Elite Turbo Muin Smart B+

Eilen tuli treenikeskukseen eli varastoon Maunumäeltä uus traineri talven traineriajoihin. Jos ei muuta niin ainakin lisää intoa tuo traineritreeneihin. Vielä en oo ehtiny kunnolla ajamaan, mutta laitetaan tarkempaa raporttia kun saa vähän tunteja alle. Hiljainen ja tukeva Turbo Muin ainakin on. Tässä vielä linkki Eliten omille sivuille.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 3. 12ta 2015 klo 10.12 PST

Lenkkievästä

Nyt kun uusi harjoituskausi on päässyt taas vauhtiin niin tuli tehtyä pitkästä aikaa myslipatukoita lenkkievääksi. Reseptikin oli helppo. Appelsiinimehua, hunajaa, mysliä, pähkinöitä ja vähän suolaa. Myslin sisällön voi valita maun mukaan tai tehdä itse. Mä käytin kaupasta ostettua mysliä. Ja hyvää tuli

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 18. 10ta 2015 klo 12.29 PDT

Kisakausi 2015 - Maratonmiehestä xco-mieheksi

Tässä vielä vähän mietteitä menneestä kisakaudesta. Otsikko kertookin oikeastaan olennaisen tästä kisakaudesta. Lähdin kauteen tavoitteet matatonkisoissa ja xcm-cupissa ja päätin kauden xco-cupin voittoon M30-luokassa. Kausihan alkoi mun osalta Peurungasta toukokuun alkupuolella. Tuohon kisaan lähteminen oli vielä reilu viikko ennen kisaa hyvin epävarmaa, kun olin huhti-toukokuun vaihteessa puolitoista viikkoa kuumeessa ja influenssassa. Täytyy sanoa, että tästä lähtien otan kyllä influenssarokotuksen sen verran voimattomaksi tuo sairastelu olon veti. Varmasti diabetes vielä vaikutti tuohon palautumiseen sairastelusta. Joka taspauksessa Peurunkaan tuli lähdettyä ja melkoisen taistelun jälkeen maaliinkin selvittiin. Todella raskas kisa, mikä oli kyllä odotettavissakin.

Tämän jälkeen keskityin treenaamiseen ja kadotetun kunnon etsimiseen. Korson maraton oli seuraava kisa ja siellä ajo sujui alussa ihan mukavasti mutta toisella kierroksella tuli seinä vastaan. Tässä vaiheessa totesin, että kestävyyspohja ei ole sillä tasolla millä pitäisi, varmasti tuolla sairastelulla oli vielä tähän vaikutusta. Tämän jälkeen pari xco-kisaa Brahe Mtb Pietarsaaressa ja Vaasa XCO. Vaasan XCO-kisa oikeestaan käänsi kesän kulun. Siellä ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti ja jotenkin tuo XCO kisamuotona avautui mulle tuolla. Joku tuossa vaan oli, että xco tuntui tuon jälkeen omalta jutulta ja päätinkin jatkaa xco-kisailua heinäkuussa Valkeakoskella ja myöhemmin tuli vielä ilmoittauduttua myös SM-kisaan Lietoon.

XCO SM Lieto, Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavaksi oli tarkoitus ajaa Laajavuoren maraton Jyväskylässä, mutta päätin taas keskittyä treeniin tässä välissä ja seuraavan kerran kisailin Tahkolla. Tahkolla suurin jännityksen aihe oli, että pääsisikö ajamaan koko kisan ilman täydellistä hyytymistä. Tässä onnistuinkin ja kisa oli muutenkin ihan mukiinmenevä suoritus.

Tämän jälkeen alkoikin oikeastaan kauden "parempi puolikas". Alkukaudesta oli toki hyviäkin suorituksia, mutta vasta heinäkuulla alkoi ajo kulkea niin kuin pitikin. Heinäkuussa ajoin pari kisaa xco:ta Valkeakoskella ja Liedossa. Valkeakosken kisa vaan vahvisti mun kääntymistä xco:n puolelle. Ensimmäisen kierroksen kaatumisesta huolimatta nautin tuosta radasta ja kisasta täysin. Viikko tästä Liedossa ajoin ensimmäiset SM-kisani. Tulos nyt ei ollut kovin hyvä (9. sija), mutta onpa nyt ensimmäiset SM-kisat koettu ja ens kaudella lähdetään tuosta parantamaan.

