Polkujuoksua

Nyt kun on kisakauden jälkeinen offseason, niin on tullut pariin kertaan kokeiltua polkujuoksua. Ihan vaan ulkoilun ja metsässä liikkumisen ilosta oon käynyt lähimetsän poluilla juoksemassa. Kivaa vaihtelua. Muutenkin viikolla on nyt ollu sen verran tekemistä, että pyöräkin on vielä viime viikonlopun kisareissun jäljiltä varastossa kasaamatta. Kyllä tässä on pyörälläkin tarkoitus ajaa, mutta oon nyt ihan tarkoituksella levännyt ja liikunta on ollut ihan jotain muuta kuin pyöräilyä.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 20. 09ta 2015 klo 6.49 PDT

Kisakausi päätökseen: Hyvinkää XCO ja 7 Veljeksen XCM

Hyvinkää XCO

Viikonlopun kisat ajettiin molemmat Hyvinkäällä, joten siellä meni kisakauden viimeinen viikonloppu. Lauantain kisa oli mulle näistä se tärkeämpi ja siihen olin viikon treeneillä tähdännyt. Sunnuntain maraton piti olla sitten enää se kauden huipennus.

Lauantain kisarataan käytiin jo perjantaina tutustumassa ja ajamassa se muutamaan kertaan läpi. Rata osoittautui erittäin nopeaksi, ei niin tekniseksi radaksi, jossa oli jyrkkiä laskuja ja teräviä nousuja. Vauhti toisi rataan haastetta. Radalla oli myös kiviä ja juurakkoa vähän menoa hidastamassa ja kovassa vauhdissa niiden kanssa sai olla tarkkana. Teknisesti kuitenkin selvästi helpompi kuin vaikka Korson rata. 

Mä oon nyt tällä kaudella innostunut tuota XCO-cupia kiertämään niin mulle oli tarjolla jopa cupin voitto. Tässä tapauksessa ahkera kisaaminen kannatti, kun kiersi riittävästi kisoja ja niistä sai pisteitä riitti se lopulta cupissakin ykkössijaan. Toki muutamat kovat kuskit ajoivat selvästi vähemmän kisoja, joten cupin loppupisteissä eivät niin korkealle päässeet. Ihan kiva bonus kuitenkin kisakauteen tämä.

Kuva: kunnonkuvaaja.fi

Kisa lähti liikkeelle ylämäkeen, jossa porukka saatiinkiin heti jonoksi. Samassa lähdössä ajoivat Elite, M30, M40, naiset ja harrastesarja. Eli selkää mitä seurata oli tarjolla muistakin luokista tällä kertaa. Tuntuu vaan nuo setämiesten (M40) selät menevän aika kovaa vauhtia, että perässä pysyisi :) Itse lähdin kisaan sillä asenteella, että tosissaan yritetään ja kaikki koitetaan saada irti. Neljännellä kierroksella alkoi jalat hetkellisesti olemaan aika valmiit, mutta viidennellä sain taas jostain lisäboostia menoon ja kuudes meni jo ajamisen ilosta kun tiesi, että kohta pääsee maaliin. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa maalissa oli kaikkensa antanut mies. Hetken joutui puhallella, että pääsi matkaa jatkamaan. Tuloksena oli oman luokan voitto, mikä olikin ensimmäinen voitto pyöräilyssä ikinä. 

Tuun kyllä ens kaudella myäs panostamaan näihin XCO-kisoihin. Jotenkin ne on nyt tuntunut omimmalta tällä hetkellä. Maratonejakin on välillä kiva ajaa, mutta kyllä XCO on ajanut mulla edelle. Ja kannattaisi monen, joka maratoncupin kisoja kiertää kokeilla XCO-kisoja. Kyllä siellä pärjää eikä ne sen pahempia ole. Samaa rataa kun ajetaan useampi kierros niin pahat paikat kyllä oppii kisan aikana ja nopeutta noista varmasti saa myös maratoneille. Kehittää sekä teknistä osaamista, että nopeutta ainakin. Ja jos ei halua lisenssiä hankkia niin siellä on harrastesarja, jossa voi ilman lisenssiä ajaa. 

