Pyssymäki XCM, kesän paras ja ehjin suoritus

Tänään tosiaan ajettiin Nivalassa Pyssymäellä kauden neljäs maratoncupin kisa. Odotin itseltäni hyvää ajoa, koska reitistä ainakin tykkään ja tämän päivän suoritukseen oonkin erittäin tyytyväinen. Oma ajo oli tasasen vahvaa ja ennenkaikkea ei tullut mitään kovin heikkoja hetkiä vaan kokonaisuutena ehjä suoritus, johon oon tyytyväinen. Sääennusteet oli lupaillu kisapäivälle vesisateita, mutta onneksi ennusteet ei tälläkään kertaa ihan osunu kohdalleen vaan kisa päästiin ajamaan hyvässä kelissä. Ainoastaan viimesellä kierroksella alkoi vähän tihkusadetta tulemaan, joka sopivasti kasteli kivikot vähän haastavammiksi väsyneille kuskeille :)

Reitti oli nopeassa kunnossa, kuten ratamestari lupaili. Viime vuotista mutarallia ei nähty vaan viime aikasista sateista huolimatta yllättävän kuivana koko reitti oli pysynyt. Yks tiepätkä oli vähä kurakkoinen mutta muuten maasto oli säästynyt pahemmilta vesiesteiltä. Radan erikoisuutena vois mainita metalliset sillat. Ei lähteny kuskien eikä veden mukana liikkeelle ja pitokin niissä oli loistava vähän märillä renkaillakin ajaessa. Eikä kyllä lahoakaan ainakaan meidän elinaikana metsään ne sillat.

Ennen kisaa Kustilta ja Jukalta vinkkejä kyselemässä päivän ajoon.  Kuva: Kaisa Kekola

Ensimmäisen kierroksen ajattelin alottaa rauhallisesti, että välttyisin siltä tutuksi tulleelta hyytymiseltä. Aika hyvin siinä onnistuinkin ja maltoin jopa jättäytyä yhdestä porukasta jälkeen, kun sykemittarista katselin, että loputtomasti ei pysty siinä vaiheessa kisaa sitä vauhtia ajamaan. Ensimmäisen kierroksen ihan lopulla tuli vähän mustempi hetki, kun loppunousuissa tuntu jaloista ja selästä katoavan voimat. Onneksi pääsin toisen kierroksen alussa Juntusen Uskon peesissä jonkun matkaa niin pääsi vähän palautumaan siinä ja sai taas ajorytmistä kiinni. Oli muutenkin Uskon kans hyvää yhteistyötä tiepätkillä läpi kisan. Ihan lopussa sitten kokemus puhui ja jäin vähän jälkeen enkä onnistunu enää lopun kivikoissa saavuttamaan. 

Toinen kierros oli ajallisesti vähän heikompi kuin ensimmäinen, mutta suurta eroa ei ollut. Kolmas tais olla vähän hitaampi, mutta ei missään vaiheessa tullut sellasta notkahdusta. Vähän tosiaan jäin siinä keskivaiheen pitkällä polulla, mikä tänään osoittautui mulle raskaaksi. Loppua kohti taas ajo parani. Siinä pitkän polkupätkän aikana vähän verensokerikin tuntui laskevan. Ei vielä mitenkään liian alhaiseksi, että olis ajoa haitannut. Geeli auttoi asiaan ja ehkä vähän joutui parilla tiepätkällä ajamaan rauhallisemmin, kunnes olo taas oli normalisoitunut. Tuo ei kuitenkaan lopputulokseen vaikuttanut mitenkään. Näin sen pitäisikin mennä, että geeli naamariin ja ajo jatkuu. 

Reitti oli kyllä mun mieleen. Oli sopivassa suhteessa polkua ja teknistäkin sellaista ja sitten "palauttavia" tiepätkiä. Eri asia sitten paljonko niillä pääsee palautumaan, mutta siinä mielessä hyvä reitti, että hitaampaa pätkääseurasi aina nopeampi yms. Ja reitti oli kyllä todellista maastopyöräilyä, poluilla sai tosissaan tehdä töitä.

