Laajalahti XCO

Eilen paikalliset viikkokisat sai jatkoa kun tällä kertaa Anders ja Janne järjesti Laajalahdessa vastaavan kisan kuin minä viikko sitten. Tällä kertaa kun ei ollut järjestelyvastuuta niin pääsin itsekin ajamaan. Reitti oli teknisesti helppo. Ulkoilureittiä/latupohjaa ja jonkun verran polkuja, lisäksi oli muutamia teräviä lyhyitä nousuja ja luonnollisesti vastaavasti sitten laskua. Hyvä ja nopea reitti viikkokisaksi.

Itse en kisaan sen kummemmin valmistunut vaan tein edeltävinä päivinä kovat harjoitukset ihan suunnitelman mukaisesti ja kisaankin lähdin hakemaan vielä kovaa treeniä. Näin pienen vauvan isänä en vaan ottanut huomioon, että unet saattaa jäädä vähän suunniteltua vähemmälle, joka mulla kyllä näkyy heti yleisessä vireystilassa. Muutama yö vähän katkonaista unta ja kisa-aamuna herätys joskus viiden aikaan niin olo kisaan lähtiessä oli aika voimaton. Kisapaikalle ajellessa sain kuitenkin muutamalla vedolla kroppaa heräteltyä.

Pari ekaa kierrosta menikin kisasta ihan mukavasti, mutta kolmannella tuli sitten stoppi. Ei vaan enää saanut ylämäkiin oikeen voimaa jalkoihin ja pari viimeistä kierrosta menikin vähän ajellessa. Hyvä treeni kuitenkin kisasta tuli. Ja hyvin tuli kisaan taas porukkaa. Toki lisääkin porukkaa vielä mukaan mahtuu.

Hienosti on saanut tämä viikkokisaidea nyt tuulta siipiensä alle. Tällaista juttua mä mielessäni hainkin kun lähdin kyselemään kiinnostusta näihin kisoihin ja ensimmäistä järjestämään. Eli kisojen järjestäminen ei jäisi pelkästään yhden ihmisen harteille vaan järjestäjä voi aina vaihtua kisakohtaisesti, näin ei kukaan jää pelkästään järjestelypuolelle vaan kaikki pääsee välillä ajamaankin.

Patamäki XCO järjestäjän roolissa

Paikallinen viikkokisa tai harjoituskisa ihan miten vaan, mutta tällä kertaa en ollut ajamassa vaan järjestämässä kisan. Meillä on täällä Kokkolassa ollut jo useamman vuoden puhetta, että pitäis järjestää jotkut kisat, mutta aina se on jäänyt puheen asteelle. Ei oo ollu "aikaa" eikä löytynyt tarpeeksi innostusta järjestää kisoja. Nyt tänä kesänä Vaasassa on järjestetty onnistuneesti paritkin viikkokisat ja itsekin olin Laihialla kesäkuussa ajamassa. Totesin, että tuolla tyylillä saisi kisat Kokkolaankin järjestettyä kohtuu "helposti". Muistui myös mieleen Ovaskan Kimmon sanat, että ei niitä kisoja tuu jos ei joku oo välillä järjestäjänäkin. Sen verran monissa kisoissa on itse tullut nautittua järjestäjien tarjoamasta reitistä, että päätin kokeilla saisinko kisat järjestettyä. Ja jos joku ihmettelee, että miksi järjestää kisat yksin niin ajattelin, että kaikki muut saisivat ajaa ja selviytyisin tällaisestä pienemmästä kisasta lähes omin voimin.