XCO-cup M30-sarjan voitto

7 Veljeksen XCM

Sunnuntaina oli vuorossa kauden päätöskisa. Vähän jännitti, mitä jaloissa on jäljellä edellispäivän kisan jäljiltä. Koitin lämmitellä huolellisesti ja startissa ajo tuntuikin yllättävän kevyueltä. Hetkellisesti kävi jopa mielessä, että yllättävän rauhallisesti kärki starttasi. Yleensä kun ei maratoneilla ihan siellä kärjessä tule lähdössä oltua. No kyllä se kärkikuskien vauhti siitä kiihtyi niin, että itse tippui letkasta ja löysin oman paikkani. 

Alun starttiloopin ja hiekkatieosuuden jälkeen lähdettiin jo oikeille poluille, jotka osoittautuivatkin heti ehkä normimarakisaa vähän teknisemmiksi. Ei niissä vielä tässä vaiheessa mitään sen erikoisempaa ollut, mutta ehkä normaalia enemmän jumppaamista kuitenkin. Ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti, kunnes yhtäkkiä takareisi kramppasi oikeen kunnolla ja jouduin hetkeksi pysähtymään. Pääsin jatkamaan matkaa, kunnes krampit tulivat uudelleen ja helpottivat taas. Tämän jälkeen ajo muuttui kyllä varovaiseksi. Ei oikeen uskaltanut enää tosissaan vääntää, vaan vähän pintakaasulla joutui ajamaan. 

Reitti sisälsi myös useita kallioita ja nousuja joissa ei vaan voinut ajaa, ainakaan ylöspäin, Nämä kohdat myös tekivät vähän huonoa tuolle kramppaavalle jalalle kun joutui jalkautumaan. Reitti itsessään oli hieno ja teknistä polkua riitti, mutta tosiaan muutamat kohdat oli kyllä aika lailla ajamattomia, mikä ei mun mielestä ole ehkä maratonreitin idea. Toki makuasioita nämä ja suurin osa reitistä oli kuitenkin ajettavaa polkua. Ennakkoon reittiin tutustumalla olisi tietysti osan kohdista päässyt ajamaan kun olisi tiennyt mistä sopiva ajolinja menee. Ja onhan se hyvä, että kisoja on eri tyylisiä, melkoinen taistelu tämä kisa ainakin oli. Loppuosa kierroksesta mulla menikin siiten tuon jalan kanssa tuskaillessa ja valitettavasti ajo jäi tällä kertaa yhteen kierrokseen. 

Mikä sitten aiheutti nuo krampit? 450 kilometrin kotimatkan aikana ehti asioita miettiä ja tulin siihen tulokseen, että viime viikot tuli vedettyä ehkä liikaakin tehopainotteisia treenejä. Lähinnä tuo xco silmälläpitäen ja muista menoista/ajanpuutteesta johtuen pitkät rauhalliset lenkit jäi aika vähiin viime viikkoina. Jalat on olleetkin aika jumissa jonkun aikaa, joten siinä mielessä kisakauden päätös tuli varmasti oikeaan paikkaan. Eiköhän ne tästä levolla ja kevyillä hyvän kelin lenkeillä taas palaudu ennen seuraavan harjoituskauden alkua. 

Fäbodaloppet

Sunnuntaina Pietarsaaressa ajettiin Fäbodaloppet Mtb. Osittain Brahe Mtb:stä tutuilla poluilla, mutta nyt matkana oli 30 km (2x15 km). Yleensä nuo Pietarsaaren kisat kerää tämän alueen kovimmat kuskit, moni alueen kuskeista, jotka ei muuten paljoa kisoissa käy on Pietarsaaren kisoissa aina kovassa kunnossa. Pärjätäkseen pitää ajaa siis hyvin.

Eilen saikin ajaa taas todellisessa kurakelissä. Kisan aikanakin satoi välillä kaatamalla vettä ja reitti oli aika lailla märkä. Varsinkin hiekkatieosuudet oli melkoista kuraa. Lasit olikin varmaan parin kilometrin ajon jälkeen jo niin sotkussa, että ei meinannut polkua nähdä kunnolla. Ilman laseja ajaessa taas silmät oli täynnä kuraa ja hiekkaa. Jota siellä on muuten vieläkin. 

