Kohti Tahkoa

Nyt on taas se aika kesästä kun maastopyöräilevä Suomi (ja jonkun verran Virolaisia) kokoontuu Tahkolle. Tahko on tapahtumana varmasti hienoin pyörätapahtuma, missä olen ollut. Parempia reittejä mun makuun löytyy muualta, mutta kisatapahtumana tämä on vailla vertaa. Paikalla on 2000 pyöräilyn harrastajaa ja jonkun verran tukijoukkoja päälle. Perjantaina on hieno kierrellä tapahtuma-alueella ja nähdä kavereita. Lauantaiaamuna mökiltä lähtöalueelle ajellessa sitten onkin jo huomattavasti jännittyneempi olo ja silloin tapahtumasta nauttiminen jää vähän taustalle.

Mä oon ensimmäisen kerran ajanut Tahkolla 2009 ja siitä lähtien joka vuosi viime vuotta lukuunottamatta. Viime vuosi jäi väliin kun tuli perheenlisäystä juurri muutama päivä ennen Tahkoa. Tänä vuonna sitten Saanakin pääsee mukaan tapahtumaan kannujstusjoukkoihin. Katsotaan jos joskus tulevaiduudessa jompi kumpi tytöistä haluaa tuolla ajaa. Sen oon luvannut, että jos toinen tai molemmat haluavat kisaan joskus osallistua niin oma kisa saa jäädä taustalle ja ajan heidän kanssaan. Tuo nyt ei ole ajankohtaista vielä vuosiin, mutta aika näyttää. Pari vuotta sitten meillä oli koko perhe ensimmäistä kertaa tuolla mukana ja viihtyivät todella hyvin. Toki asiaan vaikutti silloin hyvät kelit. Nyt saattaa kelien puolesta olla vähän heikommat näkymät.

Oma valmistautuminen on mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Ainut pieni huolenaihe oli, että tänään pyörä ei kyllä kulkenut mihinkään. Tai oikeastaan ensimmäinen tunti meni "lämmitellessä" ja sitten alkoi vähän kulkea. Ehtii vielä huomenna vähän hakea tuntumaa ja jos sitten lauantaina ajokin kulkis normaalisti. Vähän saa jännityksellä lähteä matkaan kun tämän kesän maratonit on olleet vähän tuskaista menoa. Nyt olis hyvä sauma muuttaa suunta.

Rengasvalinnoista kun aina puhutaan niin itse lähden kisaan Rocket Roneilla. Oon tähän asti tällä kaudella ajanut Spessun Fast Trakeilla, mutta RR:ssa on edes vähän isompaa nappulaa jos siitä mutapätkillä olis apua. Mitään mutarenkaita ei multa varastosta löydy, enemmänkin vaihtoehdot on tuota semi-slicksiä ja pientä nappulaa. Mutta tuskin ajo nyt renkaisiin kaatuu. Eiköhän siellä etenemään pääse ja jos ei pääse niin tunkataan. Hyvää kisaa kaikille kavereille ja tutuille!

Vaasa XCO

Viikon toinen kisa ajettiin melkein kotimaisemissa Vaasassa. En oo Vaasassa maastopyöräilyä harrastanut, mutta kisapaikka Öjberget on kyllä tuttu jo lapsuusvuosilta. Lauantaina ehdin käydä päivällä vähä treenaamassa rataa ja hakemassa ajolinjoja kohdalleen hankalimmissa paikoissa. Tälle päivälle jäi enää ennen kisaa jännittäminen. Tänään olo ennen kisaa tuntui jotenkin vetelältä ja mietinkin, että saakohan sitä itsestään samalla tavalla irti kuin keskiviikkona Pietarsaaressa.

Oon juuri tiputtamassa pahaa haastajaa :) Kuva: Tarja Kivirinta

Siinä vaiheessa kun startti tapahtui niin kaikki jännitys unohtui ja keskittyminen siirtyi ajamiseen. Ajo lähtikin kulkemaan yllättävän mukavasti. Aina löytyy parannettavaa varsinkin röllipolulla vähän meinas välillä ajo tökkiä, mutta kokonaisuudessaan kulki ihan mukavasti eikä missään vaiheessa oikeen pahaa väsymystä iskenyt. 

Radallahan ei ollut oikeastaan missään veiheessa mitään ns. lepopaikkoja vaan koko ajan mentiin joko ylämäkeen, alamäkeen tai sitten kivikkoista polkua tai maali/lähtösuoraa. Tekemistä siis riitti ja muutenkin reitti on mun mielestä hyvin rytmitetty. Ei oo jatkuvasti nousua vaan kovempien nousujen välissä on aina muuta ajoa eikä toisaalta kivikkopätkätkään ole liian pitkiä vaan sopivin väliajoin mennään latupohjalle tai nousuun ja sitten taas polulle. 

