6.8.2012

Pyssymäki XCM, kisaraportti

Eilen kävin ajamassa Pyssymäen maratonkisan Nivalassa. Kisa on siinä mielessä mun "maastopyöräuralla" merkittävä, että viime vuonna ajoin siellä ensimmäistä kertaa täyden matkan. Aikaisemmin oli kyllä tullut muutamana vuotena käytyä Seinäjoella, Jyväskylässä ja Korsossa mutta aina vaan puolikkaalle ilmoittautuneena. Viime vuonna sitten rohkaistuin ja päätin kokeilla täyden matkan ajamista ja sillä tiellä sitä sitten ollaan.

Oltiin saatu Juhan kans kisareissulle tällä kertaa mukaan myös Anders. Juhan kans näitä maratonkisoja ollaan tällä kaudella kierretty, mutta kyllähän mukaan muitakin mahtuu ja kivahan se on isommalla porukalla lähteä paikalle. Odotettavissa oli taas märkä reitti, kuten lähes jokaisessa tämän vuoden kisassa. Laajavuori tais olla ainoa poikkeus tähän mennessä, jossa reitti oli kuiva eikä kisan aikanakaan satanut.

Kuva: Jukka Kivirinta

Kisa lähti liikkeelle mun osalta aika huonosti. Ensimmäisessa kaarteessa varmaan 200 metrin jälkeen jalat oli jo ihan hapoilla, vaikka en ollu edes kovin lujaa startannut. Jaloista ei vaan saanu mitään irti, tuntui kun olis kahta puupalikka raahannu mukana. No löysin siitä letkasta kuitenkin oman paikkani, tosin jouduin vielä ensimmäisellä metsäosuudella päästämään muutaman kuskin ohi kun ei vaan saanu jaloista mitään irti. Tieosuudella tuli sitten sopivan vauhtinen letka, jossa pystyi hyvin ajamaan. Samoin polkuosuudet mentiin mulle sopivaa vauhtia. Tais olla naisten sarjan voittaja jonka kanssa ajoinkin pitkät pätkät. Mä olin poluilla ehkä vähä vahvempi ja tiellä sitten heikompi. Mutta ihan sopivaa vauhtia matka tuntui menevän.

Ensimmäisen kierroksen lopulla sitten töpeksin yhdessä siltakohdassa, jossa itseasiassa ei oikeen kunnon siltaa enää ollutkaan ja en saanut sitten edellä meneviä enää kiinni lopun pururataosuudella. Jos tässä radassa jotain huonoa on niin nämä lopun pururatanousut. Muuten mahtava reitti, mutta varsinkin näin sateen jälkeen rengas oikeen liimautuu siihen puruun ja tuntuu, että loputkin vauhdista hyytyy siihen.

Kuva: Jukka Kivirinta

Toinen kierros meni ihan ok vauhtia mutta loppupuolella alkoi ajo tökkimään. Ensiksi laski verensokeri, joka kyllä korjaantui parilla geelillä, mutta jotenkin se sotki ajorytmiä ja vei hetkeksi mukavuusalueelle, josta on hankalaa päästä pois varsinkin yksien ajaessa. Tällä kertaa myös polkupätkätkillä alkoi olla hankaluuksia. Yleensä poluilla mä oon vahvemmilla kuin tieosuuksilla. Ja kun teknisessä maastossa ajo tökkii niin se sitten tökkii kunnolla. Ajorytmin kadotessa sitä on vaikeeta saada nopeesti takasin. Edelleen tilanne oli se, että en oikeen tahtonut pysyä kenenkään perässä joka tieosuudella ohi pääsi. Ei vaan saanu jaloista yhtään tehoa irti ja kun polkuosuudetkin alkoi tökkimään niin alkoikin taistelu kohti maaliinpääsyä.

Kolmas kierros olikin melkoista taistelua. Päätin, että maaliin tullaan vaikka menis iltaan asti (onneksi nyt ei kuitenkaan ihan niin pitkään tarvinnu odotella). Osa poluista alkoi tässä vaiheessa ollaän jo melkosta mutavelliä ja muutamassa kohdassa tyydyinkin suosiolla taluttamaan. Viimeset nousut oli yhtä tuskaa mutta toisaalta helpotti kun tiesi maalin olevan jo ihan lähellä.