Keskimääräistä kuraisempi keli

Kisa alkoi moottoripyörän perässä aika vauhdikkaasti. Itse tuli vähän ehkä innostuttua liikaakin tuossa alkukiihdytyksessä ja takareisi veti heti kramppiin. Varmaan johtui viileästä kelistä ja ehkä vähän heikosta lämmittelystä. Ja muutenkin kun takareidet on olleet aika kireät niin sitten tuollainen kova kiihdytys ja sitten saikin ajella vähän varovaisemmin. Onneksi ekan kierroksen loppupuoliskolla ja toisella kierroksella jalat oli lämmenneet ja kramppioireita ei enää esiintynyt. 

Mä lähdin kisaan ennen kaikkea tekemään kovan harjoituksen kovan treeniviikon päätteeksi. Tuossa aika hyvin onnistuinkin. Vähän ajossa oli hakemista ja täysin tyytyväinen en siihen ole. Ei oikeen löytynyt sellaista kunnon iskua missään vaiheessa. Toki keli oli haastava, mutta ei se silti kaikkea selitä. Ja kelihän oli kaikille sama. Jospa sen puuttuvan iskun sais ens viikonlopuksi kaivettua esiin. Toisaalta mulla on kyllä monesti syksyisin paras vauhti alkanut hiipumaan. Elokuussa pyörä on saatanut kulkea kauden parasta vauhtia, mutta syyskuussa on ollut vauhdista enää hyvät muistot jäljellä. Toivotaan nyt, että ens viikonloppuna sais vielä puristettua miehestä loputkin irti. 

Loppukauden kisasuunnitelmat

Niin se vaan alkaa tämäkin kisakausi lähestyä loppuaan. Mulla on tarkoitus ajaa enää kolme kisaa ja sitten voikin jonkun aikaa lenkkeillä ilman treenaamistarkoitusta ennen uuden harjoituskauden alkua. Loppukauden kisat tulee mulla olemaan sunnuntaina Fäbodaloppet Pietarsaaressa ja seuraavan viikonlopun Hyvinkää XCO ja Seitsemän veljeksen XCM. Siihen on hyvä päättää kisakausi. Tarkoitus oli ajaa myös Valkeakoskella järjestettävä XCM SM-kisa, mutta tällä kertaa menee päällekkäin kaverien häiden kanssa niin pitkän harkinnan jälkeen jätän kisan väliin.

Tämän viikon sunnuntaina ajettavasta Fäbodaloppetista mulla ei ole oikeastaan mitään tietoa. Sen verran tunnen järjestäjiä/ratamestareita, että varmasti hyvä ja polkupainotteinen reitti on luvassa. Muuta tietoa ei siitä olekaan. Käy kuitenkin hyvästä kovasta treenistä tuo kisa. Seuraavan viikon Hyvinkään XCO-kisaan tulikin tänään iso kasa paineita, kun ahkeran kisoissa kiertämisen johdosta oon M30-sarjan cupin kärjessä. Toisaalta kun pistetilannetta katsoo niin eiköhän siellä muutama mies tule ainakin ohi menemään, koska 4 parhaan kisan pisteet lasketaan lopullisiin pisteisiin ja mulla on jo 4 kisaa ajettuna. Toki voin aina parantaa pistetilannetta ajamalla paremmin kuin tähän mennessä huonoimmassa kisassa.

Kuva: Tarja Kivirinta 

Todellisuudessa noilla pisteillä ei nyt suurta merkitystä ole. Ihan kiva juttuhan niitä on seurata, mutta tärkeintä on ainakin itselle, että kisassa ajo tuntuisi kulkevan ja oppii taas jotain uutta. Oikeesti tuo XCO-cupin kiertäminen on ollut kyllä siinä mielessä mukavaa hommaa, että kaikki kisat on erilaisia ja tykkään tuosta kisaformaatista, että ajetaan vajaa 1,5h täysiä ajotaitoa vaativilla radoilla. Ja kyllä noista kisoista varmasti maratoneillekin hyötyä on. Ainakin ajotekniikka ja nopeus kehittyy. Toivottavasti ens kaudella XCO:ssa olis suuremmat osanottajamäärät lähtöviivalla. Näillä näkymin tuun kuitenkin ens kaudella siirtämään entistä enemmän painoa XCO:n puolelle. Toki maratonkisoja ja tapahtumia (Tahko, Syöte yms) tulee varmasti myös ajettua. 

