Kurikkala XC kisaraportti

Eilen ajettiin Tuomaksen järjestämä Kurikkala xc iltakisa Kalajoella tai Himangalla, ihan miten vaan. Keli oli tämän kesän teeman mukaisesti sateinen. Reitti oli onneksi kohtalaisen säänkestävä, joten missään mudassa ei tarvinnu ajella, vaikka ei tuolta kuivin jaloinkaan selvinnyt. Kengänkuivaajalle tuli jälleen käyttöä illalla.

Kisareitti oli aika vauhdikas ja siinä mielessä hyvä, että oli paljon jyrkkiäkin käännöksiä joiden jälkeen sai taas kiihdyttää sen mitä jaloista lähti ennen seuraavaa käännöstä. Vesisade teki reitistä haasteellisemman mitä se oli vielä tiistaina. Tiistaina kun olin auttamassa reitin merkkauksessa niin ajelin Furious Fredeillä ja ne tuntuivat hyviltä renkailta reitille. Niillä sitten lähdin kisaan sateesta huolimatta. No olis voinu jotku vähä pitävämmät renkaatkin tietysti valita. Muutamissa käännöksissä oli tekemistä, että sai pyörän pysymään polulla ja yleensä pystyssä. Ei ihan paras sivuttaispito märällä kelillä.

Kokonaisuudessaan ajo meni samaan tyyliin kun tänä kesänä muutenkin. Lähdössä ei pysy ihan kärkimiesten matkassa ja sitten ajellaan omaa ajoa maitohapoista kärsien. Oon kuitenkin eiliseen suoritukseeni ihan tyytyväinen. Oli kivaa ajaa tuollainen noin tunnin mittainen kisa melkolailla täysiä. Olikin puhetta, että jos tänne tosiaan sais ensi kesäksi jonkunlaista paikallista cupia kehiteltyä. Tuollaisia iltakisoja 3-5 esimerkiksi kesän aikana.

Lähdössä vielä nauratti, Kuva: Tuomas Harmaala

Porukkaa oli eilen sateesta huolimatta ihan mukavasti paikalla. Oli myös hienoa, että nuoria ja lapsia oli lähtenyt kisaamaan. Vaikka kisapaikalla olikin aika paljon tuttuja mutta oli myös uusia naamoja, joita ennestään en tuntenut. Hienot kisat Tuomas oli saanut järkättyä pienellä porukalla. Kiitokset vielä järjestäjien suuntaan. Seuraavan kerran olis tarkotus kisata viikonloppuna Korsossa xco:n merkeissä.

Kisataukoa

Koko kesä on aika aktiivisesti tullu kierrettyä varsinkin Maratoncupin kisoja, mutta nyt on edellisestä maratonkisasta jo 3 viikkoa ja seuraavaakaan ei ihan heti näköpiirissä ole. Lauantaina olis ollut Luukin maratoni, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Ei vaan aikatauluihin tällä kertaa sopinut käytännössä kahden päivän matkustus. Olis pitänyt kuitenkin perjantaina jo lähteä ajelemaan ja kotiutuminenki olis menny lauantaina aika myöhälle tai jopa sunnuntain puolelle. Seuraava mahdollinen xcm-kisa olis syyskuun puolessa välissä Hyvinkäällä ja sitten viimeinen kisa 23. päivä Tampereella tai Ylöjärvellä (en oo varma kiertääkö koko reitti Ylöjärven puolella).

Pitää ottaa tähän väliin nyt muutama lyhyempi xc-kisa niin pääsee pitämään kisatuntumaa yllä. Ens viikonloppuna ollaan menossa Helsingin suuntaan muutenkin niin samalla käyn lauantaina ajamassa Korson XCO-kisan. Sama reitti kun pari viikkoa sitten ajetussa iltakisassa. Eli ihan sokkona ei tarvi tällä kertaa reitille lähteä. Reitti oli kyllä niin hyvä, että mielellään sinne lähtee uudestaankin ajamaan. Samoin tällä viikolla käyn ajamassa tuon alempana mainostamani Kurikkala XC:n joka on melkein kuin kotikisa kun on reilun 50 km päässä.