Kyselin aluksi vähän kiinnostusta ja kun sitä tuntui jonkun verran olevan niin ei muuta kuin suunnittelemaan Patamäkeen sopiva xc-reitti. Reitin suunnittelua heelpotti se, että oon siellä harjoitusmielessä ajellut jo useampana kesänä "omaa rataa", josta pikku muokkauksella sai kisaankin sopivan radan tehtyä. Ideana oli myöskin, että rata ei olisi teknisesti vaativa vaan kuka tahansa voisi tulla ajamaan. Reitti oli polkupainotteinen, muutama pätkä ulkoilureittiä, pari pienempää nousua ja yksi vaativampi nousu. Ja tuo vaativuus tuli oikeastaan nousun jyrkkyydestä. Kyllä se raskaaksi käy kun sitä 6 kertaa nousee kisan aikana. Reittinä tuo oli kohtuu nopea. Vauhtihan aina lisää vähän haastetta. Mielessä kyllä kävi, että onko nousu aloittelijoille liiankin raskas, mutta toisaalta maastopyöräkisaan kuuluu kyllä, että pitää olla myös raskasta. Olis tuohon pienellä muutoksella saanut parikin nousua, mutta ehkä näin oli sopiva. 

Kisaan saatiin ihan mukavasti osanottajia kun paikalle tuli 17 osallistujaa. Muutama paikallinen kuski, joka olisi varmasti osallistunut muuten oli reissussa. Ja ikinähän aikatauluja ei saa kaikille sopimaan. Mutta todella tyytyväinen oon osallistujamäärään. Kisaan saatiin vielä kansallisestikin muutama kova kuski mukaan. Yllättävän mielenkiintoista kisan kulkua oli seurata sivustakin, vaikka ainahan sitä mielellään itsekin ajaisi. Mutta pitää kokeilla myös tätä järjestelypuolta niin osaa entistä enemmän arvostaa sitä työtä mitä kisojen järjestäjät esimerkiksi radan merkkaamiseksi tekevät. Tällaiseen viikkokisaanhan riitti vähän kevyempi merkkaus. 

Toivotaan nyt, että saataisiin tänne lisääkin kisoja. Kyllä mun mielestä kesään mahtuisi hyvin 3-4 paikallista viikkokisaa. Paikkoja tämän mittakaavan kisalle kuitenkin täältä löytyy useampiakin. Kiitokset vielä kaikille osallistujille! Ratamestarikin sai kiitosta, mikä on tietysti mukavaa kun ainahan sitä jännittää, että mitä porukka reitistä tykkää. Lisäksi haluan kiittää Tommia, Andersia ja Samulia, jotka olivat käyneet rataa ajamassa läpi alustavan merkkauksen jälkeen ja sain vielä parannusehdotuksia merkkaukseen ja apua polkujen sulkemiseen yms. 

Lopputulokset: 

1. Arto Tikkala WVC 47:21:05
2. Samuli Saarela PKK/Team Sportax +0.02,00
3: Mattias Stenmark NCK +2.44,07
4. Anders Holmberg Kammenkiertäjät +05.33,12
5. Kai Väänänen NCK +6.26,16
6. Marko Kuoppala Pietarsaari +6.27,16
7. Tommi Hassinen +6.41,16
8. Miikka Ketonen +7.01,23
9. Hannu Anttila WVC +7.01,24
10. Dan Fors NCK +12.39,29
11. Marko Ahopelto Pietarsaaren Sisu +13.32,37
12. Kari Mursu Kammenkiertäjät +18.52,37
13. Marko Joensuu Pietarsaari +23.24,46
14. Jarkko Orjala LoVe +25.31,47
15. Joona Kupila ajoi 4 kierrosta
16. Ruska Saarela ajoi 3 kierrosta
17. Arttu Palola ajoi 2 kierrosta

Back on Track

En ollut kuullutkaan Back on Track tuotteista ennen kuin suomalainen huippumaastopyöräilijä Valtteri Repo niitä kehui blogissaan. Ne kuulemma auttoivat palautumisessa ja vammojen ehkäisyssä ja Valtteri oli saanut apua niistä myös polvivaivoihinsa. Mulla kun on ollut polvet tai oikeastaan nuo polven viereiset lihakset kipeenä jo pitempään niin ajattelin, kokeilla Back on Trackin polvisuojaa ihan mielenkiinnosta. Ajattelin, etten siinä mitään häviäkään, vaikka ei toimisi, koska pahan hintaset ei polvisuojat olleet. Ja jos niistä taas apua olisi niin se olisi pelkkää plussaa.