Kauden päätöskisa on Seitsemän Veljeksen XCM. Viime vuonna tuolla ajettiin Suomen mestaruuksista ja silloin en valitettavasti paikalle päässyt, kun nuorempi tyttö oli sairaalassa ja sairaana. Nyt täytyy käydä tuokin kisa ja kehuttu reitti kokeilemassa. Reitti on ilmeisesti viime vuodesta muuttunut jonkun verran, mutta siellä on tarkoitus ottaa kaikki irti mitä saa. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten jaksaa lauantain xco-kisan jälkeen sunnuntaina ajaa maratonia. Pari vuotta sitten kokeilin toisinpäin kun lauantaina oli Sienäjoella maraton ja sunnuntaina Vaasassa xco. Silloin ainakin sunnuntaina oli ekan kierroksen jälkeen mies aivan puhki, mutta koitetaan miten näin päin onnistuu. 

Toki loppukaudesta vielä olis kiinnostavia kisoja jäljellä ja pitää pieni takaportti jättää, jos johonkin innostuu lähtemään. Mutta toisaalta onhan tässä taas kesä istuttu autossa ympäri Suomea ajellen niin pieni hengähdystauko on siinä mielessä varmasti paikallaan. Ja vaikka ei tapana olekaan etäisyyksistä valittaa niin kyllä se 1000 km autoilua/kisa jossain vaiheessa vähän alkaa kyllästyttää, mutta on se kuitenkin sen arvoista, että kisoja tulee kierrettyä aika aktiivisesti.

Kuva: Vesa Laapas

Korso XCO

Korsossa ajettiin XCO-cupin kisa, joka oli Elitelähtöjen osalta myös kansainvälinen UCI-luokiteltu kisa. Tällä kertaa tuli käytyä jo edellisenä päivänä tutustumassa rataan huolella, joten pahimmat paikat tiesi ja osasi niistä ajaa ainakin parhaimman mukaan. Itse ratahan oli mun makuun. Tykkäsin kun oli aika hyvin rytmitetty tekniset osuudet ja "palauttavat" ulkoilureittipätkät. Parilla pätkällä ehti jopa juomaan ja ottamaan geelinkin. Reitti oli myös kokonaisuudessaan ajettava eli tunkkauskohtia ei reitille tullut.

Itse kisa lähti käyntiin 1,4 kilometrin starttiloopilla jonka jälkeen siirryttiin varsinaisella radalle. Alussa jalat tuntui jotenkin tahmeilta ja ei tahtonut oikeen saada ajorytmistä kiinni. En tiedä mistä johtui, mutta vääntöä tuntui puuttuvan. Onneksi ajo parani pikku hiljaa kisan edetessä ja toinen ja kolmas kierros olikin hyviä. Neljännellä alkoi jo vähän vauhti hiipumaan, mutta loppukierroksella kyllä tuli jo vähän varmisteltua kun ihan lähellä takana ei tullut ketään ja eteenkin oli matkaa sen verran, että ajamalla ei enää kiinni saisi. Tuo varmistelu vaan ei oikeen sovi tuollaiselle radalle, koska silloin alkaa ajo kivikoissa tökkiä kun niitä yrittää varman päälle ottaa. Kierroksen loppuun (Canada-osio) sai taas normaalista ajorytmistä kiinni ja ihan loppu tulikin taas normaalisti.  