Maratonkisoja korvatakseni ja tuntumaa ylläpitäessä ajelin tänään noin 70 km maastolenkin ja eilenkin tuli ajettua ihan hyvä 3 tunnin lenkki. Kisatauko on toisaalta tuonut nyt mahdollisuuden ajaa pitempiä lenkkejä. Keväällä kun kisoja tuntui olevan tiiviimmin niin ei oikeen jääny kovin pitkille lenkeille aikaa. Tauosta huolimatta oon onnistunu kyllä saamaan jalat ennätysjumiin ja lihakset kireiksi. Kyllä teki hieronta taas vaihteeksi kipeetä tänään. Mutta hieronnan jälkeen kyllä huomaa aina eron jaloissa.

Kurikkala XC

Kaveri järjestää Himangalla maastopyöräkisan ens viikolla, joten laitetaan tännekin kisasta mainos, jos joku kiinnostuu osallistumaan. Kyseessä siis iltakisa ja osallistumismaksuun ei tuu ainakaan kenenkään osallistuminen kaatumaan. Sen mitä reitistä tiedän niin helppoa kovapohjaista polkua. Eli teknisesti helppo reitti, haasteet saa hakea sitten vauhdista ja muuten hyvästä reitistä. Koko reittiä en ole tietääkseni ajanut, mutta kesällä tuolla käytiin lenkillä niin se parhain osa ilmeisesti silloin ajettiin läpi. Lisätietoja kisasta voi varmasti kysellä Tuomakselta. 

Tästä kisasta tulikin mieleen, että pitäis tänne alueellekin kehitellä ens kesäksi joku paikalliscup, jossa ajettais esimerkiksi 3-5 viikkokisaa kesän aikana. Tai mikse joku kisa voi viikonloppunakin olla, mutta silloin vaan tapaa olla aika usein kansallisten cuppien kisoja, jolloin saattaa vaikuttaa ainakin joihinkin osallistujiin.

Tämä nyt on toinen tällä alueella oleva xc-kisa, Pietarsaaressa on touko-kesäkuussa aina ajettu Brahe Mtb. joten tuohon päälle vielä jokunen kisa niin saatais jo ihan hyvä paikalliscup kasaan ja hyviä treenejä enemmänkin kilpaileville. Jos tämä idea ottaa tuulta alleen niin mä voin vaikka lähteä mukaan järjestelyihin/organisoimaan, mutta tästä aiheesta nyt ehtii keskustella vaikka talven aikanakin lisää, mikäli idea saa kannatusta.

Pitkästi maantietä

Moni pyöräilijä on ajanut yli 100 kilometrin lenkkejä lukuisia kertoja, mutta mä oon tainnu ennen tätä viikonloppua ajaa vaan 2-3 kertaa tuon matkan. Ensimmäisen kerran 2010 Botniapyöräilyssä ja sitten viime kesänä kerran tai 2 lenkillä. Ehkä tuohon vaikuttaa osittain myös se, että selvästi suurimman osan lenkeistä ajan maastossa. Toki tuollaisia noin 90 kilometrin lenkkejä maantieltä löytyy tältäkin kesältä jokunen.

Nyt tuli kuitenkin ajettua oma ennätyslenkki kun lauantaina lähdin mökkireissulle vähän muita ennen sopimuksella, että mut otetaan auton kyytiin sitten kun saavuttavat. 120 kilometriä ehdin ajella. Ajattelin etukäteen, että ehkä ajelen jonkun 90-100 mutta tuli vähän enemmän. Suurin osa matkasta meni vieläpä vastatuuleen kun suunnilleen yhteen suuntaan koko matka meni. Pitää ens kesänä kokeilla jos viitsisi ajaa koko noin 190 km matkan mökille asti. Nyt ei ihan niin pitkään lenkkiin viitsinyt lähteä.