Kaikki Back on Trackin lihas-ja nivelsuojat on valmistettu funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus. Tämä funktionaalinen tekstiili on vanhan kiinalaisen perinteen ja modernin tieteellisen tekstiiliteknologian yhteistyön tulos. Toiminnalliset ominaisuudet on tuotu tekstiiliin liittämällä polyesteri- tai polypropyleenikuituihin funktionaalisia ominaisuuksia sisältäviä keraamisia partikkeleita. Kangas on toiminnallinen tuote, joka hyödyntää kankaassa olevien keraamisten partikkeleiden avulla osan kehon luovuttamasta lämmöstä. Tämä funktionaalisen kankaan takaisin kehoon heijastama energia on pitkäaaltoista infrapunasäteilyä.

Tuo polvivaiva on mulla lähinnä oireillut niin, että varsinkin kylmemmillä keleillä ensimmäinen tunti on välillä tuskainen, sitten kun lihakset tarpeeksi lämpeää tuota kipua ei enää niin tunne. Sama on kyllä ollut lämpimilläkin keleillä, että kovempaa ajaessa tuossa huomaa selvää kipua. Ajaminen ei sinänsä tuota pahenna, mutta kyllä se selvästi tehoja vie ajamisesta, kun varsinkin kovempaa ajaessa lihakset huutaa hoosiannaa ennen kuin edes on kunnolla päässyt vauhtiin.

Polvisuoja. Kuva: www.backontrack.com

Pidin aluksi suojia yöaikaan. Ihan aluksi muutaman yön jälkeen en vielä vaikutusta huomannut, mutta jonkun aikaa kun olin käyttänyt niin huomasin, etteä kivut tuosta lihaksesta olivat hävinneet. Eikä oo nyt koko kevään tai kesän aikana tuota kipua ilmennyt tai ainakin se on ollut huomattavasti vähäisempää kun aikaisemmin. Ja mulla on tuo lihas kipuillut tosiaan jo usemman vuoden ja se on aina hieronnalla vähän helpottanut. Toisaalta myös hieroessa tuon lihaksen hierominen on ollut yhtä tuskaa, nyt sekään ei ole enää sitä ollut. Vaan ihan sellaista normaalia lihasjumista aiheutuvaa "tunnetta".

Tämän omakohtaisen testin perusteella on kyllä ollut hyvä hankinta. Oon nyt käyttänyt noita polvisuojia säännöllisesti, vaikka lihaksissa ei viime aikoina kipuja ole ollutkaan, mutta palautumisen edistämiseen kuitenkin. Pitää laittaa harkintaan auttaisikohan tuo myös ajoittaisiin selkävaivoihin, kun Back on Trackilla on myös selkävöitä. Selkä kun mulla on jalkojen lisäksi toinen osa-alue mikä on välillä totaalijumissa ajamisesta.

Jutussa esiintyvä lainattu teksti on suoraan www.backontrack.com sivuilta kopioitu esittely tuotteiden toimintaperiaatteista.

Laihia XCO ja keskikesän kisatauko

Viime keskiviikkona kävin ajamassa Laihialla Wasa Vélocityn järjestämän viikkokisan. Hienoa, että tällaisia viikkokisoja järjestetään ja tässä täytyy vielä erikseen mainita, että mitään osallistumismaksua kisaan ei ollut. Tällaiset viikkokisat on kuitenkin hyvää treeniä ja mukavahan sitä on kilpailla melkein kotinurkilla välillä. Loppujen lopuksi tuollaisen viikkokisan järjestäminen ei kovin paljoa vaivaa vaatisi. Toki radan suunnittelu ja merkkaaminen vie aikaa, mutta ei viikkokisoissa tarvitse radan olla mitään maailmanluokkaa kuitenkaan. Ja hyvä reitti Laihiallekin oli saatu tehtyä.

