Peurunka MTB 400

Lauantaina avasin kisakauden Peurungalla XCM-cupin avauskisassa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin lähdin kisaan vähän epävarmoin fiiliksin. En tiedä johtuiko siitä vai alkaako kisakokemusta olla jo sen verran, mutta yllättävän vähän jännitti koko aamupäivän ennen kisaa. Oikeastaan vasta lähdossä alkoi olla tavallista jännitystä ilmassa.

Maltoin ottaa lähdön rauhallisesti ja tunnustelin alkumatkasta, että mihin olisi rahkeita kropan puolesta päivän kisassa. Muutamat nousut meni ihan mukavasti, mutta kyllä se aika pian selväksi tuli, että ylämäet koituu tänään kompastuskiveksi. Tai ensimmäisen kierroksen lopulla selkä meni kunnolla jumiin ja toisella kierroksella kävi jo mielessä, että selviytyyköhän sitä maaliin asti. Siinä tuli kuitenkin ajettua ihan hyvässä porukassa niin en tiedä sainko siitä lisää virtaa vai turtuiko tuohon selkäkipuun, mutta kolmas kierros meni mun mielestä taas paljon paremmin. Tuo selkä kyllä tahtoo aina vaivata kisoissa, joissa on paljon nousua. En tiedä johtuuko sitten vähäisistä mäkiajoista normaalisti vai mistä. Keskivartalon lihaksistoon oon nyt pari talvea kiinnittänyt erityistä huomiota.

Nousee nousee.. Kuva: Tarja Kivirinta

Kisahan sisälsi nousuja nousujen perään ja reilusti mutaa sitten välissä :) Reittinä kyllä hyvä maratonreitti ja varmasti fyysisesti yks raskaimmista kisoista missä oon ajanut. Välillä kävi mielessä vuoden 2012 Valkeskosken kisa, joka oli todella raskas. Siellä tosin oli teknisyyttäkin huomattavasti enemmän kuin nyt. Teknisesti reitti ei siis ollut mikään paha. Enemän mentiin kärrypolkuja ja metsäteitä höystettynä muutamalla hienolla polkupätkällä. Tosin aika kivikkoisia ne kärrypolut tuntui olevan. Huomas kyllä kisan jälkeen, että koko kropalla oli saanut tehdä töitä. Jalkojen lisäksi kädet otti kyllä sen verran iskua vastaan. Kisan jälkeen pyörän pesukin tuotti vähän haasteita. Sen verran oli kuraa tarttunut matkalta mukaan.

Kuraa tarttui matkaan reitiltä

Vähän pestävää

Verensokeritkin pysyi koko kisan ajan hyvällä tasolla. Ei laskenut missään vaiheessa liiaan alhaalle eikä myöskään käynyt liian korkealla. Tässä mielessä tuo insuliinipumppu on kyllä onnistunut muutos. Geeliäkin sai nyt syödä huomattavasti enemmän energiankulutuksen mukaan eikä tarvinnut keskittyä vain siihen, että verensokerit pysyisivät halutulla tasolla. Pitää kauden mittaan tuosta pumpusta vielä lisää juttua laittaa, kun kokemuksia kisakäytössä kertyy lisää. Mutta nyt vajaan puolen vuoden kokemuksella on kyllä urheiluun mulle tosi hyvä valinta tämä. Pitkään ajattelin, etten missään tapauksessa halua pumppua käyttöön kun homma toimi ilman sitäkin tavallisessa elämässä hyvin, mutta nimenomaan urheilussa tuo on ollut todella hyvä.

