Tikku renkaassa

Tänään ajettiin taas Kammenkiertäjien yhteislenkki, joka näin syksyn tullen on siirretty torstaista tiistaille. Koska lähtö on kuuden aikaan niin valojahan lenkillä tarvitaan ihan alkumatkaa lukuunottamatta. Tämän päivän lenkistä muodostuikin mun osalta varsin mielenkiintoinen, koska aika alkumatkasta alkoi kuulua ihme kolinaa takarenkaasta. Ajattelin, että joku oksa tai risu on pinnojen välissä, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että keskellä rengasta oli pystyssä noin sormen paksuinen tikku.

Oksasakset kuuluu maastopyöräilijän perusvarustukseen, tänäänki niille oli käyttöä

Kävi kyllä mielessä, että miten voi niin huono tuuri olla, että se justiin renkaaseen osuu ja vielä niin, että painuu sinne renkaan sisälle. Onneksi oli tubeless-renkaat litkuilla niin tuostakin selvittiin. Tikku vaan katkastiin ja lenkkiä pystyi jatkamaan. Tuskin olis onnistunu, mikäli olis ollu perinteinen sisäkumi/päällyskumi kombinaatio käytössä. Yllättävän hyvin tikku pysyi siinä renkaassa, ei tarvinnut edes painetta lisätä renkaaseen. Ajattelin, että ensimmäinen kivi lyö sen läpi, mutta niin ei käynyt.

Vasta loppumatkasta, kun siirryttiin asfalttisiirtymälle niin tikku lähti kokonaan irti eikä litkut oikeen tuota reikää enää pystyny paikkaamaan. Pienellä paineella vielä piti, mutta kun ilmaa laittoi lisää niin ei enää pitäny, joten loppumatkasta pääsi vielä rengastöihin ja sisuskumi alle niin pääsi kotia asti.

Muuten lenkki oli oikeen hyvä. Pieni kurkkukipukaan ei menoa haitannu. Toivottavasti nyt ei ihan heti lunta satais vaan pysyis tällaset hyvät pyöräilykelit nyt ainakin muutaman viikon.

Viikonlopun lenkit

Viikonlopun lenkit jäi tällä kertaa yhteen tai siinä tapauksessa kahteen, jos perjantai-illan lenkkikin lasketaan viikonlopuksi. Tänään ajettiin yhteislenkillä Laajalahden kautta lentokentälle ja sieltä pienen tauon ja ketjujen korjausten jälkeen Saarikankaan kautta takasi. Ihan kivaa oli ajella vaihteeksi ihan päivänvalossakin. Vaikka pimeellä ajo ihan kivaa vaihtelua onkin niin kyllä mä mielummin silti päivänvalossa ajelen, jos valita pitää.

Tänään onkin taas vaihteeksi ollu kurkku vähä kipeenä. Ei oo vissiin vielä d-vitamiinien syönti auttanu, jos meinaa flunssaa tulla. Toisaalta en mä nyt vielä ookaan kun reilu pari viikkoa niitä syöny. Jostain luin, että reilun kuukauden jälkeen alkais paremmin vaikuttaa. Jospa tuota flunssaa nyt ei kuitenkaan tulis. Lenkillä alkoi kuitenkin vähä tuntua flunssaselta ja kylmäkin tuli heti kun pysähtyi, vaikka vaatetta oli kyllä ihan riittävästi näille keleille.

Tässä vielä perjantainen lenkki ja sitten tämän päivän lenkki. Jos noita joku haluaa tarkemmin katsella. Ainakin näkee vähän missäpäin on ajeltu.

Asennelenkki

Tänään kun oli lastenhoitokin järjestetty niin "täytyi lähteä" lenkille, vaikka vähän satoikin. Eipä tuosta vesisateesta nyt haittaa oo, kunhan ei ihan kaatamalla vettä tuu. Kyllähän se vähän asennetta vaatii lähteä tuonne märkään ja pimeään ajelemaan, mutta kun vaan lähtee niin kyllä siellä virkistyy. Ja on se toisaalta aika rentouttavaa ajella vesisateella pimeessä metsässä. Ei siellä ainakaan toiset ihmiset häiritse menoa ja ilmakin on mukavan raikasta hengittää. Muutama ihminen tuli vastaan noilla pururataosuuksilla, mutta riittävän kauas kun ajeli niin sai ihan itsekseen ajella. Lenkin jälkeen vielä lämpimään saunaan niin ilta on miltei täydellinen.

Valolenkki

Tänään yhteislenkille starttasi neljä pyöräilijää, mikä on ainakin näin syksyn tullen jo ihan hyvä määrä. Kesällä toki porukkaa enemmänkin lenkeillä kävi, mutta syksysin tuntuu väki aina vähenevän. Varmasti osalle tulee muitakin menoja ja tänäänki oli jo valoille käyttöä lenkill. Olikin tämän syksyn ensimmäinen lenkki mun osalta kun valoja tarvittiin.