Tänään oli kieltämättä jalat vähän jumissa kun kävin ajelemassa aamupäivällä vajaa 50 km palauttelua. Varsinkin mäkiin huomas, että jaloissa ei liikaa tehoa oo jäljellä. Toisaalta tuollainen reilun 4 tunnin lenkki oli kyllä mukava. Hienoa ajella kesäisessä säässä mukavan reipasta vauhtia luonnon keskellä ja nauttia vaan ajamisesta. 

Samalla lenkillä pääsin myös ensimmäistä kertaa testaamaan hiilihappopatruunan toimintaa. Renkaanvaihtoon jouduin noin 40 kilometrin kohdalla ja tuolla patruunallahan renkaaseen sai helposti riittävästi painetta verrattuna pikkupumpulla hinkkaamiseen. En oo tosiaan aikasemmin joutunut noita käyttämään, mutta hyvä oli päästä kokeilemaan. Ei tarvi sitten mahdollisessa kisatilanteessa opetella asiaa kantapään kautta. Eipä tuo oikeestaan opettelua nytkään vaatinut. Sellainen kysymys tuosta tuli mieleen, että mahtaako patruuna nyt köyttöönoton jälkeen tyhjetä itsestään kuinka nopeasti? Tuskin nyt tyhjäksi meni tuota rengasta täyttäessä mutta nyt kun se on otettu käyttöön niin tyhjeneekä pikkuhiljaa? Jos tähän joku tietää vastauksen niin saa kertoa :)

Venttiili "jäätyi" hiilihappopatruunan käytön jälkeen

Nyt loppuukin 4 viikon loma ja alkaa taas työt. Lenkkien kannalta se tietää oikeastaan sitä, että lenkit lyhenee ja mahdollisesti määrätkin tippuvat kun ihan joka ilta ei jaksa tai ehdi lenkille töitten jälkeen. Ja päivän paras lenkkiaika menee kuitenkin töissä ollessa. Mieluiten mä kävisin aina aamupäivisin lenkillä jos ajankohdan sais vapaasti valita.

Vierumäki XC, Bianchi-Cup

Kun tämä viikko on vielä kesälomaa niin tuli lähdettyä Vantaalle ajamaan Bianchi-Cupin kisa Vierumäen XC-radalle. Varsinkin Mikko oli tuota rataa hehkuttanut ennakkoon niin pitihän se lähteä testaamaan. Oli kyllä Korskan porukka tehny hyvää työrä tuon xc-radan kanssa. Todella hyvä ja haastava reitti oli saatu aikaiseksi. Kokoajan sai tehdä töitä ja reitti oli hyvin jaettu myös teknisempiin osuuksiin ja vähän helpompiin osuuksiin joissa pääsi vähän hengähtämään.

Ehdin ennen kisaa kiertää reitin kerran läpi ja harjoittelukierroksella jäi muutama paikka ajamatta, joten se vielä lisäsi jännitystä kisaan. Ensimmäinen kierros menikin vähän vielä reittiä opetellessa ja tuntumaa hakiessa mutta seuraavilla kierroksilla pääsi jo paremmin nauttimaan itse ajosta ja kisassa pääsi nuo hankalimmatkin paikat ajamalla, mitkä ei harjoituskierroksella onnistuneet. Oikeastaan vaan yks kivikkokohta oli vähän turhan hankala. Toki sekin onnistui kun kisan jälkeen kävin vielä reitin kiertämässä. 

Kuva: Timo Hotti

Kokonaisuudessaan kisa meni mun osalta hyvin. Ajo tuntui kulkevan ihan hyvin varsinkin tuon ensimmäisen kierroksen jälkeen kun oppi tuntemaan reittiä paremmin ja löysi itselle sopivat ajolinjat. Oli kyllä hieno tällainen xc-reitti, jonka eteen oli nähty vaivaa ja reittiä oli selvästi tehty. Hienoja kivikoita oli poluille rakennettu ja muutamia mukavia bermimutkiakin, joihin sai päästää aika vauhdilla. Erikoisuutena vielä omaan kisaan oli juoma, joka normaalin Gutzyn tai Maratonicin sijaan olikin Pepsi Maxia :) Unohdin täyttää pullot vedellä etukäteen enkä viitsinyt ilman juomapulloakaan reitille lähteä niin ainut vaihtoehto oli PepsiMax, jota autossa oli mukana. Menihän se niinkin.