Kyllä kulkee.. Kuva: Kaisa Kekola

Tänään verensokeritkin oli taas juuri niin kuin pitää. Ei tuota yhtä hetkeä lukuunottamatta tullut missään vaiheessa tunnetta, että olis laskenut/laskemassa liian alas eikä myöskään tuntunut, että olis liian korkeella. Keskisyke mulla oli päivän kisassa 170 ja maksimi 186. Ja muutenkin kun katsoo sykekäyrää niin tasasesti on koko kisan mennyt. Ei oo tullut missään vaiheessa selkeää pudotusta, mitä aina välillä käy. Tämänkin puolesta erittäin onnistunut suoritus. 

Pyssymäen kisassa positiivista on myös kisan jälkeinen mahdollisuus saunaan. Saunassahan sitä aina käydään parhaat spekulaatiot kisan kulusta. Ja kyllähän sitä tuollaisen suorituksen jälkeen on ihan kiva hetkeksi saunan lauteille istahtaa ennen kotimatkaa. Kuulutus oli kisassa myös asiantuntevaa, kummasti lisää kisafiilistä kun paikalla on kuuluttaja. 

Vaihteleva viikko

Tämä viikko oli tarkoitus Jämin epäonnen jälkeen ottaa alussa vähän rauhallisemmin ja sitten vauhtia kiristäen kohti loppuviikon pitkiä lenkkejä. Etukäteen jo tiesin, että "normaalista" viikkorytmistä poiketen lauantai tulisi olemaan tällä viikolla lepopäivä, koska silloin olisi Sannin 4-vuotis synttärit. En sitten tiedä paljoko tuossa ehti lepäämään, kun koko päivän oli vieraita vaahtosammuttimen kokosista 80-kymppisiin ja kakkuakin tuli syötyä vähintään riittävästi.

Alkuviikosta maanantai meni vielä suunnitelmien mukaan. Silloin oli käytännössä koko ilta aikaa ajella tulikin ajeltua noin 3,5 tunnin lenkki, mikä on työviikolla harvinaista. Aikaa kun on rajatusti. Maanantain lenkki oli hyvä. Tiistaina sitten suunniteltu välipäivä, kun oli paljon muuta tekemistä. Keskiviikkona tarkoitus oli ajella mäkitreeni ja kovimman sateen loputtua pääsinkin klo 19 jälkeen illalla raikkaaseen keliin ajelemaan. Tällä kertaa maltoin lämmitelläkin kunnolla ja mäkivedot lähti kulkemaan hyvin. Kymmenen vedon jälkeen pieni palauttelutauko ja kiersin sopivan lenkin ympäri ja sitten yhdestoista kerta mäen päälle ja alas, siinä meni sit naula takarenkaasta läpi.

Just lähtiessä mietin, että kun meen ajamaan helppoon maastoon niin oi jättää kaiken turhan kotia, eli hiilidioksidipatruunat ja varasisurin yms. Ihmettelinkin tuossa naulan huomattuani, että rengas meni samantien ihan tyhjäksi. Yleensä litkut auttaa sen verran, että koko rengas ei tyhjene. Ilmaakaan ei oikeen pikkupumpulla alkanu renkaaseen menee niin ei auttanu ku soittaa kyyti kotia. Vähän söi kyllä miestä, kun oli hyvä treeni menossa ja tuntui, että saa itsestään tällä kertaa hyvin irti. Tarkemmin kun tutkin seuraavana päivänä kiekkoa niin huomasin naulan repineen vanneteippiin muutaman reiän niin siitä johtuen rengas sitten samantien tyhjeni.

Torstaina oli tarkoitus lähtee lenkille, mutta töitten jälkeen kova väsymys muutti suunnitelmia. Päätin viettää illan kotona perheen kans kun ajattelin, ettei näin väsyneenä saa lenkistä kuitenkaan mitään irti. Perjantaina oli heti aamusta kuumeinen olo. Kuumetta ei tietenkään ollut, mutta olo oli kuumeinen ja kurkkukin vähän kipee. Lauantai meni synttäreitä juhliessa ja tänään sitten oli nuo kuumeiset olot ja muut historiaa ja hyvä lenkki heti aamusta. Toki ketjut sain katkastua tämänkin päivän lenkillä, onneksi Juhalla oli ketjuliittimet (vai mikähän noitten powerlinkien suomenkielinen nimi mahtaa olla?) mukana. Eli suunniteltuun viikko-ohjelmaan ei tullut, kun tuo keskeytynyt mäkitreeni ja sitten tämän päivän lenkki.