Oma suoritus oli varmasti tämän hetken kunnon mukainen. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja keskittyä taas muutama viikko hyvään treeniin ennen seuraavia kisoja. Tämä kisahan tuli sairasteluiden jälkeen vähän "yllättäen" kun olin jo päättänyt jättää kisan väliin mutta mieli teki kuitenkin mukaan kun tuntui, että ajamaan pystyy. Toivottavasti seuraavassa kisassa saa taas vähän enemmän miehestä irti. Joka tapauksessa oli hienoa avata kisakausi ja nähdä taas tuttuja kavereita pitkästä aikaa kisatunnelmissa.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisakauden aloitus

Lauantaina olisi tarkoitus Peurungassa avata tämä kisakausi maratonkisalla. En ole tuolla aikaisemmin ollut ajamassa, mutta ilmeisesti ainakin nousuja on tarjolla ihan riittävästi. Kisakauden aloitus jännittää joka vuosi ja niin se varmasti tulee tänäkin vuonna jännittämään. Aina on vähän epävarma olo mikä on kisakunto ja miten kausi lähtee liikkeelle. Ensimmäisen kisan jälkeen yleensä aina vähän helpottaa. Ja onhan tuota kisaa odotettukin. Viimeksi oon kisaa ajanut lokakuun alussa niin kyllähän se on hienoa päästä taas viivalle.

Nyt varsinkin tuo viime viikkojen sairastelu luo vähän epävarmuutta kunnon suhteen. Ennen sairastelua olin treenannut hyvin ja omien testien mukaan hyvässä kunnossa (nyhthän on helppo sanoa, että paremmassa kuin koskaan aikaisemmin), mutta nyt on vähän toinen tilanne. Lähinnä arveluttaa, että miten kroppaa kestää yli kolmen tunnin kisasuorituksen. Vai tuleeko jossain vaiheessa seinä vastaan. Pitkään mietin, että kannattaako tähän kisaan vielä lähteä, mutta kai se into kisaamaan on sen verran kova, että päätin lähteä. Ja kuten sanoin niin ensimmäinen kisa on aina vähän vaikea ja sen jälkeen on kisakausi avattu niin samahan se on avata jo nyt.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 7. 05ta 2015 klo 12.33 PDT

Periaatteessa kunto pitäis olla ihan hyvällä tasolla. Ainakin nyt viime aikojen lenkeillä on kulkenut ajo ihan mukavasti. Ainut epävarmuus on tuossa koko kisan jaksamisessa, mutta kokeilemallahan se selviää. Toinen epävarmuus mun kisoissa on tietysti verensokerit tai niiden mahdollinen laskeminen. Toisaalta nyt on pumpun käyttöönoton jälkeen mun mielestä kovemmillakin lenkeillä pysynyt verensokeritaso hyvänä. Kisa on tietysti eri asia ja jännitys ja kaikki vaikuttaa verensokereihinkin, mutta uskon, että ne pysyy kunnossa nyt tällä nykyisellä systeemillä. Ja tämän kisan jälkeen ehtii sitten hyvin treenata seuraavaa kisaa varten. Sen verran on viime vuosina tullut varsinkin maratonkisoja kierrettyä, että uus kisa tuo kyllä omanlaista jännitystä. Ei tiedä yhtään mitä odottaa ja mitä on tulossa (paitsi tietysti niitä nousuja).

Toivottavasti tulee hyvät kisat ja onhan se hienoa myös nähdä kavereita ja tuttuja pitkästä aikaa taas kisamerkeissä.

Scott Spark 900 RC

Vihdoin oon päässyt ajamaan uudella Sparkilla lenkkejä. Pyörä on siis lähes valmis. Kiekot tulee vielä vaihtumaan ja ehkä jotain pientä päivitystä kesän aikana.. On muuten ollut vähän erilaista ajaa täysjoustolla jäykkäperäisen jälkeen. Viimeksi on tullut ajettua syyskuussa 2012 täysjoustolla kunnolla. Toki joitain kokeiluja on tuohon väliin mahtunut. Samalla täytyy kehua Sramin 1x11 voimansiirtoa. Onhan tuo helppo ja hienosti toimiva ratkaisu.