Kuva: Emil Eklund

Tuli siis ajettua noin 6 tuntia kisapaikalle ja samalla reissulla pääsin katsomaan tulevaa kummipoikaa joka on ehtinyt jo 3 päivän ikään. Nyt yö hotellissa Hämeenlinnassa ja huomenna sitten ajellaan takaisin kotiinpäin. Jos oikeen hieno ilma on niin voishan sitä täällä tai jossain matkalla käydä jonkun lenkin ajamassa. 

Loma-ajan lenkkejä

Kesälomasta nauttiessa on päässyt myös lenkkeilemään vähän normaalia enmmän. Tällä viikolla sääkin on suosinut varsinkin loppuviikosta niin on tullut ajettua sellaisia noin 50 kilometrin päivälenkkejä. Eli ihan sopivan pitkiä maastolenkeiksi. Toki sekaan mahtuu yksi maantielenkkikin, joka käytiin kaverin kanssa ajamassa aika reipasta vauhtia vuorovedolla. Meni vauhtikestävyyden puolelle tuo lenkki.

Kesälomasta on vielä viikko jäljellä, joten sama tahti todennäköisesti tulee jatkumaan lenkkien osalta. Tarkoitus on ajella määrällisesti varmaan aika paljon vielä tulevan viikon aikana. Töihin palatessa tulevat määrät taas tippumaan sitten normaalitasolle.

Viikonlopun aikana on myös olympialaisissa ajettu XCO-kisat. Lauantaina naisten kisa ja tänään miesten kisa. Ihan mielenkiintoista seurattavaa, tosin naisten kisa ratkesi käytönnössä jo aika alkuvaiheessa. Miehissä jännitys taas säilyi loppuun asti ja ratkaisu tapahtui vasta viimeisessä ylämäessä ja maalisuoralla. Kerrankin sai katsoa ihan suomalaiselta tv-kanavalta maastopyöräilyä. Se jos mikä on harvinaista.

Kengänkuivain

Koska kesä on ollut aika lailla sateinen niin oon monesti miettinyt, miten pyöräilykengät sais mahdollisimman nopeesti kuiviksi. Pahimmassa tapauksessa kenkiä on saanut kuivatella parikin päivää ja ongelma vaan kasvaa syksyn koittaessa kun Shimanon muuten niin loistavat Gore-tex kengät MW80 kuivuvat varmaan viikon kunnolla kastuessaan.

Kävinkin hakemassa tänään Clas Ohlsonilta kengänkuivaimen tai puhaltimen. Tänään pääsikin heti sitä testaamaan tositoimissa, kun päivällä kävin juurikin nuo yllämainitut Gore-tex kengät kastelemassa läpimäriksi sadekelin lenkillä. Sanottakoon se nyt noista kengistä, että ne on ollu mulla muistaakseni nyt jo 4 talvea käytössä ja tähän asri ne on myös pitäneet vettä todella hyvin, vaikka välillä on tullut astuttua ojaankin yms. Tänä keväänä sitten onkin lähes joka lenkin jälkeen saanu kuivailla kenkiä kun vesi tuntuu menevän kunnolla läpi siinä vaiheessa kun menee. Tänään ajattelin nuo laittaa lenkille, ettei jalat ihan heti kastuisi ja pysyihän ne jonku aikaa kuivina. Loppulenkistä olikin sitten sama kun olis pitäny jalkoja vesisangossa.

Kengänkuivain siis tänään tositestiin ja 2-3 tuntia se tuolla puhalteli ja kengät on sisältä kuivat. Ensitesti siis onnistui hyvin. Ja varmasti tavallisen kesäpyöräilykengät kuivuu vielä huomattavasti nopeamminkin. Laite maksoi vaan 24,95 ja tulee varmasti jatkossakin olemaan kovassa käytössä, mikäli sääolosuhteet pysyy samanlaisina kuin tähänkin asti.