Kisa itsessään meni ihan mukavasti. Kisan sykkeet 179/189 kertoo jo, että aika kovilla on oltu. Reitti oli ainakin hapottava. Hyviä polkupätkiä ja muutama kalliopätkä ja sitten erittäin hapottavaa pururatanousua. Hannu oli suvereeni voittaja tässä kisassa ja itse olin neljäs. Kakkossija karkas parin heikomman kierroksen aikana ja kolmossijan hävisin ihan lopussa. Niin ja muistetaan toki, että kisan ennakkosuosikki kärsi rengasrikon ja ilman sitä olis ollu sijoilla 1-2 varmasti, että siinä minäkin yhden sijan voitin. Mutta sijoitusta tärkeämpää, mulle oli omasta mielestä hyvä ja aika tasainen ajo. Ja muutenkin kun Korson kisa meni mun osalta miten meni niin oli tärkeää saada hyvä suoritus tästä kisasta. Kiitokset vielä järjestäjille kisasta. Pitää toistekin tulla ajamaan, kunhan vaan aikatauluihin sopii.

Kuva: Jarkko Laine 

Viikonloppuna oli vielä tarkoitus ajaa Laajavuoren XCM kisa Jyväskylässä. Nyt meni kuitenkin perheen etu kisan edelle ja jäin kotiin. Meille on tässä lähiaikoina/viikkoina tulossa perheenlisäystä, joten katsoin paremmaksi olla kotona auttamassa, kuin olla koko päivä kisareissussa. Kisoja ehtii ajaa vielä loppukesästäkin ihan riittävästi. Nyt tuleekin kisataukoa mahdollisesti Joupiskan XCM-kisaan asti. Katsotaan, jos noita viikkokisoja on siinä välissä, jos sellaiseen ehtisi ajamaan. Mutta muuten pääpaino tulee olemaan lähiviikot kotona ja sen verran treenaamisessa, mitä ehtii/jaksaa.

Korso Mtb, tällä kertaa epäonnea

Viime sunnuntaina ajettiin Vantaalla Korso Mtb. Kisaraportti on vähän venynyt muiden kiireiden takia, mutta kerrotaan nyt kisasta jotain mielipidettä. Korson kisasta on tullut yks mun suosikeista, hyvän reitin ansiosta. Mun mielestä siellä on onnistuttu tekemään monipuolinen ja nopea reitti. Reitti tuntuu siis nopealta vähän hitaammankin kuskin mielestä, mikä on aina positiivinen asia. Tälle vuodelle oli vielä löydetty uutta polkua ja alun ja lopun polkuosuudet xco-reitillä oli hyvä lisä kisaan.

Lähtöruuhka oli tällä kertaa todella kova ja mun edessä pari kuskia kaatuikin heti lähdössä. Jotenkin mä tunnun aina jäävän noiden kasojen taakse, jolloin oma paikka lähdössä heikkenee huomattavasti. Tiesiirtymä auton perässä oli myös aika epävarman oloista kun porukkaa tunkee väkisin ohi ja hakee paikkoja. Sitten kun alkaa vapaa vauhti ja ajetaan hetki ulkoilureittiä ja siirrytään ensimmäiselle polulle niin ruuhka on taas valmis. Onneksi noista alkuruuhkista kuitenkin selvittiin aika hyvin ja oma paikka löytyi.

Alku kisasta sujuikin ihan mukavasti ja sain huomata taas, että varsinkin tieosuuksilla jaksoin vetää hyvin porukkaa. Noihin tieosuuksien ajamiseen on tullut kyllä viime kesästä selvä parannus. Hyvän alkun jälkeen sitten tuli lunta tupaan kun verensokerit laski. Vähän joutui vauhtia siinä vaiheessa hidastamaan, mutta tuossa vaiheessa en vielä huolestunut. Siinä vaiheessa kun ajo alkoi tuntua todella tukkoiselta ja huomasin, ettei sykkeitäkään saa enää nousemaan normaalisti arvasin, että verensokeritaso onkin noussut liian ylös. Tästä alkoikin mun osalta tuskien taival ja toinen kierros varsinkin meni pelkäksi pk-ajeluksi. Ei vaan saanut kropasta mitään irti. Ikävä tilanne, kun ajohaluja olisi mutta korkealle noussut verensokeri tavallaan pitää käsijarrun päällä kokoajan.