Poluilla ajamisesta on nauttinut täysin reilun parin viikon tauon jälkeen

Kuumeessa

Otsikko sen kertookin, mitä viimeisen reilun viikon ohjelmassa on ollut. Kuumeilua ja makoilua. Pääsiäiseen asti menikin koko alkuvuosi hyvin. Ei ollut mitään flunssaa tai muutakaan sairastelua ja treenattuakin sai suunnitelmien mukaisesti. Sitten alkoi tulla vähän flunssaoireita ja nyt on reilun viikon ollut kuumetta. Tai tällä hetkellä tilanne on jo paranemaan päin, mutta aika voimattomana sitä on saanut sängyssä maata. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa elämässäni kärsin influenssasta. Nyt alan kyllä ymmärtää, miksi sitä vastaan saa rokotteenkin. Meillä on koko perhe käynyt saman taudin läpi. Mä sairastuin oikeestaan siinä vaiheessa kun muut oli jo tervehtymään päin.

Vaikka nyt jo vähän parempi olo onkin niin eipä oo vielä tullut mieleenkään lähteä lenkille. Siinä mielessä vähä huonoon saumaan tuli tämä pitkä kuumeilu kun parin viikon päästä olis tarkoitus ollut avata kisakausi. Saa nyt nähdä, miten tästä kuntoutuu. Ihan keskenkuntoisena ei viitsi lähteä kisaa ajamaan. Kuumeen lisäksi oli ainakin poskiontelotulehdus ja maanantain verikokeissa tulehdusarvot oli kohollaan, joten tänään kävin uudestaan.

Ainakin tässä on saanut ajohaluja kerättyä ihan mukavasti kun kaverit ajelee joka päivä ja itse on juuri ja juuri jaksanu varastoon kävellä pyöriä katsomaan :) Onneksi kevättä on vielä jäljellä ja koko kesä edessä, vaikka kauden avaus väliin jäisikin niin ehtii varmasti ajella vielä tälle vuodelle kisoja. 

Kestävyysurheilijan eväät

Tänään olin Tampereella Varalan urheiluopistossa Kestävyysurheilijan eväät seminaarissa. Tällä kertaa luennoitsijoina olivat viime vuotiseen tapaan Jaakko Mursu, joka kertoi urheilijan ravinnosta. Olli Miettisen aiheena oli kisavireen rakentaminen ja kokonaisuus, mitä se vaatii. Erittäin mielenkiintoisia esityksiä ja herätti ihan mukavasti keskustelua ja ainakin meikäläisessä myös paljon ajatuksia.

Ravintopuolella Jaakko kertoi yleisesti syömisestä, hiilareista, proteiineista, uskomuksista ja lopuksi faktoista. Ei kuitenkaan mitään paatosta, että näin pitää toimia ja syödä vaan kertoi mikä on järkevää ja herätti ajatuksia. Mun mielestä tuollainen tyyli, missä ei kielletä mitään on paljon parempi kuin tyyli, jossa sanellaan, että tämä on oikein ja tämä väärin. Perusasiat kun on kunnossa niin jokainen voi sitten hifistellä haluamallaan tavalla. Toki jos joku ruoka tai ruoka-aine ei sovi tuottaa se aina omat haasteensa. Suurimpia virheitä kestävyysurheilijoilla on, että hiilareita saadaan liian vähän. Kun kulutus on päivästä toiseen kovaa niin syödäkin saa ja pitää reilusti. Viime aikoina kovasti pinnalla olleet proteiinit ovat toki tärkeitä, mutta urheilijan moottori toimii hiilareilla pääosin kasviksia ja hedelmiä unohtamatta.

Olli taas kertoi kokonaisuudesta, miten saavutetaan huipputulos siinä halutussa kisassa. Ollin treeninetodit ovat varmasti erilaiset kuin monella muulla. Toisaalta tulosta tulee ja mies on aina huippukunnossa silloin kun pitää. Olli korosti ennen kaikkea positiivisuutta sekä sitä, ettei kannata murehtia tekemättä jäänyttä tai jostain syystä epäonnistunutta harjoitusta vaan keskittyä siihen seuraavaan. Ja vaikka vuodessa treenaus miten paljon niin sitä jää reilu 8000 tuntia kaikkeen muuhun. Paljon ajatuksia herätti ja kyllä tuosta varmasti voi itselleenkin oppia ottaa. Asenteesta sekä treenien rytmittämisestä. Tärkein treeni silloin kun on paras vire eikä välttämättä sinä päivänä kuin etukäteen sen suunnitteli.