Toivotaan ens viikolle vähän parempaa onnea lenkkien suhteen, koska lauantaina olis Pyssymäellä maratoncupin neljäs kisa. Silloin pitäis olla taas hyvä ajovire ja toivottavasti nyt ei ainakaan mitään flunssaa tuu sotkemaan enää tätä viikkoa. Kesällä kun kävin reitin ajamassa niin sai ajella kuivalla reitillä, mutta nyt on taas viikolle luvattu sateita, joten mielenkiintoista nähdä on reitti taas yhtä märkä kuin vuosi sitten vai päästäisiinkö ennusteista huolimatta ajamaan kuivassa kelissä.

BV Sport pyöräilyhousut

Tuli ajankohtaiseksi hommata uudet pyöräilyshortsit ja hetken eri vaihtoehtoja mietittyäni päädyin kokeilemaan itselle ihan uutta merkkiä BV Sportia, jotka ostin 24hSportin verkkokaupasta. Oon muutamalta juoksua harrastavalta kaverilta kuullut positiivisia kommentteja BV Sportin kompressiotuotteista niin ajattelin kokeilla, minkälaisia varusteita siellä pyöräilypuolelle valmistetaan.

Shortsit oli reisien kohdasta aika jämäkän oloset. Mä kyllä haluankin, että pyöräilyshortsit on sopivan tiukat ja istuu hyvin päälle. Ensimmäinen lenkki meni vähän uusiin housuihin totutellessa. Kyllä se aina lenkin tai pari vaatii, että housut tuntuu "omalta". Nyt muutaman lenkin jälkeen täytyy sanoa, että oon kyllä hankintaani tyytyväinen. Kompressionhan sanotaan vähentävän happoja jaloista yms, mutta en osaa siihen vielä ottaa kantaa. Jos ylämäkitreenin ajaa niin kyllä ne jalat joka tapauksessa hapoilla on, mutta muuten kyllä hyvän oloiset housut. Varsinkin kovassa väännössä huomaa, että reidet on puristuksessa ja tuntuu, että jalasta saa kaiken voiman irti.

Ettei mee pelkäksi kehumikseksi niin parannettavaakin toki löytyy. Mä oon ollut aika tarkka pehmusteen mallista ja istuvuudesta mun hanurille. Mun mielestä pehmuste vois olla näissä vähän isompikin, mutta nämähän on maku- ja tottumiskysymyksiä. Jotain toista tuo ei varmasti haittaa yhtään. Kestävyys tulee sitten ajan kanssa testattua. Maastossa kun pääasiassa ajelen niin housut joutuu väistämättä kuran ja hiekan kanssa tekemisiin ja nehän myös kuluttaa housujen pintaa. Kulutuskestävyydestä voi kertoa paremmin vasta kun ajotunteja alkaa olla riittävästi takana. Toivotaan, että kestävyys on hyvällä tasolla.

Jämi84 - taistelu matalia verensokereita vastaan

Lauantaina ajettiin Jämi84 Mtb. Koska kisa starttasi jo klo 10 niin ajelin perjantai-iltana Kurikkaan mökille yöksi. Säästää reilu pari tuntia aamusta, mikä on ihan kiva juttu. Tässäkin tapauksessa sai jo kuuden jälkeen herätä ja klo 7 auto starttasi kohti Jämiä, kuskin ollessa yllättävänkin virkeä siinä vaiheessa. Matkalla tein pakollisen vessapysähdyksen Parkanon Shellillä. Samalla mittasin verensokerin, joka oli vähän turhan alhaalla tässä vaiheessa. Joten ei muuta kun banaania naamariin samalla.

Jämille saapuessa kasasin pyörän ja lähdin hakemaan numerolappuja. Edelleen huolta aiheutti turhan matalalla oleva verensokeri. Ennen kisaa saisi arviot olla vähän korkeammat kuin 3-4 mmol/l. Edelleen lisää syömistä ja sainkin verensokerit tuosta nousemaan. Tässä on toki se riski, että kisan alkaessa verensokeri nousee sitten liian korkealle, joka taas tekee jaloille saman kuin raahaisi lyijypuntteja mukanaan.