Korso MTB, Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavana ajoin Syöte MTB:n joka oli yks kesän hienoimpia kisoja niin reitin kuin järjestelyjenkin puolesta. Tuolla sattui vielä hyvä ajopäiväkin niin mikäs sitä oli huippuja reittejä ajellessa ja nautiskellessa. Tätä kisaa suosittelen ehdottomasti kokeiltavaksi jos haluaa ajaa maratonin, jossa suurin osa reitistä on polkua höystettynä reiluilla nousumetrillä, tuskaisella loppunousulla ja viimeisen 10 kilometrin juurakkohelvetillä. Ja tuo viimeinenkin ihan positiivisessa mielessä :) Syötteellä ei myöskään ollut edes lähdön jälkeen jonoja vaan ajamaan pääsi kokoajan, mikä on aina hieno asia.

Syötteen jälkeen ajoin vielä Pyssymäen XCM-kisan, Korson ja Hyvinkään XCO:t, Fäbodaloppetin Pietarsaaressa sekä kauden päätöksen 7 veljeksen maratonin. Kaksijakoisesti meni nuokin. Xco:ssa ajo kulki, mutta maratoneilla meinas vähän jäädä jalkoihin.

Syöte MTB, kuva: Tarja Kivirinta

Kauden ehdottomat kohokohdat on kyllä Syöte, Valkeakoski, Korso ja eiköhän Hyvinkään xco kuulu myös joukkoon kun sieltä tuli uran ensimmäinen voitto. Jos kaudesta jotain jäi hampaankoloon niin ehkä tuo alkukauden sairastelun jälkeinen huono kunto, joka tuntui yllättävän pitkälle jatkuvan. Hyvää oli ehdottomasti xco-kisat ja tietysti mahtavat kisakaverit ympäri Suomen. Ilman teitä kisoissa joutuisi ajamaan yksin :) Vaikka kisoissa tosissaan otetaankin niin kyllä tuo kisapaikkojen rento fiilis ja hyvät kaverit on suuri syy miksi jaksaa kisoja kiertää ympäri Suomen koko kesän ajan. Kiitos myös Tarja Kivirinnalle kuvista, joita lähes jokaisesta mun ajamasta kisasta löytyy! Lisäksi vielä kiitokset Timolle treenivinkeistä, oli suuri apu talvikaudesta lähtien. Ja Kälviän Tarmolle kiitos tuesta.

Loppuun vielä haastaisin vuosia maratoneita kiertäneitä kokeilemaan ensi kaudella xco:ta. Sieltä voi tarttua mukaan vaikka saada nopeutta ja teknistä osaamista maratoneillekin. Eikä ne reitit ainakaan liian vaikeita ole olleet kun minäkin niistä oon selvinnyt. Kannattaa ainakin kokeilla, saatat ehkä yllättyä.

Loppuun vielä kesän paras loppukiri Ari Mikkosen kanssa :) Kuva: Vesa Laapas

Ens kauteen harjoittelu onkin jo käynnistynyt oikeastaan tänään. Traineria ja punttia alkuun. Ens kauden tavoitteita sitten myöhemmin, vaikka kyllä ne taitaa itsellä jo aika selvästi olla mielessä mihin panostetaan ja koska pitäis olla kunnossa. Parannettavaa löytyy varmasti jokaiselta osa-alueelta ja heikkouksia pyrin parantamaan, että Toukokuussa 2016 olis kisoissa taas vähän nopeampi ja taitavampi kuski haastamassa muita. 

Polkujuoksua

Nyt kun on kisakauden jälkeinen offseason, niin on tullut pariin kertaan kokeiltua polkujuoksua. Ihan vaan ulkoilun ja metsässä liikkumisen ilosta oon käynyt lähimetsän poluilla juoksemassa. Kivaa vaihtelua. Muutenkin viikolla on nyt ollu sen verran tekemistä, että pyöräkin on vielä viime viikonlopun kisareissun jäljiltä varastossa kasaamatta. Kyllä tässä on pyörälläkin tarkoitus ajaa, mutta oon nyt ihan tarkoituksella levännyt ja liikunta on ollut ihan jotain muuta kuin pyöräilyä.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 20. 09ta 2015 klo 6.49 PDT

Kisakausi päätökseen: Hyvinkää XCO ja 7 Veljeksen XCM

Hyvinkää XCO

Viikonlopun kisat ajettiin molemmat Hyvinkäällä, joten siellä meni kisakauden viimeinen viikonloppu. Lauantain kisa oli mulle näistä se tärkeämpi ja siihen olin viikon treeneillä tähdännyt. Sunnuntain maraton piti olla sitten enää se kauden huipennus.

