Botniapyöräily

Tänään oli Botniapyöräily, joka oli siis ensimmäinen maantiekisa johon osallistuin. Ihan pikkukisasta ei ollutkaan kysymys, kun koko tapahtumassa oli yli 1000 osallistujaa eri sarjoissa ajamassa. Etukäteen vähä mietitytti ryhmässä ajaminen, kun sellaisesta ei kokemusta aikaisemmin ole. Myöskin oikeavauhtisen ryhmän löytäminen olisi tärkeää, koska yksinhän tuota matkaa ei kannata polkea vaan jossain letkassahan sitä aina mennään.

Loppukiri alkamassa. Kuva: Johan Hagström

Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. 106 km matka taittui noin 3 tunnissa ja 4 minuutissa. Voittajan aika oli 2:40 eli kärkeen on vielä paljon matkaa. Toisaalta se kärkipäikka ei nyt tavoitteena ollutkaan vaan hyvä ajo, joka mielestäni toteutui. Nyt todella huomasi, minkälainen etu siitä on, että saa ajella peesissä. Koko matkan keskinopeus oli lähes 35 km/h ja varsinkin loppumatkasta ajettiin viimeinen 10-15 km 40-50 km/h vauhtia.



Yllättävän hyvin sitä jaksoi ajaa. Oikeastaan missään vaiheessa ei tullut sellasta tunnetta, että nyt loppuu voimat. Pari kertaa joutui vähän urakoimaan, että sai edellä menevän letkan kiinni, kun meinasi pitemmässä letkassa tulla rakoja ja nopeammat päästä karkuun. Huomenna sitten taas maastolenkille. Tällä viikolla onkin tullut ajettua aika hyvä tuntimäärä pyörällä. Eiköhän sekin taas vähene kun loma loppuu ja päivät menee töissä.


Tässä vielä Garminin tiedot päivän ajosta.

Vaasassa

Käytiin velipojan kanssa tänään ajelemassa Vaasassa Pilvilammen ympäristössä. Oli ihan kiva pitkästä aikaa ajella Vaasassa ja samoin Juhon kans ajelu oli ihan mukavaa. Oon kuitenkin ainakin osittain syyllinen hänenkin kiinnostumiseen maastopyöräilystä. Ja ihan hyvältä se meno paikoitellen vaikuttikin.

Lenkkivauhti oli aika rauhallinen, ajeltiin aika paljo metsäteitä pitkin ja väliin aina muutamia polkupätkiä. Itse en oo tuolla Pilvilammen alueella käynyt varmaan kohta 20-vuoteen, joten tulipa sekin nähtyä. Lenkillekin tuli pituutta vajaa 30 km, että ihan hyvä lenkki ajettiin.

Tällä viikolla on muutenkin tullut ajettua aika ahkeaan. Sunnuntaista lähtien nyt 4 lenkkipäivä. Ja huomennaki olis tarkotus käydä yhteislenkillä. Perjantai sitten lepoa ja lauantaina Botniapyöräily. Eli ensimmäinen maantiekisa tai yleensä tapahtuma, jossa tulen ajamaan. Maantiepyörä mulla on ollut jostain toukokuun loppupuolelta asti ja kerran olen ollut lenkillä kaverin kanssa, muuten aina itsekseni ajellut. Eli voi olla vähän uutta tuo ryhmässä ajaminen. Samoin matka tulee olemaan uus ennätyspituus, koska noin pitkiä lenkkejä en oo koskaan tehnyt (106 km). Toisaalta tuskinpa tuo sen raskaampaa on kuin Tahkon 60km, mutta jos se sillekin tasolle menee niin kyllä silloin miehestä on kaikki mehut otettu irti.

Tällä viikolla on pyöräkin kulkenut ihmeen hyvin. Lenkeillä oon jaksanu painaa aika kovaa vauhtia ja on tullutkin ajeltua ehkä keskimääräistä kovempitehoisia lenkkejä. Sunnuntaina oikeastaan tuo hyvä vaihe alkoi. Alkumatka oli vielä väsynyttä menoa, mutta yhtäkkiä sitten löytyi jalkoihin voimaa ja sitä on tuntunut tällä viikolla olevan. Jotenkin kevyen oloista polkemista. Katsotaan nyt mitä lauantai sitten tuo tullessaan. Toisaalta ei lenkitkään ajallisesti kovin pitkiä ole olleet, paria tuntia tai vähän reilua.

Kilpailut

Tänä kesänä on tullut jo muutamissa kisoissa käytyä. Toukokuussa Pietarsaaressa Brahe mtb:ssä, kesäkuussa Jyväskylässä Laajavuori marathonilla, sitten oli kauden henkilökohtainen päätavoite eli Tahko ja viime viikonloppuna Joupiskan kisa Seinäjoella. Pyöräilyhän on mulle ennen kaikkea kiva harrastus ja mukava tapa liikkua luonnossa. Siinä samalla sitten kunto pysyy hyvänä tai jopa paranee kun ahkerasti käy ajelemassa. Kisat tuovat sitten oman lisämausteensa harrastukseen ja kyllähän sitä sen verran kilpailuhenkinen on, että ne tulee aina tosissaan kuitenkin otettua.