Kisasta jäi itselle hyvä fiilis ja tuntuu, että tässä on kesän aikana oppinut tuota XCO:ta ajamaan vähän paremmin. Vauhtia toki saisi edelleen olla lisää, mutta siihen ei auta kuin kova treeni. Tänään pyörä kesti, mies kesti ja verensokeritkin pysyi hyvin hallinnassa niin mikäs sitä oli ajaessa. Oman haasteensa kisaan toi helteinen keli. Tänä vuonna kun on tottunut ajamaan huomattavasti viileämmissä keleissä ja märemmillä radoilla. Oli hienoa ajaa täysin kuivalla radalla. Järjestäjille ja muille kilpailijoille taas kiitokset hyvästä kisasta. Ens kesänä tuolla radalla ajetaankin Suomen Mestaruuksista, joten siinäkin mielessä oli ihan hyvä käydä jo nyt radalla ajamassa niin tietää mitä on tulossa. Oma sijoitus M30-sarjassa oli viides. 

Kuvia ei tällä kertaa ole, koska Tarja Kivirinta ei ollut kuvaamassa :) 

Pyssymäki XCM, DNF

Lauantaina ajettiin Pyssymäellä maratoncupin kisa, jossa sitten tuli kauden ensimmäinen keskeytys. Pyssymäen reitti on ollut jo vuosia yks mun suosikeista. Vaikka nousumetreillä ei siellä juhlitakaan niin kevyeksi kisaa ei voi sanoa. Reitillä on sopivasti polkua ja aina välissä tiepätkä, että ehtii vähän juoda ja geelin ottaa. Tälle vuodelle loppuun oli lisätty vähän nousua kun alueen ainoaa (?) mäkeä noustiin maksimaalisesti joka suunnasta ja ajettiin vielä kilometrikaupalla käsin kaivettua xco-reittiä. Ei ainakaan mikään kevyt loppuosa kierroksella, mutta hieno ajaa. 

Mulla oli koko alkuviikon Syötteen jäljiltä jalat jumissa ja tuntui, että ei oo palautunut kunnolla. Vasta perjantai-iltana kun kävin ajamassa kisaan valmistavan lenkin niin tuntui ensimmäisen kerran jalat taas ajokelpoisilta ja vedot meni kevyesti. Lauantaina ennen kisaa oli taas tuttu jumitus palannut, mutta siitä en niin välittänyt. Monesti ennen kisaa lämmitellessä jännittääkin jo niin kovaa, että jalatkin tuntuu voimattomilta. 

Kisa starttasi aika vauhdilla muutaman kilometrin tieosuudella, Välillä sai polkea ihan tosissaan, että pysyi joukossa mukana. Polkuosuudella meno vähän tasoittui ja pääsi ajamaan aika hyvin omaa vauhtia. Aika pian löytyikin sopiva porukkaa missä ajaa. Huomasin, että polkuosuudet kulki mulla aika hyvin. Siellä tuntui saavan aina edellä meneviä kiinni tai pääsi takaa tulevilta vähän karkuun. Toisaalta tilanne tasoittui sitten tiellä, jossa takana tulevat ajoivat vastaavasti mut kiinni, joten samalla porukalla edettiin kierros loppuun. 

Tässä vielä ajo kulki, Kuva: Tarja Kivirinta

Toisen kierroksen alussa tuntui jalat vähän ihmeen painavilta. Voimaa oli kyllä polkea, mutta tuntui, että paras vire oli jotenkin hävinnyt. Hetken tuota ihmettelin ja tulin siihen tulokseen, että verensokeri olisi noussut jostain syystä. Vähän kyllä ihmettelin, miten se on mahdollista mutta ei sitä kisassa ehdi asioita niin perusteellisesti miettiä. Edelleen kun letkassa mentiin niin en päässyt asialle oikeen mitään tekemään. Suunnittelinkin, että täytyy jollain pidemmällä tiepätkällä laittaa pumpusta lisäannos, siinä se voisi onnistua pysähtymättä. 