Lauantain kisarataan käytiin jo perjantaina tutustumassa ja ajamassa se muutamaan kertaan läpi. Rata osoittautui erittäin nopeaksi, ei niin tekniseksi radaksi, jossa oli jyrkkiä laskuja ja teräviä nousuja. Vauhti toisi rataan haastetta. Radalla oli myös kiviä ja juurakkoa vähän menoa hidastamassa ja kovassa vauhdissa niiden kanssa sai olla tarkkana. Teknisesti kuitenkin selvästi helpompi kuin vaikka Korson rata. 

Mä oon nyt tällä kaudella innostunut tuota XCO-cupia kiertämään niin mulle oli tarjolla jopa cupin voitto. Tässä tapauksessa ahkera kisaaminen kannatti, kun kiersi riittävästi kisoja ja niistä sai pisteitä riitti se lopulta cupissakin ykkössijaan. Toki muutamat kovat kuskit ajoivat selvästi vähemmän kisoja, joten cupin loppupisteissä eivät niin korkealle päässeet. Ihan kiva bonus kuitenkin kisakauteen tämä.

Kuva: kunnonkuvaaja.fi

Kisa lähti liikkeelle ylämäkeen, jossa porukka saatiinkiin heti jonoksi. Samassa lähdössä ajoivat Elite, M30, M40, naiset ja harrastesarja. Eli selkää mitä seurata oli tarjolla muistakin luokista tällä kertaa. Tuntuu vaan nuo setämiesten (M40) selät menevän aika kovaa vauhtia, että perässä pysyisi :) Itse lähdin kisaan sillä asenteella, että tosissaan yritetään ja kaikki koitetaan saada irti. Neljännellä kierroksella alkoi jalat hetkellisesti olemaan aika valmiit, mutta viidennellä sain taas jostain lisäboostia menoon ja kuudes meni jo ajamisen ilosta kun tiesi, että kohta pääsee maaliin. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa maalissa oli kaikkensa antanut mies. Hetken joutui puhallella, että pääsi matkaa jatkamaan. Tuloksena oli oman luokan voitto, mikä olikin ensimmäinen voitto pyöräilyssä ikinä. 

Tuun kyllä ens kaudella myäs panostamaan näihin XCO-kisoihin. Jotenkin ne on nyt tuntunut omimmalta tällä hetkellä. Maratonejakin on välillä kiva ajaa, mutta kyllä XCO on ajanut mulla edelle. Ja kannattaisi monen, joka maratoncupin kisoja kiertää kokeilla XCO-kisoja. Kyllä siellä pärjää eikä ne sen pahempia ole. Samaa rataa kun ajetaan useampi kierros niin pahat paikat kyllä oppii kisan aikana ja nopeutta noista varmasti saa myös maratoneille. Kehittää sekä teknistä osaamista, että nopeutta ainakin. Ja jos ei halua lisenssiä hankkia niin siellä on harrastesarja, jossa voi ilman lisenssiä ajaa. 

XCO-cup M30-sarjan voitto

7 Veljeksen XCM

Sunnuntaina oli vuorossa kauden päätöskisa. Vähän jännitti, mitä jaloissa on jäljellä edellispäivän kisan jäljiltä. Koitin lämmitellä huolellisesti ja startissa ajo tuntuikin yllättävän kevyueltä. Hetkellisesti kävi jopa mielessä, että yllättävän rauhallisesti kärki starttasi. Yleensä kun ei maratoneilla ihan siellä kärjessä tule lähdössä oltua. No kyllä se kärkikuskien vauhti siitä kiihtyi niin, että itse tippui letkasta ja löysin oman paikkani. 

Alun starttiloopin ja hiekkatieosuuden jälkeen lähdettiin jo oikeille poluille, jotka osoittautuivatkin heti ehkä normimarakisaa vähän teknisemmiksi. Ei niissä vielä tässä vaiheessa mitään sen erikoisempaa ollut, mutta ehkä normaalia enemmän jumppaamista kuitenkin. Ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti, kunnes yhtäkkiä takareisi kramppasi oikeen kunnolla ja jouduin hetkeksi pysähtymään. Pääsin jatkamaan matkaa, kunnes krampit tulivat uudelleen ja helpottivat taas. Tämän jälkeen ajo muuttui kyllä varovaiseksi. Ei oikeen uskaltanut enää tosissaan vääntää, vaan vähän pintakaasulla joutui ajamaan. 