Olenkin katsellut vielä loppukesan kisoja sillä silmällä, että olisko sopivan lähellä vielä tapahtumaa, jonne voisi lähteä ajelemaan. Kovin kauas nyt ei välttämättä viitsi matkustaa pyöräkisan takia, ehkä se vaatisi vielä ammattimaisemman suhtautumisen tähän lajiin. Viikon päästä on Botniapyöräily, joka onkin sitten ensimmäinen maantiekisa mihin osallistun. 8. elokuuta taas olisi Nivalassa Pyssymäki Mtb. Viime vuonna olin tuolla ajamassa ja kun sinnekään ei kovin pitkä matka ole niin voisihan sitä tuonnekin lähteä. On aina hienoa kun joku viitsii maastokisan järjestää edes kohtalaisen matkan päässä täältä niin mielellään sitä sitten ihan tukemismielessäkin siihen osallistuisi.

Elokuun loppupuolella olisi sitten Finlandia maastopyöräily. Sielläkään en ole koskaan ollut, mutta huvittaisi sielläkin joskus käydä. Toki sinnekin matkaa tulee täältä aika paljon, mutta tuo on kuitenkin tuollainen Tahkon tyylinen suurempi tapahtuma. Toki se vaatisi yöpymistä sillä suunnalla, kun ihan päivän reissua ei viitsisi sinne asti lähteä tekemään.

XC-kisaa olisi kiva myös joskus kokeilla, kun nuo tähän asti ajamat kisat on ollu oikeestaan Marathoneja Pietarsaaren kisaa lukuunottamatta. Ihan lähialueilla ei niitäkään ole, mutta syyskuun puolella Tampereella olisi. Täytyy sitten lähempänä katsoa jos lähtisi käymään vaikka siellä. Aina välillä kun noita kisoja kiertää niin kummasti sitä saa uutta virtaa harjoitteluunkin. Vielä jos sattuu menestymään jollain tasolla tai tuntuu itsestä, että pyörä on kulkenut omaan tasoon nähden hyvin niin kyllähän se aina innostaa lisää.

Uusia polkuja Himangalla

Tänään olin kavein opastamana ajelemassa Himangalla. Hyviä polkuja sieltäkin tuntui löytyvän ja kaikki polut oli ainakin mulle ihan uusia. Uusia polkuja on aina kiva ajella, kun nämä tutut täällä lähiympäristössä on ajettu jo moneen kertaan läpi. Kokonaismatkaa illan lenkille tuli muutaman kilometrin vajaa 40 km. Polkujakin oli monen tyyppistä, kivikkoa, kalliota ja sitten taas teknisesti vähän helpompaa kovavauhtista polkua.

Tuli tuossa esille isomman paikkakunnan edutkin, kun täällä on sen verran enemmän ihmisiä niin polkujakin on lähialueilla enemmän tai ainakin niitä on tallattu jonkun verran enemmän. Tämän päivän reitillä osalla poluista kasvoi heinää jo aika paljon. Eihän se menoa haittaa, mutta siinä vaan huomaa ettei yksittäinen maastopyöräilijä voi itsekseen kaikkia polkuja auki pitää.

Maastossa

Torstaisin on paikallisen maastopyöräseuran Kammenkiertäjien yhteislenkkipäivä. Nyt loman aikana on jääny muutama kerta väliin, kun ollaan oltu reissussa tai sitten juuri reissusta palanneena on katsonut tärkeämmäksi olla ilta perheen kanssa. Tänään kuitenkin ajattelin käydä katsomassa, että paljonko porukkaa paikalle tulisi. Normimiehityksestä ainakin pari vakituista on tällä hetkellä alppeja ylittämässä ja kesälomat muutenkin saattaa vakiomiehitystä muuttaa. Normaalistihan tuolla on sellainen 4-6 pyöräilijää, joskus on saattanut olla jopa 8. Viime vuoteen nähden taitaa keskiarvo kuitenkin olla vähän nousussa. Jos kaikki saatais kerralla paikalle niin 10 menis helposti rikki, mutta sitä ihmettä odotellessa.

Ennen viittä alkoi vielä vesisade, joten ajattelin, että pahimmassa tapauksessa olen kuuden aikaan urheilutalolla yksin. Pieni vesisade ei mua haittaa ja onneksi sinne oli pai muutakin tullut. Saatiinkin ihan hyvä lenkki ajettua. Märkäähän metsässä oli ja tällä reitillä paikoin hyvinkin liukasta kun oli kivikkoa ja juurakkoa. Kerran onnistuin kaatumaankin kun vähän vinossa olevalle sillalle ajaessa eturengas lähti alta. Ei paljon ollut enää siinä vaiheessa tehtävissä. Tuohan toki kuuluu lajin luonteeseen, että joskus kaadutaan.