Treenikaverit peräkkäin, Kuva: Tarja Kivirinta

Kivikkolaskua. Kuva: Tarja Kivirinta

Neljännellä kierroksella huomasin kierroksen alussa, että keula on aivan pohjalla. Eli se oli jostain syystä päästänyt ilmaa pihalle. Vähensin kyllä ennen lähtöä keulasta ilmaa, mutta en mä sitä nyt noin tyhjäksi ollut päästänyt. Neljäs kierros menikin sitten vähän varovaisesti ja varmistellen. Piti ajaa keula lukossa ja kivikoissa se ei oo paras vaihtoehto nopeaan etenemiseen. Muuten hyvä kisa, mutta vähän jäi harmittamaan tuo keulan aiheuttama vauhdin hidastuminen kisan loppuun. Vaikka viimeinen kierros menikin rauhallisemmin niin keskisyke oli kuitenkin 172 ja maksimi 185. Eli kohtuu kovilla on taas oltu koko kisa. Lopputuloksissa olin M30 sarjan kolmas. Kärki meni kyllä tässäkin sarjassa todella kovaa. Oli myös hienoa nähdä monen tutun kaverin ajavan hyvin täällä.

Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavan kerran kisailen Tahkolla ja sitä ennen on nyt tarkoitus ajaa pitempää pk-lenkkiä. Sen verran nyt tämän viikon kisoista kuitenkin innoistuin, että enköhän mä lähde heinäkuussa ainakin Valkeakoskelle XCO-cupin seuraavaankin kisaan ajamaan. Mä oon aina enemmän  tykännyt maratoneista ja niitä yleensä ajanutkin, mutta on tässä xco:ssa omat hyvät puolensa ja lajina kuitenkin vähän erilainen maratoniin verrattuna, vaikka molemmissa maastossa ajetaankin. Kiitokset järjestäjille hyvästä kisasta ja reitistä! Samoin onnittelut kisassa pärjänneille! 

Harvinainen hetki mun kilpailu-uralla. 

Brahe MTB

Eilen Pietarsaaressa ajettiin iltakisana Brahe MTB. Itse lähdin kisaan tekemään ennenkaikkea hyvää ja kovaa tunnin treeniä. Siihen nämä viikkokisat ovat todella hyviä. Ja toki kun kilpailusta on kysymys niin ainahan sitä yrittää myös ajaa mahdollisimman hyvin ja kovaa. Reitti oli periaatteessa tuttu aikaisemmilta vuosilta, mutta en sitä avauskierroksella kuitenkkaan oikein hyvin muistanut. Yksittäiset kohdat oli tuttuja, mutta hyvin ei muistanut mitä on seuraavaksi tulossa. Oli tarkoitus tulla ajoissa paikalle, mutta pyörän takajarrun vaihto ennen lähtöä ja pieni harhailu kisapaikalle löytämisessä vei tuon tutustumismahdollisuuden.

Numerot oli hiihtokisoista tutuilla numeroliiveillä Kuva: Martin Ek

Reittihän oli pääosin polkua ja sopivan mutkaista ja pientä nousua ja laskua. Eli reittinä todella hyvä. Tällä kertaa myös aika märkä kun viime viikot on vesisateita riittänyt. Ei tuo kura kuitenkaan kisaa haitannut tai kisafiilistä vienyt. Kyllähän maastopyöräkisoihin kurakot kuuluu ja luonnonvoimille ei järjestäjä mitään voi.

 Kuva Martin Ek

Kisa alkoi ihan mukavasti, tosin ensimmäisellä kierroksella vähän joutui reittiä opettelemaan ja olemaan tarkkana, mitä seuraavaksi tulee. Suhteellisen tasaista ajoa kuitenkin. Toisen kierroksen lopulla tuli lyhyt väsymyksen tunne, joka meni kolmannen kierroksen aikana ohi. Kolmannen kierroksen loppu oli taas vahvaa ajoa omalla tasolla. Ehkä olis pitänyt olla vielä neljäs kierros niin diesel olis kunnolla lähteny käyntiin :) Toisaalta noin tunnin kisa on paras mahdollinen kesto tällaiselle viikkokisalle. Sen jaksaa kuitenkin ajaa "täysiä" ja kisa pysyy mukavan vauhdikkaana. Eilisessä kisassa mun keskisyke oli 176 ja maksimi 188. Ihan hyvin kun anaerobinen kynnyssyke testien mukaan on 177. Eli aika maksimilla mentiin sykkeiden puolesta.