Kokonaisuudessaan siis todella raskas kisa, johtuen pitkälti keliolosuhteista ja varmasti vähän myös jumissa olleista jaloista. Varsinkin viimesellä kierroksella osa poluista oli jo todella hankalasti ajettavia ja pehmeitä. Olis varmasti tosi hieno reitti kuivana. Reitti on kyllä keskimääräistä teknisempi maratonkisaksi. Ainakin mitä mä oon kisoja ajellu nyt tällä kaudella. Teknisyyttä on kuitenkin mun mielestä sopivasti, ei missään nimessä liikaa. Poluilla saa tehdä töitä tosissaan ja vatsalihakset on tänään ollu kyllä kipeenä eli jumppaamaan joutui.

Väsynyt mies.. Kuva: Jukka Kivirinta

Teknisesti taitava kuski kuitenkin pystyy näillä pätkillä varmasti tekemään eroa muihin ja kyllähän tämä on yks parhaista maratonreiteistä mitä oon ajanut. Vois sanoa, että todellista maastopyöräilyä. Ens vuonna uudestaan ja toivottavasti silloin pääsis vähän kuivemmalle reitille ajamaan. Pääsis vielä enemmän nauttimaan mahtavista poluista. Kiitokset vielä järjestäjille! Ilmeisesti aika pienellä porukalla Nivalassakin tämä kisa hoidetaan.

Tänään olikin sitten vuorossa kevyt palauttelulenkki ja hieroja niin eiköhän ne jalkojen jumit pikkuhiljaa taas aukee. Kisakauden jatko on vielä vähän avoimena. Tampereelle Maratoncupin finaaliin varmaan lähdetään, mutta täytyy katsoa löytyykö tähän väliin jotain kisoja vielä. Tulee muuten vähän turhan pitkä tauko.

4 kommenttia:

  1. Itellä ainakin ajaminen loppuu melkeinpä siihen, jos verensokerit pääsee laskemaan kertaakaan. Ei enää toivu, vaikka tankkaisikin energiaa. Syötteelläkin huomasin pitkällä juurakkokivikkopätkällä, että ajatus alkaa himmetä ja vetäsin suosiolla banaanin ja hetken päästä sai taas uutta virtaa. Eli oli sokerit laskussa, mutta ei ehtiny liian alas. Mutta hyvinhän olet kuitenki ajanut, kun aikaa katsoo. Eli hyvänä päivänä tuosta lähtee reilusti pois ja sillon ollaan jo mukavilla sijoilla. Tuollakin taisi olla kumminkin aika tiivis taso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parantamisen varaa toki aina jää ja niinhän sitä pitää jäädäkin. Ja suurempi ongelma mulle tuossa kisassa oli kuitenkin nuo jostain syystä täysin jumissa olleet jalat. Verensokerin lasku sitten toi oman lisänsä siihen, mutta en usko, että siihen kuitenkaan kovin paljoa aikaa meni, vaikka ajorytmi vähän katosikin. Mutta se on kyllä totta kun muutenkin väsyneenä ja energiat lopussa ajaa jotain hankalia paikkoja niin ei siihen enää paljoa ylimääräistä "hidastetta" tarvittaisi verensokerien laskemisen muodossa :)

      Poista
  2. Tää kuulostaa ehkä hassulta, mut jotenki itteä lohduttaa lukea näit et muillaki on joskus jalat iha pois pelistä, ja ajo ei kulje..Alottelevana kuskina vaan sadattelee monesti itelleen et ei tästä mitää tuu jos on ollu paska lenkki, mut käy nii näköjää kokeneemmilleki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllähän se lajiin kuuluu, että joskus on vähän huonommalla jalalla liikkeessä ja toisena päivänä saattaa kulkea hyvinkin. Kokeneesta en tiedä, mutta kyllä mulla tuota vaihtelua päivien välillä on paljonkin, välillä kulkee ja välillä ei. Jos jostain sen tasaisuuden hommaan löytäis. Tsemppiä sinullekin hyvän harrastuksen parissa ja toivottavasti niitä hyviä lenkkejä tulis kuitenkin useimmin :)

      Poista