Kisa starttasikin todella kovalla vauhdilla Jämin lentokentältä. Se täytyy heti alkuun sanoa, että kun startti tapahtui lentokentälle ja senkin jälkeen jatkettiin pitkään tietä/leveää latupohjaa niin perinteistä ensimmäisen polun ruuhkaa ei päässyt syntymään vaan kokoajan sai ajaa ihan tosissaan. Huomasinkin heti alkumatkasta, että tällä reitillä tulisi ryhmässä pysyminen olemaan tärkeää. Yksin jos joutuisi ajamaan pitkiä tieosuuksia niin siinä häviäisi huomattavasti verrattuna hyvässä ryhmässä ajamiseen.

Yritin aloittaa kisaa rauhallisesti mutta se tais jäädä yritykseksi. Ensimmäisen tunnin keskisyke näytti olevan 178. Yllättävän hyvin kuitenkin ajo kulki alusta lähtien. Sopiva porukka löytyi ja välillä ajettiin edellä meneviä kiinni ja välillä joku tuli takaa kovempaa mutta ajo tuntui hyvältä tässä vaiheessa. Jossain noin 20 km kohdalla sitten alkoi tuntua, että verensokeri laskee. Ei muuta kun geeliä taskusta suuhun. Tässä samalla onnistuin vähän jäämään porukasta, missä olin ajanut. Geelin ottamisen jälkeenkään ei ajo oikeen palautunut normaaliksi ja seuraavat 5 kilometriä menikin tuskallisen hidasta vauhtia. Sitten alkoi taas tuntua paremmalta, kunnes taas jossain 30 km jälkeen tuli tuttu tunne ja voimat hävis jaloista.

Jälleen geeliä ja energiapatukkaa, mutta eipä edelleenkään tuntunut auttavan asiaa. Jouduin tässä vaiheessa hidastamaan matkan tekoa huomattavasti, kun oletin verensokerien pian palautuvan ennalleen. Samalla alkoi porukkaa mennä ohi. En enää saanutkaan jaloista mitään irti vaan oma ajo meni todella tahmeaksi. Jossain 40 km kohdalla kun tuntui, että polkukin kapenee silmissä ja polulla pysyminen tuotti ongelmia tein päätöksen, että ajelen seuraavalle huoltopisteelle ja keskeytän ajon sinne. Harmitti vietävästi, mutta joskus pitää ymmärtää puhaltaa peli poikki ja laittaa terveys erusijalle.

Herättelin vielä toiveita, että jospa olo kohenis ennen huoltopistettä, mutta eipä se oikeen muuksi enää muuttunut. Sellainen päivä sitten tällä kertaa. Harmittaa todella paljon, kun ihan alkukauden kisoja lukuunottamatta verensokerien kanssa ei ole pahemmin ongelmia ollut. Näköjään joka kesä kuitenkin tulee ainakin se yksi kisa, jossa kaikki menee sitten pieleen. Tätä voi olla "tavallisten" ihmisten hankala käsittää, mutta tällaista se välillä diabeetikolla on. Aina on olemassa riski tällaiseen verensokerien heittelyyn ja nyt se toteutui. Tavallisella lenkillä tällainen ei niin haittaisi mutta kisatilanne on erilainen ja elimistö varmaan reagoikin eri tavalla kovassa rasituksessa, joten tulos voi olla sitten tällainen.

Huoltopaikalta järjestyi kyyditys kisakeskukseen järjestäjien puolesta mikä oli hieno juttu. Järjestäjien puolesta hienoa toimintaa tässä tapauksessa, kun keskeyttämään jouduin. Samoin huoltopisteellä kyllä tiedusteltiin useampaankin otteeseen kuntoa kyytiä odotellessa. Tämä jätti ainakin itselle hyvän kuvan järjestäjien toiminnasta.