Reitti sisälsi myös useita kallioita ja nousuja joissa ei vaan voinut ajaa, ainakaan ylöspäin, Nämä kohdat myös tekivät vähän huonoa tuolle kramppaavalle jalalle kun joutui jalkautumaan. Reitti itsessään oli hieno ja teknistä polkua riitti, mutta tosiaan muutamat kohdat oli kyllä aika lailla ajamattomia, mikä ei mun mielestä ole ehkä maratonreitin idea. Toki makuasioita nämä ja suurin osa reitistä oli kuitenkin ajettavaa polkua. Ennakkoon reittiin tutustumalla olisi tietysti osan kohdista päässyt ajamaan kun olisi tiennyt mistä sopiva ajolinja menee. Ja onhan se hyvä, että kisoja on eri tyylisiä, melkoinen taistelu tämä kisa ainakin oli. Loppuosa kierroksesta mulla menikin siiten tuon jalan kanssa tuskaillessa ja valitettavasti ajo jäi tällä kertaa yhteen kierrokseen. 

Mikä sitten aiheutti nuo krampit? 450 kilometrin kotimatkan aikana ehti asioita miettiä ja tulin siihen tulokseen, että viime viikot tuli vedettyä ehkä liikaakin tehopainotteisia treenejä. Lähinnä tuo xco silmälläpitäen ja muista menoista/ajanpuutteesta johtuen pitkät rauhalliset lenkit jäi aika vähiin viime viikkoina. Jalat on olleetkin aika jumissa jonkun aikaa, joten siinä mielessä kisakauden päätös tuli varmasti oikeaan paikkaan. Eiköhän ne tästä levolla ja kevyillä hyvän kelin lenkeillä taas palaudu ennen seuraavan harjoituskauden alkua. 

Fäbodaloppet

Sunnuntaina Pietarsaaressa ajettiin Fäbodaloppet Mtb. Osittain Brahe Mtb:stä tutuilla poluilla, mutta nyt matkana oli 30 km (2x15 km). Yleensä nuo Pietarsaaren kisat kerää tämän alueen kovimmat kuskit, moni alueen kuskeista, jotka ei muuten paljoa kisoissa käy on Pietarsaaren kisoissa aina kovassa kunnossa. Pärjätäkseen pitää ajaa siis hyvin.

Eilen saikin ajaa taas todellisessa kurakelissä. Kisan aikanakin satoi välillä kaatamalla vettä ja reitti oli aika lailla märkä. Varsinkin hiekkatieosuudet oli melkoista kuraa. Lasit olikin varmaan parin kilometrin ajon jälkeen jo niin sotkussa, että ei meinannut polkua nähdä kunnolla. Ilman laseja ajaessa taas silmät oli täynnä kuraa ja hiekkaa. Jota siellä on muuten vieläkin. 

Keskimääräistä kuraisempi keli

Kisa alkoi moottoripyörän perässä aika vauhdikkaasti. Itse tuli vähän ehkä innostuttua liikaakin tuossa alkukiihdytyksessä ja takareisi veti heti kramppiin. Varmaan johtui viileästä kelistä ja ehkä vähän heikosta lämmittelystä. Ja muutenkin kun takareidet on olleet aika kireät niin sitten tuollainen kova kiihdytys ja sitten saikin ajella vähän varovaisemmin. Onneksi ekan kierroksen loppupuoliskolla ja toisella kierroksella jalat oli lämmenneet ja kramppioireita ei enää esiintynyt. 

Mä lähdin kisaan ennen kaikkea tekemään kovan harjoituksen kovan treeniviikon päätteeksi. Tuossa aika hyvin onnistuinkin. Vähän ajossa oli hakemista ja täysin tyytyväinen en siihen ole. Ei oikeen löytynyt sellaista kunnon iskua missään vaiheessa. Toki keli oli haastava, mutta ei se silti kaikkea selitä. Ja kelihän oli kaikille sama. Jospa sen puuttuvan iskun sais ens viikonlopuksi kaivettua esiin. Toisaalta mulla on kyllä monesti syksyisin paras vauhti alkanut hiipumaan. Elokuussa pyörä on saatanut kulkea kauden parasta vauhtia, mutta syyskuussa on ollut vauhdista enää hyvät muistot jäljellä. Toivotaan nyt, että ens viikonloppuna sais vielä puristettua miehestä loputkin irti. 