Tässä vielä Garminin tallenne illan lenkistä. Oon muuten nyt viikon käyttökokemuksen peusteella ollut odella tyytyväinen tähän Gaminin Edge 500 laitteeseen. Samassa paketissa saa paljon mielenkiintoista tietoa sekä miehestä että lenkistä. Maantiepuolella tosiaan vielä tuo kadenssiominaisuus tuohon päälle.

Lepopäivä

Tänään olis tarkotus pitää taukoa pyöräilystä. Olenkin neljän viime päivän aikana ajanut yhteensä noin 190 kilometriä, joista Seinäjoen kisa oli tuo 40 km. Vaikka se ei tuohon kokonaismäärään paljoa olekaan niin silloin kuitenkin mentiin täysillä ja ainakin yritettiin ottaa kropasta kaikki irti. Eilisellä maantielenkillä (80 km) kyll jaloissa tuntuikin, vielä edellispäivän kisailut. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi polkea, vaikka aika rauhalliseen tahtiin koitinkin ajella. Muutamaan mäkeen tuli ajettua vähä kovempaa, mutta muuten ei mitään "kaikki irti miehestä" asennetta lenkillä ollutkaan. Maantiellä tuo rauhallisesti ajaminen onnistuu paljon paremmin kuin metsässä. Siellä tahtoo sykkeet nousta aina, vaikka kuinka yrittäisi ajella rauhallisesti.

Seinäjoen kisassa onnistuminen antoi kyllä taas lisää intoa tuohon kisailuun. Se on kyllä todettava, että taas kesken kisan tuli sellainen hyytyminen, toisen kierroksen alussa ei jalat toimineet yhtään ja vauhti tuntui tippuvan todella alhaiseksi. Siinä yksin ajellessa oli hankalaa pitää kovaa vauhtia yllä, kun jaloistakin tuntui voimat hävinneen. Onneksi sitten jossain vaiheessa alkoi taas kulkea suunnilleen normaalisti ja loppumatka olikin taas aika rentoa ajamista. Hankala tuollainen tilanne kun ei meinaa jaksaa ja joutuu yksin ajamaan. Ryhmässä ajaessa saa monesti tsempattua itseään muiden vauhdista, tosin toisen kierroksen alussa en olisi kyllä varmaan muiden perässä pysynytkään ja taisi siinä joku pitkän matkan kuski ohitse mennäkin, mutta perään ei siinä vaiheessa päässyt.

Lopputuloksena voisi sanoa, että treeniä tarvitsee vielä paljon lisää, mutta jotain on sentään tehty oikeinkin kun toinen sija tuosta harrasteluokasta tuli. Täytyy katsella nyt onko lähistöllä tai edes kohtalaisen etäisyyden päässä maastokisoja, johon voisi lähteä. Nivalassa on elokuun alkupuolella ja sinne varmaan menen ja sittenhän on tuo Botniapyöräily tämän kuun lopussa. Se onkin elämäni ensimmäinen maantiekisa ja samalla pisin matka mitä olen koskaan ajanut, jos en sitä ennen ehdi yli 100 kilometriä ajella.

Joupiska Maraton

Tänään kävin Seinäjoella ajamassa Joupiska Maratonin harrastesarjan. Tulokseen täytyy olla tyytyväinen kun olin toinen. Eli mun lyhyen pyöräilyuran paras saavutus. Toki nyt täytyy muistaa, että kyseessä oli siis harrastesarja ja kovat kuskit ajaa tietysti siellä kilpasarjassa, mutta tuo kuitenkin tällä hetkellä taitaa olla mulle se sopivin sarja silloin kun kilpailla haluaa.

Seinäjoen rata oli todella hyvä. Siinä oli ihan oikeaa maastoajoa kunnon polkupätkillä ja polutkin olivat sopivan haasteellisia terävine kivineen. Polkuosuuksilla todenteolla nautti ajamisesta. Tokihan maratoncuppia kun ajetaan niin reitillä on aina myös tietä/pururataa/latupohjaa. Onneksi pururata oli kuitenkin tästä jätetty pois, mielummin sitä poluilla ajelee kun pururadalla. Tieosuuksilla vaan huomaa sen. että vauhtia ei oo vielä riittävästi. Tuntuu, että niillä aina häviää muille, kun vauhtia ei tiellä tunnu riittävästi löytyvän. Sitten taas polkupätkillä saavutin monesti samoja tyyppejä, joista olin tiepätkällä jäänyt.

Tässä vielä Garminin tallenne päivän kisasta. Sieltä näkee hyvin tuon reitin sekä meikäläisen syketiedot ja vastaavat.