Näyttää tuskaselta, Kuva: Onevision.fi

Sitten vielä itse kisaan ja reittiin. Vaikka reitti oli teknisesti helppo ja poikkesi tämän puolesta kisoista, mitä oon aikaisemmin ajanut niin vauhti toi kisaan haastetta. Ei tuo missään nimessä helppoa ollut. Ja vaikka foorumeilla monesti saa sellaisen käsityksen, että maastopyöräkisassa pitää olla mahdollisimman paljon kivikkoa, juurakkoa ja muuten vaan mörköpolkua niin kyllä tällaiselle tapahtumalle selvästi on tilausta kun osallistujia oli nytkin yli 700 kpl. Kisa järjestettiin vasta toista kertaa, joten kasvupotentiaalia varmasti on. Muutenkin hienosti järjestetty tapahtuma hienossa paikassa. Itsekin kylläpidän enemmän vähän teknisemmistä reiteistä, mutta kyllä tällaisellekin kisalle paikkansa on. Markkinoinnista pitää antaa myös positiivista palautetta. Toisin kuin eräässä toisessa isossa Mtb-tapahtumassa niin Jämillä on panostettu tiedottamiseen. Sivuilla on säännöllisesti ollut uutisia, treenivinkkejä ja kilpailijoiden haastatteluja (kuntopuntarit). Jämi on kokoajan näkynyt netissä, facebookissa, twitterissä yms.

Tästä jäi keskeytyksestä huolimatta niin hyvä mieli itselle, että pitää tosissaan harkita ensi talven Jämin hiihtotapahtumaa. Jos järjestäjä hoitaa hommansa näin hyvin niin mielellään heidän tapahtumiinsa osallistuu jatkossakin. Juoksutapahtuman kyllä taidan toistaiseksi jättää muille, sen verran raskailla jaloilla oon varustettu :) Onnittelut vielä kisan voittajille ja itsensä voittaneille, sekä muuten hyvin pärjänneille!

Flunssaa ja vähän lenkkejäkin

Vaasan kisan jälkeen mentiin pariksi päiväksi mökille vielä rentoutumaan. Maanantaina kevyt palauttava lenkki ja tiistaina päätin käydä vielä ajamas Seinäjoen maratonreittiä uudestaan. Kiersinkin pitemmän kierroksen ja sitten päälle vähän muitakin polkuja, mitä sieltä suunnalta löytyi. Hyvin tuntui olevan ajettavaa siellä.

Tämän jälkeen kun tuntui, että kunto alkaa olla kohdillaan ja kisatkin menneet hyvin niin tottakai tuli kurkku kipeeksi ja sitä seuraa mulla lähes 100% varmuudella nuha. Niin tälläkin kertaa. Loppuviikko menikin sitten flunssaa parannellessa. Maanantaina olo oli jo parempi ja kävin kevyellä lenkillä. Sen jälkeen tuntui taas tukkosemmalta ja tämäkin viikko on mennyt enemmän ja vähemmän palautellessa. Torstaina kuitenkin kävin tekemässä punttitreenin ja perjantaina sitten reipas maantielenkki. Samoin viikonloppuna on nyt voinut ajaa lenkit normaalisti. Eilen vähän tehoja aamusta ja tänään pitempi lenkki. Olikin ensimmäinen pitkä lenkki sitten Joupiskan maratonin.

Tänään kyllä tuntu taas ajo hyvältä ja vahvalta. Loppulenkistäkin oli vielä jaloissa voimia iskeä. Oikeen yllätyin itsekin, että kuumuus ja ajamattomuus ei vaikuttanu ajoon vaan päinvastoin virtaa tuntui olevan. Ens lauantaina on Jämi84, joten ainakin loppuviikko menee sinne valmistautuessa. Katsotaan miten ajo kuljee. Täytyy toivoa, että se Joupiskan vire löytyisi Jämilläkin.

Vaasa XCO

Eilen ajettiin viikonlopun toinen kisa Vaasa XCO. Lähdin kisaan vähän jännityksellä, että miten oon lauantain maratonista palautunut. Rauhalliset lämmittelyt ja sitten vaan jännittämistä ja startin odottelua. On se kumma, kun joka kisaa ennen joutuu jännittämään. Luulis, että niihinkin pikku hiljaa jo tottuis kun kisoissa on kuitenkin jonkun verran jo tullut käytyä.