Loppukauden kisasuunnitelmat

Niin se vaan alkaa tämäkin kisakausi lähestyä loppuaan. Mulla on tarkoitus ajaa enää kolme kisaa ja sitten voikin jonkun aikaa lenkkeillä ilman treenaamistarkoitusta ennen uuden harjoituskauden alkua. Loppukauden kisat tulee mulla olemaan sunnuntaina Fäbodaloppet Pietarsaaressa ja seuraavan viikonlopun Hyvinkää XCO ja Seitsemän veljeksen XCM. Siihen on hyvä päättää kisakausi. Tarkoitus oli ajaa myös Valkeakoskella järjestettävä XCM SM-kisa, mutta tällä kertaa menee päällekkäin kaverien häiden kanssa niin pitkän harkinnan jälkeen jätän kisan väliin.

Tämän viikon sunnuntaina ajettavasta Fäbodaloppetista mulla ei ole oikeastaan mitään tietoa. Sen verran tunnen järjestäjiä/ratamestareita, että varmasti hyvä ja polkupainotteinen reitti on luvassa. Muuta tietoa ei siitä olekaan. Käy kuitenkin hyvästä kovasta treenistä tuo kisa. Seuraavan viikon Hyvinkään XCO-kisaan tulikin tänään iso kasa paineita, kun ahkeran kisoissa kiertämisen johdosta oon M30-sarjan cupin kärjessä. Toisaalta kun pistetilannetta katsoo niin eiköhän siellä muutama mies tule ainakin ohi menemään, koska 4 parhaan kisan pisteet lasketaan lopullisiin pisteisiin ja mulla on jo 4 kisaa ajettuna. Toki voin aina parantaa pistetilannetta ajamalla paremmin kuin tähän mennessä huonoimmassa kisassa.

Kuva: Tarja Kivirinta 

Todellisuudessa noilla pisteillä ei nyt suurta merkitystä ole. Ihan kiva juttuhan niitä on seurata, mutta tärkeintä on ainakin itselle, että kisassa ajo tuntuisi kulkevan ja oppii taas jotain uutta. Oikeesti tuo XCO-cupin kiertäminen on ollut kyllä siinä mielessä mukavaa hommaa, että kaikki kisat on erilaisia ja tykkään tuosta kisaformaatista, että ajetaan vajaa 1,5h täysiä ajotaitoa vaativilla radoilla. Ja kyllä noista kisoista varmasti maratoneillekin hyötyä on. Ainakin ajotekniikka ja nopeus kehittyy. Toivottavasti ens kaudella XCO:ssa olis suuremmat osanottajamäärät lähtöviivalla. Näillä näkymin tuun kuitenkin ens kaudella siirtämään entistä enemmän painoa XCO:n puolelle. Toki maratonkisoja ja tapahtumia (Tahko, Syöte yms) tulee varmasti myös ajettua. 

Kauden päätöskisa on Seitsemän Veljeksen XCM. Viime vuonna tuolla ajettiin Suomen mestaruuksista ja silloin en valitettavasti paikalle päässyt, kun nuorempi tyttö oli sairaalassa ja sairaana. Nyt täytyy käydä tuokin kisa ja kehuttu reitti kokeilemassa. Reitti on ilmeisesti viime vuodesta muuttunut jonkun verran, mutta siellä on tarkoitus ottaa kaikki irti mitä saa. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten jaksaa lauantain xco-kisan jälkeen sunnuntaina ajaa maratonia. Pari vuotta sitten kokeilin toisinpäin kun lauantaina oli Sienäjoella maraton ja sunnuntaina Vaasassa xco. Silloin ainakin sunnuntaina oli ekan kierroksen jälkeen mies aivan puhki, mutta koitetaan miten näin päin onnistuu. 

Toki loppukaudesta vielä olis kiinnostavia kisoja jäljellä ja pitää pieni takaportti jättää, jos johonkin innostuu lähtemään. Mutta toisaalta onhan tässä taas kesä istuttu autossa ympäri Suomea ajellen niin pieni hengähdystauko on siinä mielessä varmasti paikallaan. Ja vaikka ei tapana olekaan etäisyyksistä valittaa niin kyllä se 1000 km autoilua/kisa jossain vaiheessa vähän alkaa kyllästyttää, mutta on se kuitenkin sen arvoista, että kisoja tulee kierrettyä aika aktiivisesti.

Kuva: Vesa Laapas