Kisan sykekäytä Garminin mukaan. 

Kiitokset järjestäjille ja muille kilpailijoille sekä kuvaajalle! Hyvät kisat oli järjestetty ja kovia kuskeja viivalla. Tulokset löytyy täältä.

Korso MTB

Kauden toinen maratonkisa ajettiin Korsossa yhdellä mun suosikkireiteistä. Oon tuosta reitistä tykännyt oikeastaan aina ja tälle vuodelle reitti oli vielä saanut muutamia parannuksia kun polkua oli löydetty lisää. Reitin nopea luonne oli kuitenkin säilytetty, mikä on hieno asia. Ehkä kuitenkin muutosten myötä reitti oli enemmän täysjoustoreitti ainakin mun mielestä. Pari edelliskertaa tuli ajettua jäykkäperällä ja nyt oli alla taas täpäri ja olin valinnasta kisan aikana kyllä tyytyväinen. Pyörä siis sopi reitille erittäin hyvin. 

Kuva: Tarja Kivirinta

Itse kisa lähti omalta osalta aika rauhallisesti liikkeelle. Kun tuollainen väkimäärä (450 osallistujaa) lähtee poluille niin ruuhkaahan siellä tulee. Alkumatkan ruuhkista kun selvittiin niin päästiin kunnolla ajamaan. Monet moittivat tänä vuonna merkkausta, mutta itse pysyin kyllä reitillä. Toisella kierroksella meinasin kerran ajaa harhaan, mutta se tais johtua enemmän väsymyksestä kuin huonosta merkkauksesta. Onneksi takana tullut kuitenkin huikkasi suunnan niin en ehtinyt väärälle polulle ajamaan. 

Ajo kulki ensimmäiset 1,5 - 2 tuntia ihan mukavasti ja tuntui jopa, että vois vähän nostaa vauhtia toiselle kierrokselle. Se tosin jäi sitten vaan tunteeksi, koska pian toisen kierroksen alkupuolella tuli seinä vastaan. Kestävyys vaan loppui kesken ja loppumatka olikin melkoista taistelua maaliin. Ihan lopussa taas löytyi virtaa tai sitten johtui vaan tiedosta, että maali on lähellä. Tais se loppukevään influenssa kuitenkin tehdä kestävyyspohjalle vähän vahinkoa. Ja viime aikoina ei oo kyllä pitkiä rauhallisia lenkkejä paljoa ehtinyt ajamaan muista kiireistä johtuen. Lenkit on enemmän ollu lyhyitä ja tehokkaita. Pitää nyt jatkossa keskittyä tuohon ja ens viikosta lähtien aikaakin pitäis olla vähän enemmän käytettävissä. 

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisanahan tämä kuuluu edelleen mun suosikkeihin ja reitti oli mahtavaa ajettavaa. Kelikin oli aika ihanteellinen kisailuun. Itselle jäi ihan hyvä fiilis kisasta, toki töitä on kunnon eteen vielä tehtävä paljon ennen seuraavaa maratonia. Verensokerit pysyi kisassa taas hyvällä tasolla. Täytyy sanoa taas, että kyllä tuo insuliinipumppu vaan on hyvä laite tähän hommaan. Ja mulle siitä on ollut suuri apu kisoissa ainakin tähän mennessä. 

Seuraavaksi tällä viikolla ajan pari xco-kisaa, keskiviikkona Pietarsaaressa ja sunnuntaina Vaasa XCO:n. Sen jälkeen ajattelin pitää vähän kisoista taukoa ja Laajavuoren maraton jää näillä näkymin väliin. Täytyy keskittyä treenaamiseen ja Tahkolla sitten seuraava maratonmatkan kisa. Kiitokset vielä kuvaajalle hienoista kuvista sekä kilpailijoille ja järjestäjille kisoista! 

Kohti kisaputkea

Reilun viikon päästä mulla alkaa kolmen viikon kisaputki, joka tulee sisältämään neljä kisaa. Kisat aloittaa Korson maraton, pari päivää siitä on paikallinen Brahe Mtb (xco-kisa), sitten Vaasa XCO ja viimeisenä Laajavuoren maraton. Hienoa, että Brahe Mtb järjestetään tänä vuonna viikolla niin pääsee itsekin mukaan. Viikonlopuille kun osuu aika usein kansallisia kisoja. Viikkokisat on muutenkin loistavaa treeniä, siinä saa ajaa noin tunnin rajoitinta vastaan. Harvemmin yksin ajellessa saa tuollaista itsestään revittyä. Pitää kesällä täällä Kokkolassakin järjestää kisa tai pari. Yks uus reitti olis suunnitelmissa, jos sitä ei ehditä kesään mennessä tuhota rakentamalla kokonaan.