Otin startin taas vähän turhan varovaisesti. XCO:ssa sais startissa olla huomattavasti terävämpi kuin maratoneilla. Siellä on 60 km aikaa hakea se oma paikka ja ohituspaikkojakin on riittävästi. Tässä taas se hyvä lähtö olis aika tärkeä. Nopeasti kuitenkin löytyi itselle sopiva vauhti ja samalla totesin, että jalat on yllättävän hyvin palautuneet. Ei painanu edes eturinteen serpentiinin nouseminen jaloissa. Ensimmäinen kierros menikin ihan hyvin. Huomasin kyllä, että vähän tuli liikaa varottua kivikoissa, harjoitellessa meni ne jotenkin paljon rennommin. Toisella kierroksella sitten selkä meni takarinteen pitkässä nousussa aivan jumiin. Tais olla Joupiskan kivikot ja kisa ja nyt tämän kisan nousut vähän liikaa. Samalla kun selkä menee jumiin niin jaloista häviää kyllä voimaa.

Reitti oli kyllä todella fyysinen kun nousua oli paljon ja silloin kun ei nousta niin ajettiin kovaa tasasella tai sitten kivikoissa. Hyvä rata ehdottomasti ja paljon oli radan eteen nähty vaivaa. Sitä täytyy aina arvostaa, kun radan eteen tehdään työtä eikä vaan viedä reittiä siitä mistä helpoiten onnistuu. Laskut oli myös hienoja, eturinteen kivikkolasku ja sitten lopussa oli myös hyvä vauhdikas lasku muutamalla mutkalla ja hyppyrillä maustettuna. Kyllä Arto ja kumppanit oli paljon hyvää työtä radan eteen tehneet. Toivottavasti Vaasassa kisailtaisiin jatkossakin.

Loppukisa meni sitten ajellessa vähän suunniteltua hitaampaa selkäjumien takia, mutta ihan tyytyväinen oon päivän tulokseen. Ajoin niin kovaa kun pystyin ja parempaan ei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia. Vähän harmittaa se, että loppukierroksilla tuli muutamissa kivikoissa vähän töpeksittyä. Siinä huomasin kun keskikroppa väsyy niin ajokin alkaa hajoamaan ja tökkimään. Tästä päästäänkin ikuiseen kehittämiskohteeseen, eli keskivartaloon ja varsinkin selkään lisää voimaa. Onneksi löytyy kehittämiskohteita..

Eturinteen serpentiiniä

Jos jotain negatiivista jäi mieleen niin se, että kierroksella ohitetut otettiin sivuun jo sen kierroksen jälkeen kun ohitus tapahtui. Yleensä kaiketi XCO:ssa on kaikki ajaneet niin kauan kunnes voittaja on maalissa ja sitten sen jälkeen kaikki otetaan maaliin oli kierroksia ajettuna 1 tai 10. Nyt esimerkiksi jos ohitus tapahtui kolmannen kierroksen loppuvaiheessa niin neljäs jäi ajamatta, vaikka "normaalioloissa" sen olisi päässyt ajamaankin. No tämä ei ollut järjestäjien vika, joten heidän piikkiin en tätä laita. Jos kuitenkin XCO:n suosiota halutaan kasvattaa niin tämä ei sitä ainakaan tee, vaikka sääntökirjan mukaan mentiinkin kaiketi. Ymmärrän tällaisen ratkaisun arvokisoissa (sm-kisat esimerkiksi), mutta tavallisessa cup-kisassa en. Tämä herätti paikan päälläkin jonkun verran keskustelua. Tai ainakin olisi hyvä, jos kaikissa saman sarjan kisoissa olisi sama linja.

Kokonaisuutena kuitenkin oon tyytyväinen viikonloppuun. Viikonlopun aikana tuli kesän paras ajo, eikä sunnuntaikaan huonoa ajoa ollut. Nyt vaan lisää harjoitusta ja pyörään lisää vauhtia tuleviin kisoihin. Onnittelut myös sarjansa voittajille Olmi, Arto ja Mustikka. Kovaa kulki pyörät pojilla taas kerran ja toivotaan heille onnea myös ensi viikonlopun SM-kisoihin.