Sitten jollain polkuosuudella huomasin, että insuliinipumppu tai kanyyli/infuusiosetti onkin irronnut. Raapas se kanyylin ihon alla oleva "neula" mahaa jossain kohtaa ja siinä vaiheessa ei auttanut kun pysähtyä. En tiedä oliko hikoilu vai mikä aiheuttanut tuon liimauksen pettämisen ja tarra oli irronnut ja samalla kanyyli päässyt irti. Ei tuossa paljoa tehtävissä ollut. Puolet kierroksesta jäljellä ja uuden vaihtoonkin menee aikaa ja tuntemusten mukaan verensokeri nousussa. Ajofiiliskin siinä laski ja huoltopisteeltä kyselin sitten lyhintä reittiä maalialueelle. Ei auttanut kun keskeyttää kisa ja mennä mahdollisimman pikaisesti laittamaan pumppu taas toimintaan. 

Tuo kanyylin kiinnittäminen ei oikeen ilman sitä napsauttajaa onnistu eikä ainakaan kun vanhasta on teipit jo kuluneet. Eli siinä joutui laittamaan uuden kanyylin  yms kiinni, joten kisa oli mun osalta ohi. Ilmeisesti tuo oli irronnut jo ensimmäisen kierroksen aikana, mutta huomasin vasta tuossa toisella kierroksella asian kun mahaa raapaisi. Mietinkin, että kierroksen vaihtuessa olis ehkä vaihdon voinut autolla käydä tekemässä, mutta olis siinä silti aikaa kulunut ja kisasuoritus olis siitä kärsinyt. Valitettava tapahtuma, mutta eipä tuolle mitään voinut. Tähän asti pumppu on toiminut mulla todella hyvin ja ollut hyvä ratkaisu kisan aikana olleisiin ajoittaisiin ongelmiin, mutta eihän tämäkään tietysti 100% varma ratkaisu ole. 

Ja sen verran taustatietoa, että kyllä tuo pumppu voi irti olla jonkun aikaa. Eihän mulla sitä suihkussa tai saunassakaan ole mukana, mutta kisan aikana kun perusannos on muutenkin pienempi ja samalla tulee geeliä syötyä niin verensokeri kyllä nousee nopeasti jos pumppu irti pidempään on. Vähän erilaisen kisaraportin lopuksi täytyy sanoa, että reitti oli todella hieno ja raskas. Tuolla olisi tulevaisuudessa mun mielestä ehdottomasti edellytyksiä järjestää SM-kisatkin, mikäli järjestelyintoa niihin löytyy. 

Seuraavat kisat on Korsossa ajettava Vierumäki XCO ja sen jälkeen vielä Hyvinkää XCO ja todennäköisesti kauden päättävä XCM SM Valkeakoskella. Sen jälkeen taitaa mun kisakausi olla paketissa. Ehkä joku paikallinen kisa tuohon vielä mukaan sopii, mutta katsotaan.

Syöte MTB

Muutaman vuoden on jo ollut suunnitelmissa ajaa Syöte MTB, mutta aina on ollut jotain muuta menoa tai estettä, mutta eilen pääsin tuon viimein toteuttamaan. Matkana 60 km ja sää oli sateinen ja märkä, Ei tuo pieni sade kuitenkaan kisassa mitään haitannut, mutta juuret ja kivet oli märkiä ja löytyihän reitiltä myös mutaa ja liukkaita pitkospuita. Täytyy nyt heti kehua reittiä, että oli paras mun tähän asti ajamista maratonreiteistä. Todella hieno jo maisemallisesti (ei vaan ehdi kisassa maisemia ihastella) ja myös maastollisesti haastava, kovin paljoa ei tieosuuksia reitillä ollut vaan pääosin mentiin poluilla.

Kisa-aamuna satoi vettä ja oli kylmä ilma, joten lähtöä odotellessa ei varsinaisesti lämmin ollut. Kisa alkoi lyhyellä tiesiirtymällä ennen kuin päästiin ensimmäiseen nousuun kohti Pikku-Syötettä. Viimeistään tuossa nousussa kuitenkin tuli jo lämmin eikä kylmästä tarvinnut kisan aikana kärsiä. Ajattelin aloittaa kisan rauhallisesti, mutta alussa tuntui, että tänään voisi jalkaa löytyä niin aika reipas aloitus tuli. Alkumatkasta ajo olikin todella vahvaa ja pääsin ajamaan ihan hyvässä porukassa. Aina välillä joku siitä saattoi päästä vähän karkuun ja sitten porukka oli taas kasassa. Vähän ennen puolenvälin omaa huoltoa ajoin yhden laskun vähän huolimattomasti ja meni mutka vähän pitkäksi. Siinä valitettavasti tipahdin sen verran porukasta, että piuan tuon jälkeen olleella tieosuudella en saanut enää porukkaa kiinni. Tuosta alkoikin sitten yksinäinen taivallus. Näin kyllä edessä menevät aina välillä, mujtta kiinni en saanut. Ihan perässä ei takanakaan ketään tullut. 