Kuva: Ari Alanko

Loppujen lopuksi ihan ok suoritus, vaikka toisen kierroksen aikana tuli mietittyä, että onko tässä kilpailemisessa mitään järkeä kun diabetes saattaa pilata koko kisan. Tavallaan sitä antaa aika paljon tasoitusta asioissa, mille ei aina mitään mahda. Maalissa pettymys kuitenkin pikku hiljaa hälveni ja kyllä mä tuun vielä kisoja ajamaan. Pitää vaan uskoa omaan tekemiseen ja toivoa, että seuraavalla kerralla ei vastaavaa tule. Näitäkin päiviä vaan mahtuu kisakauteen aina jokunen, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään.

Kiitokset vielä järjestäjille hienosta kisasta ja tapahtumasta. Eiköhän taas ens kesänä olla viivalla mukana.

Brahe Mtb

Eilen oli pienen tauon jälkeen taas kisapäivä, kun Pietarsaaressa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut Brahe Mtb. Kisa on xco-tyyppinen, eli noin 7 km rataa kierretään kolme kierrosta. Reitti oli pääosin hyvää ja mutkittelevaa singletrackia, alussa oli vähän pitempi pätkä ulkoilureittiä ja kahdessa kohtaa muuten reitin aikana oli pätkä leveämpää baanaa tai tietä muutama sata metriä. Eli erittäin hyvä reitti. Polut oli pääosin kovapohjaisia, muutamaa märkää kohtaa lukuunottamatta. Lisäksi hyviä kalliopätkiä ja pieniä nousuja ja laskuja. Hyvää suhteellisen nopeaa polkua. Ohituspaikat tosin oli aika harvassa reitillä ja parhaiten ohittaminen onnistuikin noilla muutamalla leveämmällä pätkällä.

Kovaa vääntöä :) Kuva: Yngve Sandström

Itse kisaan lähdin vähän epävarmoin fiiliksin, kun viime aikoina on astmaoireet ja yskä vaivanneet enemmän tai vähemmän kun kovempaa on ajanut. Ajattelin kuitenkin kokeilla mitä saan itsestäni irti tuollaisessa nopeassa noin tunnin kisassa, hyvää treeniä se ainakin on. Kisa menikin hyvin, eikä yskittänytkään kun vasta maalissa. Sykkeet oli 175/185 eli aika kovaa sai kokoajan ajaa. Lähtö mulla oli perinteisesti vähän huono, mutta aika pian löytyi oma paikka ja porukka missä ajettiin lähes koko kisa. Lähes koko kisan ajoin poerukassa sijoilla 4-8 ja viimeiselle kierrokselle saatiin myös sijalla 3 ajanut kiinni. Eli siinä vaiheessa oli hyvät mahdollisuudet, vaikka nousta kolmanneksi. Suunnitelmana olikin yrittää iskua viimeisellä tiepätkällä ennen viimeisiä polkuja. Niiden jälkeen oli enää lyhyt maalisuora ja siinä ei helposti enää ohi pääsisi.

Suunnitelmat vähän muuttui viimeisen kierroksen aikana kun edellä menevät päästivät vähän rakoa eteenpäin ja sitten tuli itse töpättyä yhdessä pienessä nousussa mutkaan. Vähän huolimattomasti siihen ajoin ja jouduin jalkautumaan ja siinä pääsi kaksi edellä menevää karkuun. Sijalle kolme ajanut meni vähän näiden edellä, joten jäin itse ajamaan sijoista 6-7. Tuon kuudennen sijan onnistuin pitämään ja olin kyllä tyytyväinen ajooni. Hyvä vahva suoritus ja vauhti oli sitä mitä eilen miehestä sai irti.