Peurungan kisan jälkeen on tullut jatkettua perusharjoittelua. Kerran viikossa salitreeni ja päälle sopivasti lenkkejä, mihin on ajankäytöllisesti taipunut. Välillä kovaa ja välillä rauhallisesti. Salitreeneissä oon vähentänyt määriä talven lukemista, mutta tarkoituksena on voimatasot pitää edelleen kunnossa. Mäkitreeniä saisi tehdä kyllä enemmänkin. Eilen kulki jo kohtuullisesti, mutta ei nuo ylämäet kyllä mun vahvuuksiin edelleenkään kuulu. Laajavuoressa tuota ylämäkeä tulee ainakin riittämään ja samoin Vaasa xco:ssa saa kyllä Öjbergetiä kiivetä ihan riittävästi.

Mäkitreenipäivä. #roskaruka #köykäri #mäkivetoja #hapottaa #jaksaajaksaa

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 21. 05ta 2015 klo 9.20 PDT

Näiden kisojen jälkeen onkin enää pari viikkoa Tahkoon. Siellä olis tavoitteena tänä vuonna ajaa ehjä ajo. En tiedä onko reitti muuttunut, mutta jos on sama kuin pari vuotta sitten ja kuiva keli niin 3:15 olis sopiva tavoiteaika. Saa nähdä mihin jalka riittää. Tuo toki riippuu sitten kelistä ja reitistäkin, mutta tavoitteet pitää olla riittävän kovat. Pari edelliskertaa on mennyt enemmän ja vähemmän penkin alle erinäisistä syistä ja viime vuosi jäi väliin Saanan syntymän osuttua samoihin aikoihin. Tänä vuonna perheen nuorinkin pääsee kokemaan Tahkon tunnelman.

Peurunka MTB 400

Lauantaina avasin kisakauden Peurungalla XCM-cupin avauskisassa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin lähdin kisaan vähän epävarmoin fiiliksin. En tiedä johtuiko siitä vai alkaako kisakokemusta olla jo sen verran, mutta yllättävän vähän jännitti koko aamupäivän ennen kisaa. Oikeastaan vasta lähdossä alkoi olla tavallista jännitystä ilmassa.

Maltoin ottaa lähdön rauhallisesti ja tunnustelin alkumatkasta, että mihin olisi rahkeita kropan puolesta päivän kisassa. Muutamat nousut meni ihan mukavasti, mutta kyllä se aika pian selväksi tuli, että ylämäet koituu tänään kompastuskiveksi. Tai ensimmäisen kierroksen lopulla selkä meni kunnolla jumiin ja toisella kierroksella kävi jo mielessä, että selviytyyköhän sitä maaliin asti. Siinä tuli kuitenkin ajettua ihan hyvässä porukassa niin en tiedä sainko siitä lisää virtaa vai turtuiko tuohon selkäkipuun, mutta kolmas kierros meni mun mielestä taas paljon paremmin. Tuo selkä kyllä tahtoo aina vaivata kisoissa, joissa on paljon nousua. En tiedä johtuuko sitten vähäisistä mäkiajoista normaalisti vai mistä. Keskivartalon lihaksistoon oon nyt pari talvea kiinnittänyt erityistä huomiota.

Nousee nousee.. Kuva: Tarja Kivirinta

Kisahan sisälsi nousuja nousujen perään ja reilusti mutaa sitten välissä :) Reittinä kyllä hyvä maratonreitti ja varmasti fyysisesti yks raskaimmista kisoista missä oon ajanut. Välillä kävi mielessä vuoden 2012 Valkeskosken kisa, joka oli todella raskas. Siellä tosin oli teknisyyttäkin huomattavasti enemmän kuin nyt. Teknisesti reitti ei siis ollut mikään paha. Enemän mentiin kärrypolkuja ja metsäteitä höystettynä muutamalla hienolla polkupätkällä. Tosin aika kivikkoisia ne kärrypolut tuntui olevan. Huomas kyllä kisan jälkeen, että koko kropalla oli saanut tehdä töitä. Jalkojen lisäksi kädet otti kyllä sen verran iskua vastaan. Kisan jälkeen pyörän pesukin tuotti vähän haasteita. Sen verran oli kuraa tarttunut matkalta mukaan.