Lisäksi käytiin läpi treenit ennen Cyclocrossin SM-kultaa. Tai miten se huippukunto kaivettiin esille siihen kisaan. Sen verran täytyy sanoa, että tuota pitää kokeilla itsekin. Tähän mennessä valmistautuminen on itsellä ainakin ollut huomattavasti varovaisempaa. Ja kuten Olli korosti nin kaikille tuo ei sovi, mutta kokeilla saa varmaan omalla vastuulla :)

Lisäksi Olli korosti ennemmin urheilijoiden yhteistyötä kuin omaan napaan tuijottamista ja treenien salailua. Yhteistyöllä muiden pyöräilijöiden kanssa voi jokainen kehittyä ja oppia uusia asioita toiselta. Ja onhan tuo totta, että monesti kaverin kanssa saa tehokkaamman treenin kuin yksin. Vaikka itsekin pääosin yksin treenaan lähinnä aikataulusyistä, mutta kyllä toisten kanssa tekeminen aina lisää virtaa antaa. Onnekseni tunnen myös ihmisiä, joiden kanssa treeneistä tulee keskusteltua ja opittua uusia juttuja.

Kiitos ProMTB ja Medilaser MTB-Team tilaisuudesta! Sekä tietysti kiitokset myös Jaakko ja Olli mielenkiintoisista aiheista.

Polkuajelua

Pitkästä aikaa on tullut nyt ajeltua poluilla. Talvella pääsi jonkun verran talvipäiville, mutta sitten oli pitkään huonoja kelejä ja lenkit suuntautui lähes aina tielle tuota Kempeleen reissua lukuunottamatta. Osittain tämä johtui ihan siitä, että jos mulla on 3 tuntia aikaa ajaa lenkki niin tiellä ajoaika on myös se kolme tuntia, kun taas huonolla kelillä metsässä ehkä kaksi.


Viime viikonloppuna kuitenkn vaihdoin nastarenkaat takaisin ja siirryin poluille, jotka paikoin oli peilijäässä. Toki löytyi ihan sulaa ja kuivaa maata ja sitten kantohankea, joka kantoi pyörää ja miestä. Polut oli paikoin niin jäässä, että ilman nastarenkaita ei ainakaan olis ollu kiva ajaa. Nyt sai päästellä huoletta menemään.

Tämän päivän lenkiltä löytyi seuraavanlaista polkua:

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 27. 03ta 2015 klo 4.50 PDT

Sen verra lumet on poluilta sulanu, että nyt on päässy jo vähän oikean maastoajon makuun. Tänään aamulenkillä pääsi jo kivikoissa ja juurakoissa ajamaan ja hakemaan tuntumaa vähän teknisempään maastoon. Kyllä vaan oli hienoa. Loppuun vielä kuva vähän isommasta sillasta, joka oli tuonne lähimetsän poluille rakennettu. Kyllä on rakentajat nähneet vaivaa ja onhan tuosta mahtava ajaa yli.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 22. 03ta 2015 klo 2.48 PDT

Kevät etenee ja tiet sulaa

Tänään pääsi ensimmäisen kerran ajamaan jo lähes sulalla ja osittain myös kuivalla tiellä. Toki vielä jäätä ja sohjoakin löytyi, mutta suurin osa lenkistä oli jo kuvan kaltaisessa kunnossa. Tätä vauhtia jos kevät etenee niin kohta saa irrottaa maantiepyörän trainerista ja siirtyä sen kanssa tielle.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 6. 03ta 2015 klo 10.04 PST