Maalisuoralla, Kuva: Yngve Sandström

Jos paremmin haluaisi sijoittua niin lähdössä pitäisi olla paremmin hereillä ja sitten se viimeisen kierroksen pieni virhe maksoi taistelun paremmista sijoista. Positiivista oli kuitenkin, ettei kärkikaksikkokaan hirveän kaukana edellä mennyt. Eteenpäin on siinä mielessä menty viime kesästä. Toki kärkikaksikon vauhti edelleen kovaa on, mutta kovia on kuskitkin.

Hyvä kisa ja hienoa, että tällaisia järjestetään ihan tässä lähiseudulla. Kiitokset järjestäjille hienosta reitistä ja hyvästä kisasta, samoin muille kisaajille hyvästä taistelusta. Ehdottomasti kannatti lähteä ajamaan.

PP-Runt 2014

Lauantaina kävin ajamassa paikallisen maantiepyöräilyn kevätklassikon PP-Runtin Pännäisissä. Pääasiallisenaa tarkoituksena oli saada hyvä ja vauhdikas treeni tehtyä. Ja onhan se aina kiva käydä kokeilemassa, miten sitä pärjää maantiellä muitten joukossa. Ja on myös hienoa kun tässä lähialueella joku kisoja järjestää niin mielellään niihin osallistuu.

Kisa alkoikin aika vauhdikkaasti ja välillä ajettiin 40-45 km/h ja paikoin jopa yli 50 km/h. Vaikka vauhti alussa oli kovaa niin jalat tuntui olevan yllättävän hyvin mukana, edellispäivän voimatreenistä huolimatta. Ajattelinkin ajaa kärkiporukassa niin pitkään kuin vaan jaksan. Sitten iski kramppi takareieteen ja jouduin jättäytymään porukassa vähän taaksepäin. Yritin heti takaa tulevien peesiin mutta takareisi ei suostunut yhteistyöhön. Ajelin hetken hiljempaa ja päätin yrittää sitten pääjoukon perälle, mutta reilun 40 km/h vauhdissa se ei onnistunut kun takareittä kiristi heti kun yritti vähän kovempaa polkea.

Lähdön jälkeen

Varsinainen kisa oli siis ohi jo ennen 15 kilometrin kohtaa. Onneksi perässä tuli pari muutakin krampeista kärsinyttä, joten lähdettiin kolmen miehen porukalla ja lyhyillä vuorovedoilla ajamaan lenkkiä loppuun. Tässä vaiheessa ajattelin, että vaikka vauhti tippuikin reilusti niin saa ainakin sen lenkin ajettua. Rauhallisesti pyöritellen pystyi hyvin ajamaan, mutta putkelta esimerkiksi ylämäkeen ajaminen ei oikeen luonnistunut. Myöhemmin saatiin kuitenkin kiinni lisää porukkaa ja päästiin ajamaan isommassa porukassa vastatuuliosuuksia. Tässä vaiheessa huomasi, että loppujen lopuksi vain muutamalla kuskilla oli haluja olla vetomiehenä, vaikka periaatteessa vuorovedolla mentiinkin.

Kramppijuna etenee. Kuvat: Marko Kuoppala

Itsellä alkoi tuossa vaiheessa takareisi olla taas kunnossa ja jaksoin hoitaa mielestäni ihan hyvin omat veto-osuudet. Ja loppumatkasta onnistui ajokin taas ihan kohtuudella ja päästiinkin parin muun kanssa ajamaan ihan reipasta vauhtia viimeinen osuus Purmosta Pännäisiin. Loppujen lopuksi siis sain sen mitä hainkin eli kovavauhtisen lenkin. Toki tässä lenkissä kovaa vauhtia trarjos alku ja loppu ja keskellä sitten palauttelua :) Krampeille ei voinut kuitenkaan mitään ja onneksi tuon lopun pääsi ajamaan vauhdikkaasti niin jäi ihan positiivinen mieli kisasta.