päätin, etten mä nyt ainakaan keskeyttämään ole Lietoon asti lähtenyt, jos vaan kalusto kestää. Onneksi verensokeritkin tasaantui tuosta ja loppua kohti taas ajo parani. Viimeinen kierros taas oli taistelua väsymystä vastaan. Aika lailla varmaan kaikki kuitenkin otettiin miehestä irti, mitä tällä kertaa otettavissa oli. Parannettavaa toki jäi reilusti, mutta niinhän sitä pitää kauden alussa jäädäkin.
Siihen oon tyytyväinen, että pystyin ajamaan omasta mielestäni radan hankalimmat kohdat. Kalliolaski olis varmaan voinut mennä kovempaakin, mutta meni kuitenkin sujuvasti eikä turhia kaatumisia tullut. Reittihän on vaativa ja raskas ja nyt oli sateet tuoneet oman mausteensa rataan. Kalliopätkät oli kuivemmat kuin viime kesänä, mutta kuraa ja mutaa tuntui muuten olevan paljon enemmän.
Kiitokset järjestäjille. Kaikki sujui ainakin näin kilpailijan näkökulmasta hienosti. Rata oli merkattu hyvin, eksymisen vaaraa ei tullut. Ja olihan se kiva taas kisailla talven jälkeen ja nähdä paljon tuttuja kisakavereita entistä kovemmassa kunnossa. Ja itsensä ahtaalle laittaminen on vaan hienoa kun viivalla on muitakin, eikä yksin tarvi mukavaa miestä kiusata :) Kisat jatkuu mun osalta tulevana lauantaina Rajamäellä. Ajan poikkeuksellisesti vaan puolimatkan, koska uskon sen tuovan enemmän vauhtia koneeseen kun pystyy vähän kovempaa vauhtia ajamaan mitä täyden matkan kisan.
Mentiin neljän miehen voimin jo perjantaina paikan päälle vähän treenaamaan rataa läpi ja hakemaan ajolinjoja lauantain kisaan. Yleensä kai edellispäivän treenillä on tarkoitus saada vähän varmuutta omaan tekemiseen ja kaluston käsittelyyn, mutta tällä kertaa taisi tulla enemmän epävarmuutta ja kysymysmerkkejä. Mulla lähti keulasta tiivisteet pois harjoitellessa, Hannulla katkes sarvet ja Artolla ja Juhallakin oli keulojen kans ongelmia. Eli illalla hotellille meni porukka, joka ei voinut olla kovin vakuuttunut kalustosta :)
 |
| Kuraa Kuva: Marko Sarén |
Lauantaina kaikki kuitenkin toimi omalta osalta ihan hyvin. Kisan alussa tosin jalat tais jäädä sinne urheilukentän reunalle lähtöpaikalle kun mihinkään ei päässyt, vaikka kuinka yritti. Ei vaan saanut ajoon vauhtia. Pikku hiljaa kisan edetessä alkoi jalatkin tuntua taas siltä, että vauhtiakin voisi löytyä. Sitten verensokerit vähän laski. Se vei hetkeksi taas vähän vauhtia pois, mutta päätin, etten mä nyt ainakaan keskeyttämään ole Lietoon asti lähtenyt, jos vaan kalusto kestää. Onneksi verensokeritkin tasaantui tuosta ja loppua kohti taas ajo parani. Viimeinen kierros taas oli taistelua väsymystä vastaan. Aika lailla varmaan kaikki kuitenkin otettiin miehestä irti, mitä tällä kertaa otettavissa oli. Parannettavaa toki jäi reilusti, mutta niinhän sitä pitää kauden alussa jäädäkin.
Siihen oon tyytyväinen, että pystyin ajamaan omasta mielestäni radan hankalimmat kohdat. Kalliolaski olis varmaan voinut mennä kovempaakin, mutta meni kuitenkin sujuvasti eikä turhia kaatumisia tullut. Reittihän on vaativa ja raskas ja nyt oli sateet tuoneet oman mausteensa rataan. Kalliopätkät oli kuivemmat kuin viime kesänä, mutta kuraa ja mutaa tuntui muuten olevan paljon enemmän.
 |
| Kalliobaanaa |
Kiitokset järjestäjille. Kaikki sujui ainakin näin kilpailijan näkökulmasta hienosti. Rata oli merkattu hyvin, eksymisen vaaraa ei tullut. Ja olihan se kiva taas kisailla talven jälkeen ja nähdä paljon tuttuja kisakavereita entistä kovemmassa kunnossa. Ja itsensä ahtaalle laittaminen on vaan hienoa kun viivalla on muitakin, eikä yksin tarvi mukavaa miestä kiusata :) Kisat jatkuu mun osalta tulevana lauantaina Rajamäellä. Ajan poikkeuksellisesti vaan puolimatkan, koska uskon sen tuovan enemmän vauhtia koneeseen kun pystyy vähän kovempaa vauhtia ajamaan mitä täyden matkan kisan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)