Tututkin polut muuttuu aina vähän haasteellisemmiksi tai ainakin vähän erilaisiksi, kun ajetaan pimeässä ja auringon sijaan polkua valaistaan pyöränvaloilla. Ihan kivaa vaihtelua tuo pimeässä ajaminen on. Tänäänkin koko porukalla tais olla Deal Extremen kiinanihmeet. Täytyy kyllä tuosta valosta sanoa, että on ollut todellakin hintansa arvoinen. Tosi hyvä valo ainakin mun käytössä. Vielä kun lumi tulee maahan niin tuolla näkee tosi hyvin metsässä. Akun kestokin on ollut ihan riittävä, eipä oo tainnu kesken lenkin vielä kertaakaan valo sammua akun takia.

Huipputehokas pyöränvalo

Oon harkinnutkin, että jos hommais toisen samanlaisen niin sais sekä sarviin, että kypärään valot. Nyt oon pitäny valoa sarvissa, kun se tuntuu jotenkin luonnollisemmalta niin. Toisaalta silloin näkee vain sinne, minne sarvet osoittaa eikä esimerkiksi seuraavaan mutkaan tai vähän ajolinjan sivulle. Siihen tarkoitukseen kypärävalo saattais olla ihan kätevä.

Yhteenvetoa viime viikosta

Muutaman vähä rauhallisemman viikon jälkeen viime viikolla tuli ajeltua taas vähä reilummin. Edellisten viikkojen rauhallisuus tai lenkkien vähyys johtui enimmäkseen sairasteluista ja sitten oli kaikkea muutakin menoa, ettei yksinkertaisesti ehtinyt.

Viime viikolla kuitenkin tuli pyöräiltyä seuraavasti:
Lenkkien määrä: 7
Aika: 14:05:00
Kilometrit: 189,61
Keskinopeus: 16,7 km/h
Keskisyle: 146
Korkeuden lisäys: 3058
Kalorit: 8713

Tämä nyt ei tietenkään ole ihan normiviikko mun osalta kun oltiin lomareissulla pohjoisessa niin nousumetrejä on tullut huomattavasti normaalia enemmän. Samoin lenkkien määrä on normiviikkoa suurempi, kun lomalla oli aikaa ajella. Kilometrejä pohjoisessa taas tuli ehkä keskimääräistä vähemmän lenkkiä kohden. Eli ajallisesti ehkä lenkit olivat tavallisen pituisia, mutta kilometrejä jonkun verran vähemmän ja nousumetrejä huomattavasti enemmän. Tokihan maastopyöräilyssä kilometrit eivät ole niin oleellinen mitta, kun siihen vaikuttaa niin oleellisesti maasto, missä ajetaan.

Paluu kotipoluille

Tänään kävin pitkästä aikaa lenkillä Kokkolassa. Edellinen viikko meni reissussa ja sitä ennen olikin flunssaa ja kaikkea muuta pientä sairastelua, joten jäi lenkit vähiin. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa ajella näitä tuttuja polkuja. Nousumetrejä ei tosin kertyny ihan viime viikon malliin. Andersin kans ajettiin ihan reipasvauhtinen lenkki Santahaan, Laajalahden ja Saarikankaan kautta. Eli näitä meidän perusreittejä. Tuo kuuluu kyllä sinne vauhdikkaampaan ryhmään, kun on sellasta hiekkakangasta missä tykitellä menemään. Tässä vielä päivän reittitallenne.

Iso-Syöte

Lapin kierros päättyi Iso-Syötteelle, jossa kävin tänään aamulenkkinä ajamassa yhden alueen merkatuista maastopyöräreiteistä. Valitsin kolmesta vaihtoehdosta matkaltaan keskimmäisen eli Pitämävaaran lenkin. Odotukset merkattua reittiä kohtaan eivät olleet ihan katossa, koska monesti nuo valmiit reitit ovat tavnneet olla lähinnä metsäteiden ajelua tai pelkästään hiihtolatujen pohjia. Tällä kertaa yllätys oli kuitenkin positiivinen, kun suuri osa reitistä oli ihan oikeaa polkua.

Alkumatkasta oli pitkospuita mun makuun vähän liikaakin. Varmaan ensimmäisellä 5 kilometrillä pitkoksia oli noin puolet reitistä. Toki ne ihan aiheellisesti siellä olivat, mutta mielessä kävi, että pitääkö se reitti vetää jonnekin suolle. Mutta sen jälkeen alkoikin ihan kunnon polkuosuus ja lisämaustetta toi pari kunnon nousua. Tämän perusteella voi tätä reittiä ainakin suositella muillekin. Toki ihan loppumatkasta täytyi oikaista tien kautta, kun mökki piti palauttaa ja sitä ennen saada auto pakattua niin katsoin parhaimmaksi viimeiset kilometrit mennä tietä pitkin. Siihen asti kuitenkin hyvä reitti.

Polkua Pitämävaaran lenkiltä

Vielähän tuonne Syötteelle jäi Syötteen kierros ja sitten se pisin reitti ajamatta. Pisin reitti tosin loppumatkan tulee tämän ajamani reitin kanssa samaa reittiä, mutta alkumatka on eri. Loppukuusta olis tarkoitus lähteä uudestaan tuonne maastoihin Kammenkiertäjien kanssa. Huomenna taitaa välipäivä pyöräilystä olla paikallaan, sen verran on tullut viikon aikana pyörällä ajettua, että jalat taitaa kaivata lepoa.

Reittitallenne aamun lenkistä.