Kuraa tarttui matkaan reitiltä

Vähän pestävää

Verensokeritkin pysyi koko kisan ajan hyvällä tasolla. Ei laskenut missään vaiheessa liiaan alhaalle eikä myöskään käynyt liian korkealla. Tässä mielessä tuo insuliinipumppu on kyllä onnistunut muutos. Geeliäkin sai nyt syödä huomattavasti enemmän energiankulutuksen mukaan eikä tarvinnut keskittyä vain siihen, että verensokerit pysyisivät halutulla tasolla. Pitää kauden mittaan tuosta pumpusta vielä lisää juttua laittaa, kun kokemuksia kisakäytössä kertyy lisää. Mutta nyt vajaan puolen vuoden kokemuksella on kyllä urheiluun mulle tosi hyvä valinta tämä. Pitkään ajattelin, etten missään tapauksessa halua pumppua käyttöön kun homma toimi ilman sitäkin tavallisessa elämässä hyvin, mutta nimenomaan urheilussa tuo on ollut todella hyvä.

Oma suoritus oli varmasti tämän hetken kunnon mukainen. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja keskittyä taas muutama viikko hyvään treeniin ennen seuraavia kisoja. Tämä kisahan tuli sairasteluiden jälkeen vähän "yllättäen" kun olin jo päättänyt jättää kisan väliin mutta mieli teki kuitenkin mukaan kun tuntui, että ajamaan pystyy. Toivottavasti seuraavassa kisassa saa taas vähän enemmän miehestä irti. Joka tapauksessa oli hienoa avata kisakausi ja nähdä taas tuttuja kavereita pitkästä aikaa kisatunnelmissa.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisakauden aloitus

Lauantaina olisi tarkoitus Peurungassa avata tämä kisakausi maratonkisalla. En ole tuolla aikaisemmin ollut ajamassa, mutta ilmeisesti ainakin nousuja on tarjolla ihan riittävästi. Kisakauden aloitus jännittää joka vuosi ja niin se varmasti tulee tänäkin vuonna jännittämään. Aina on vähän epävarma olo mikä on kisakunto ja miten kausi lähtee liikkeelle. Ensimmäisen kisan jälkeen yleensä aina vähän helpottaa. Ja onhan tuota kisaa odotettukin. Viimeksi oon kisaa ajanut lokakuun alussa niin kyllähän se on hienoa päästä taas viivalle.

Nyt varsinkin tuo viime viikkojen sairastelu luo vähän epävarmuutta kunnon suhteen. Ennen sairastelua olin treenannut hyvin ja omien testien mukaan hyvässä kunnossa (nyhthän on helppo sanoa, että paremmassa kuin koskaan aikaisemmin), mutta nyt on vähän toinen tilanne. Lähinnä arveluttaa, että miten kroppaa kestää yli kolmen tunnin kisasuorituksen. Vai tuleeko jossain vaiheessa seinä vastaan. Pitkään mietin, että kannattaako tähän kisaan vielä lähteä, mutta kai se into kisaamaan on sen verran kova, että päätin lähteä. Ja kuten sanoin niin ensimmäinen kisa on aina vähän vaikea ja sen jälkeen on kisakausi avattu niin samahan se on avata jo nyt.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 7. 05ta 2015 klo 12.33 PDT

Periaatteessa kunto pitäis olla ihan hyvällä tasolla. Ainakin nyt viime aikojen lenkeillä on kulkenut ajo ihan mukavasti. Ainut epävarmuus on tuossa koko kisan jaksamisessa, mutta kokeilemallahan se selviää. Toinen epävarmuus mun kisoissa on tietysti verensokerit tai niiden mahdollinen laskeminen. Toisaalta nyt on pumpun käyttöönoton jälkeen mun mielestä kovemmillakin lenkeillä pysynyt verensokeritaso hyvänä. Kisa on tietysti eri asia ja jännitys ja kaikki vaikuttaa verensokereihinkin, mutta uskon, että ne pysyy kunnossa nyt tällä nykyisellä systeemillä. Ja tämän kisan jälkeen ehtii sitten hyvin treenata seuraavaa kisaa varten. Sen verran on viime vuosina tullut varsinkin maratonkisoja kierrettyä, että uus kisa tuo kyllä omanlaista jännitystä. Ei tiedä yhtään mitä odottaa ja mitä on tulossa (paitsi tietysti niitä nousuja).

Toivottavasti tulee hyvät kisat ja onhan se hienoa myös nähdä kavereita ja tuttuja pitkästä aikaa taas kisamerkeissä.