Pakko jaksaa kun katsojien kannustuskeinot vähän kovemmat, kuten kuvasta näkyy :) 

Tuossa vaiheessa selkä alkoi vetää vähän jumiin ja pahiten tuo selkäjumi iski Pytkynharjulle noustaessa. Siinä vaiheessa vaihtikin tippui vähän ja koitin vaan saada selkää taas toimimaan, että jalkoihin saisi voimaa. Jossain vaiheessa takaa tuli joku ja jatkettiin vähän vuorovedolla yhdes

sä matkaa, kunnes Pytkynharjun jälkeen kaveri tippui ja matka jatkui seuraavan juurakko-osuuden taas yksin. Tässä vaiheessa edellä näkyi selkä jota aloinkin jahtaamaan. Tuossa juurakossa sain kyllä selän niin jumiin, että matkanteko taisi taas hidastua ja vähän ennen kolmatta huoltoa Kivirinnan Jukka paineli ohi. Huollossa pullon täyttämisessä meni sen verran aikaa, että Jukka pääsi karkuun. 

Viimeisen huollon jälkeen alkoikin reitin ehkä haastavin osuus Pärjänjoen rantabulevardi. Ainakin 50 km matkan jälkeen väsyneenä tuo tuntui melko hitaasti etenevältä pätkältä. Tuntui, että kilometrilukema ei mittarissa kasva ollenkaan, vaikka miten yrittää. Luontokeskukselle kun päästiin niin tiesin, että enää olisi oikeastaan loppunousu edessä. 

Tuossa vaiheessa verensokerikin pääsi vähän laskemaan alas. Muuten kisa oli verensokerien puolesta mennyt hyvin, mutta nyt ei auttanut kun ottaa vielä yksi geeli. Valitettavasti samalla kun alkoi nousu ja verensokeri laski niin jaloista meni hetkellisesti voimat. Tuossa menee kuitenkin ainakin se 5 minuuttia, ennen kuin geeli alkaa vaikuttaa verensokeriin nostavasti, joten alkunousu meni tuon puolesta vähän mönkään, koska jalat ei vaan olleet ihan samalla tavalla mukana kuin pitäisi. Nousun edetessä kuitenkin tuo tilanne normalisoitui ja enää oli jäljellä vaan nousemisen tuska :) Tuntui, että nousu ei lopu koskaan, jatkui ja jatkui aina vaan. Lopulta koitti pieni lasku maalille. Sinne saapuikin kyllä tyytyväinen ja kaikkensa antanut maastopyöräilijä. Sijoitus miesten 60 km sarjassa oli 18. Joukkuekisassa oltiin seitsemänsiä. 

Loppunousu otti koville

Kokonaisuudessaan multa hyvä kisa. Ajo oli lähes koko kisan ajan vahvaa. Pienet selkävaivat ja tuo lopun verensokerin laskeminen nyt tietysti vähän kokonaisuutta laskevat, mutta eipä niillekään aina mitään voi. Vaikka kisassa oli 500 osallistujaa niin poluilta puuttui oikeastaan täysin jonot ja aika hyvin pääsi ajamaan omaa vauhtia. Samoin reitti oli todellista maastopyöräilyä. Kiitokset kisakavereille ja järjestäjille hienosta tapahtumasta! Varmasti tulen toistekin tänne kisailemaan niin hieno tapahtuma tämä oli. Tarja Kivirinnalle kiitos kuvista (kuvat siis Tarjan ottamia)! 

Tulokset ja Joukkuetulokset.