Kengänkuivain tositoimissa

Pyssymäki XCM, kisaraportti

Eilen kävin ajamassa Pyssymäen maratonkisan Nivalassa. Kisa on siinä mielessä mun "maastopyöräuralla" merkittävä, että viime vuonna ajoin siellä ensimmäistä kertaa täyden matkan. Aikaisemmin oli kyllä tullut muutamana vuotena käytyä Seinäjoella, Jyväskylässä ja Korsossa mutta aina vaan puolikkaalle ilmoittautuneena. Viime vuonna sitten rohkaistuin ja päätin kokeilla täyden matkan ajamista ja sillä tiellä sitä sitten ollaan.

Oltiin saatu Juhan kans kisareissulle tällä kertaa mukaan myös Anders. Juhan kans näitä maratonkisoja ollaan tällä kaudella kierretty, mutta kyllähän mukaan muitakin mahtuu ja kivahan se on isommalla porukalla lähteä paikalle. Odotettavissa oli taas märkä reitti, kuten lähes jokaisessa tämän vuoden kisassa. Laajavuori tais olla ainoa poikkeus tähän mennessä, jossa reitti oli kuiva eikä kisan aikanakaan satanut.

Kuva: Jukka Kivirinta

Kisa lähti liikkeelle mun osalta aika huonosti. Ensimmäisessa kaarteessa varmaan 200 metrin jälkeen jalat oli jo ihan hapoilla, vaikka en ollu edes kovin lujaa startannut. Jaloista ei vaan saanu mitään irti, tuntui kun olis kahta puupalikka raahannu mukana. No löysin siitä letkasta kuitenkin oman paikkani, tosin jouduin vielä ensimmäisellä metsäosuudella päästämään muutaman kuskin ohi kun ei vaan saanu jaloista mitään irti. Tieosuudella tuli sitten sopivan vauhtinen letka, jossa pystyi hyvin ajamaan. Samoin polkuosuudet mentiin mulle sopivaa vauhtia. Tais olla naisten sarjan voittaja jonka kanssa ajoinkin pitkät pätkät. Mä olin poluilla ehkä vähä vahvempi ja tiellä sitten heikompi. Mutta ihan sopivaa vauhtia matka tuntui menevän.

Ensimmäisen kierroksen lopulla sitten töpeksin yhdessä siltakohdassa, jossa itseasiassa ei oikeen kunnon siltaa enää ollutkaan ja en saanut sitten edellä meneviä enää kiinni lopun pururataosuudella. Jos tässä radassa jotain huonoa on niin nämä lopun pururatanousut. Muuten mahtava reitti, mutta varsinkin näin sateen jälkeen rengas oikeen liimautuu siihen puruun ja tuntuu, että loputkin vauhdista hyytyy siihen.

Kuva: Jukka Kivirinta

Toinen kierros meni ihan ok vauhtia mutta loppupuolella alkoi ajo tökkimään. Ensiksi laski verensokeri, joka kyllä korjaantui parilla geelillä, mutta jotenkin se sotki ajorytmiä ja vei hetkeksi mukavuusalueelle, josta on hankalaa päästä pois varsinkin yksien ajaessa. Tällä kertaa myös polkupätkätkillä alkoi olla hankaluuksia. Yleensä poluilla mä oon vahvemmilla kuin tieosuuksilla. Ja kun teknisessä maastossa ajo tökkii niin se sitten tökkii kunnolla. Ajorytmin kadotessa sitä on vaikeeta saada nopeesti takasin. Edelleen tilanne oli se, että en oikeen tahtonut pysyä kenenkään perässä joka tieosuudella ohi pääsi. Ei vaan saanu jaloista yhtään tehoa irti ja kun polkuosuudetkin alkoi tökkimään niin alkoikin taistelu kohti maaliinpääsyä.