Joupiska XCM

Tänään ajettiin Seinäjoella Joupiska XCM. Oon aina tykänny Seinäjoen reitistä ja tänään reitti olikin ennätysnopeassa kunnossa, kun koko reitiltä ei märkiä kohtia tainnut muutamaa enempää löytyä ja niihinkin oli tehty sillat. Voi sanoa ratamestarin jälleen onnistuneen työssään hienosti. Oma ajokin oli kesän parasta. Pari ensimmäistä kierrosta meni todella hyvin ja välillä joutui porukassa ajaessa jopa himmailemaan vauhtia, kun tuntui menohaluja olevan enemmän. Ajattelin kuitenkin pitää sen verran malttia hommassa mukana, ettei noutaja tulisi kovin aikaisessa vaiheessa liian suuren alkuvauhdin takia.

Joupiskan rata on mun mielestä aika monipuolinen. Alkuun noustaa ylös ja ajetaan alas vuorotelleen ulkoilureittiä/latupohjaa pitkin ja saadaan porukka hajoamaan. Sitten ajetaan polkuja, osa vähän teknisempiäkin ja taas välillä ulkoilureittiä. Aika hyvin rytmittyy ajo reitillä. Toki pitkille hiekkatieosuuksille ei kannata yksin jäädä, porukassa ajaminen niillä on kuitenkin huomattavasti helpompaa.

Tänään varsinkin toisella kierroksella ajettiin hyvällä porukalla ja tieosuuksilla vuoroveto toimi hyvin. Kiitokset vaan muille porukassa ajaneille (Matti ja Usko ainakin, muita en nimeltä tiennyt). Samoin poluilla vauhti oli hyvää. Tuollaisessa tilanteessa kun porukassa ajaa saa itsestäänkin huomattavasti enemmän irti kuin yksin edetessä.

Kolmannen kierroksen alkuun kun vaihdoin huoltopöydältä uuden pullot tipahdin vähän ryhmästä, jossa olin ajanut. Ajattelin, että saan kyllä porukan vielä kiinni mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Ensimmäisissä nousuissa tuntui, ettäjalat on ihan jumissa ja porukka pääsi karkaamaan. Ei auttanut vaikka miten yritti ajaa. Sitten alkoikin pitkä yksinajelu. Välillä jossain kauempana edessä näkyi joku paita, mutta liian kaukana, että kiinni saisi. Takanakaan ei ketään näkynyt, joten se helposti mun kohdalla tietää vauhdin putoamista. Poluillakin ajo vähän tökki ja tieosuudet meni hitaammin kun edellisellä kierroksella.

Tuskaa tuskaa.. Kuva: Kaisa Kekola

Vasta jossain kierroksen puolivälin tienoilla takaa tuli kuski ja sainkin huomattavasti lisää virtaa ajamiseeni. Tämän jälkeen polkuosuudella ajo kulki taas hyvin ja tieosuudella taisin vetää loppupätkät käytännössä yksin, muiden tullessa peesissä. Loppunousut oli yhtä tuskasia kun aikaisemminkin ja viimeisessä nousussa takaa pääsi joku vielä kuittaamaan ohi. Ei vaan löytyny enää voimia vastata tuohon.

Kuva: Kaisa Kekola

Kokonaisuudessaan oon kisaan erittäin tyytyväinen. Kaikkeni annoin ja ajo oli pääosin hyvää. Tuo kolmannen kierroksen heikko hetki nyt tuli, mutta ei se tyytyväisyttä päivän ajoon vähennä. Hyvä kuitenkin, että jää parannettavaa ja kehittämistä tuleviinkin kisoihin. Myös verensokerit pysyi koko kisan hyvällä tasolla. Ei ollu liian matalia eikä korkeita arvoja, vaan koko kisa mentiin kuin elokuvissa verensokerien osalta. Se on jo iso juttu onnistuneeseen ajoon, kun ei tuu ylimääräsiä ongelmia tuolta puolelta ajoa haittaamaan. Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille hienosta kisasta!

Huomenna sitten ajetaan Vaasa XCO. Saa nähdä, miten jaksaa ajaa melko fyysisellä radalla. Huomennahan se nähdään, miten ajo kulkee. Illalla tuli vielä ajettua lyhyt palauttelulenkki ja päälle kevyt hieronta eli kaikki on ainaki tehty, että jalat tämän päivän kisasta palautuis.