Kolmas kierros olikin melkoista taistelua. Päätin, että maaliin tullaan vaikka menis iltaan asti (onneksi nyt ei kuitenkaan ihan niin pitkään tarvinnu odotella). Osa poluista alkoi tässä vaiheessa ollaän jo melkosta mutavelliä ja muutamassa kohdassa tyydyinkin suosiolla taluttamaan. Viimeset nousut oli yhtä tuskaa mutta toisaalta helpotti kun tiesi maalin olevan jo ihan lähellä.

Kokonaisuudessaan siis todella raskas kisa, johtuen pitkälti keliolosuhteista ja varmasti vähän myös jumissa olleista jaloista. Varsinkin viimesellä kierroksella osa poluista oli jo todella hankalasti ajettavia ja pehmeitä. Olis varmasti tosi hieno reitti kuivana. Reitti on kyllä keskimääräistä teknisempi maratonkisaksi. Ainakin mitä mä oon kisoja ajellu nyt tällä kaudella. Teknisyyttä on kuitenkin mun mielestä sopivasti, ei missään nimessä liikaa. Poluilla saa tehdä töitä tosissaan ja vatsalihakset on tänään ollu kyllä kipeenä eli jumppaamaan joutui.

Väsynyt mies.. Kuva: Jukka Kivirinta

Teknisesti taitava kuski kuitenkin pystyy näillä pätkillä varmasti tekemään eroa muihin ja kyllähän tämä on yks parhaista maratonreiteistä mitä oon ajanut. Vois sanoa, että todellista maastopyöräilyä. Ens vuonna uudestaan ja toivottavasti silloin pääsis vähän kuivemmalle reitille ajamaan. Pääsis vielä enemmän nauttimaan mahtavista poluista. Kiitokset vielä järjestäjille! Ilmeisesti aika pienellä porukalla Nivalassakin tämä kisa hoidetaan.

Tänään olikin sitten vuorossa kevyt palauttelulenkki ja hieroja niin eiköhän ne jalkojen jumit pikkuhiljaa taas aukee. Kisakauden jatko on vielä vähän avoimena. Tampereelle Maratoncupin finaaliin varmaan lähdetään, mutta täytyy katsoa löytyykö tähän väliin jotain kisoja vielä. Tulee muuten vähän turhan pitkä tauko.

Valmistautumista Pyssymäelle

Sunnuntaina pääsee taas kolmen viikon tauon jälkeen kilpailemaan kun Nivalassa ajetaan Pyssymäen XCM-kisa. Valmistautuminen kisaan meni tällä kertaa pääosin Kuusamon maisemissa. Hyviä lenkkejä ja eilen sitten jaloille lepoa ja pari tuntia melontaa Oulankajoessa. Jospa sitä jaksais sunnuntaina ajaa itseä tyydyttävällä tasolla ja vauhdilla kisan läpi.

Viimeistelyharjotus ei ainakaan mennyt ihan putkeen. Tänään on oikeestaan koko päivän satanu ja illalla ku sade loppui ajattelin käydä maantielenkin ajamassa. Vähän pyörittelyä ja muutama veto. Pääsin Kälviälle asti niin rengas puhki. Ja tietysti nyt kun varmaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle ei tullu puhelinta mukaan. Samoin rengasmuovit oli reissun jäljiltä jossain muualla kun satulalaukussa. No renkaanvaihto kuitenkin onnistui ilman niitäkin ja pääsin ajamaan myös kotiin.

Vähän tuossa vaan ajofiilis kärsi eikä loppumatkasta nyt saanut enää sen enempää vetoja enää tehtyä vaan ajelin kotiin. Ehkä huono viimeistely tietäis hyvää kisaa. Saa nähdä, miten käy. Kisatauko taitaakin olla tämän kesän pisin. Noin parin viikon välein on tähän asti kisoja ollut, mutta nyt tosiaan tuli peräti kolmen viikon tauko. Oli viime viikolla tarkotus käydä Botnia Mtb ajamassa, mutta silloin oli flunssa niin jäi sitten väliin. Katsomassa olin ku Juhan ja Anders oli siellä ajamassa. Vähän niinku tsempparina mukana. Vaikka olis ollu kiva ajaakin niin eipä ainakaan tarvinni jännittää yhtään ku oli vaan katsojana paikalla.