Nenähuuhtelulla hengitystiet auki

Kokeilin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa nenähuuhtelukannu sarvikuonoa, jolla hengitystiet puhdistetaan kaatamalla toisesta sieraimesta lämmintä vähäsuolaista vettä sisään ja pään ollessa vinossa vesi valuu toisesta sieraimesta ulos. Hengitys tapahtuu operaation ajan suun kautta. Kuulostaa epäilyttävälle, mutta tällä toimenpiteellä ainakin itse olen saanut nenän auki. En edes muista koska hengitys nenän kautta olis näin hyvin kulkenut. Tuntuu, että mulla on aina nenä tukkonen, vaikka mitään flunssaa tai nuhaa ei olisikaan ja samoin pyöräillessä limaa tulee kurkkuun jatkuvasti. Tällä operaatiolla sekin on vähentynyt huomattavasti.

Nenähuuhtelukannu sarvikuono

Jos siis on ollut vastaavia ongelmia niin kannattaa ainakin kokeilla, ei tuossa ainakaan paljoa häviä jos ei toimikaan. Suolan määrässä kannattaa sitten olla tarkkana, jos laittaa liikaa suolaa niin sen kyllä huomaa kun kirvelee ihan kunnolla. Ohjeissa suositellaan merisuolan käyttöä, mutta mä oon kyllä tavallisellakin suolalla tätä kokeillut kun ei merisuolaa ollut saatavilla. Hyvin on sekin toiminut. Tarkemmat ohjeet tulee nenäkannun mukana.

Skins XCM Rajamäellä

Lauantaina kävin ajamassa maratonkauden avauksen Skins XCM:n Rajamäellä. Matkana oli noin 70 km hyvällä ja haastavalla reitillä. Ilmakin suosi tällä kertaa kun päästiin ajamaan reilun 20 asteen lämpötilassa. Kisaan lähdin hieman epävarmoin fiiliksin, kun maastoajoa on edelleen aika vähän tälle vuodelle ja noinkin pitkä lenkki "täysillä" tulisi olemaan raskas. Toisaalta enpä mä oo vielä koskaan kevyttä kisaa ajanutkaan.

Kisapaikalla oli ihan urheilujuhlan tuntua kun paikalla oli maastokisailijoiden lisäksi maantiepyöräilijöitä samaan aikaan ajettavasta Skins Road -kisasta. Hieno idea järjestää molemmat kisat samaan aikaan, sai ainakin porukkaa liikkeelle ja kyllähän tuollaisessa tilanteessa aina kisafiilis nousee. Aamun aikaisesta herätyksestä johtuen oli väsynyt olo, mutta kyllä siinä virkistyi kun porukkaa oli näin paljon koossa.

Kisa lähti liikkeelle auton perässä neutraalilähdöllä ja asvaltilta ulkoilureitille siirryttäessä alkoi varsinainen kisa. Itse nukahdin ensimmäisen kerran tässä vaiheessa ja jäin vähän turhankin taakse letkassa. Alkuosuudella kun ei paljoa ohitella vaan ajellaan jonossa peräkkäin. Yllättävän hyvin kuitenkin meni ensimmäiset kivikko-osuudet. Ei letka missään vaiheessa tainnut pysähtyä vaan kokoajan ajettiin eteenpäin ja aika pian niitä eroja alkaa maastossa tulla, jolloin se jonomaisuus häviää ja ajellaan enemmänkin muutaman kuskin porukoissa.

Rauhallisen lähdön jälkeen ajo lähti kulkemaan ihan hyvin ja pääsin hyvään porukkaan mukaan. Jossain kierroksen puolen välin jälkeen sitten alkoi tuntua, että verensokeri laskee.. Tuli heti mieleen viime vuosi tässä kisassa ja matalasta verensokerista johtunut keskeytys. Otinkin heti muutaman geelin ajatuksella, että nyt ei ainakaan keskeytetä. Vähempikin olis varmaan riittänyt, koska toinen kierros menikin sitten enemmän ja vähemmän korkealla verensokerilla, eikä itsestään saanut oikeen mitään irti. Tässä vaiheessa mielessä kävikin, että onko tässä kisaamisessa mitään järkeä. Ajella 500 kilometriä kisapaikalle, osallistua kisaan, jossa verensokerit sotkee ainakin osittain kisan ja ajella vielä väsyneenä 500 km kotiin. Harrastuksensa kullakin :)

Skins XCM, Kuva: Kaisa Kekola

Tuossa vaiheessa kun verensokeri nousee niin olo on tosiaan vetämätön, voimaton ja tuntuu, että mitään ei saa itsestä irti. Tässä vaiheessa taisinkin olla reitillä liikkuva keila, joka kierrettiin ohi oikealta ja vasemmalta. Lisätään nyt vielä sekin, että tuo verensokerin heilahtelu johtuu diabeteksestä, joka mulla on nyt reilu 26-vuotta ollut, että ihan uus juttu ei oo kysymyksessä, mutta välillä haasteellinen varsinkin näin kestävyysurheilussa. Toisen kierroksen lopussa alkoi taas tuntua paremmalta ja huollosta vähän vettä niin kolmannelle kierrokselle lähtiessä olikin taas hyvä tunne.

Kolmas kierros olikin varmasti parasta ajamista, mitä oon aikoihin ajanut. Toki väsymys tässä kohtaa verotti varmasti vauhtia, mutta ajo tuntui kuitenkin hyvältä ja kivikoissa ajamisesta nautti. Poluilla tulikin tällä kertaa selkiä vastaan eikä karannut. Kolmannen kierroksen hyvästä ajosta itselle jäi kisasta positiivinen olo ja eiköhän sitä taas kisailla jatkossakin. Selkä kesti 29" jäykkäperäsellä ajaessa täälläkin, mitä on positiivinen asia. Toki maalissa selässä tuntui, että jotain on tehty mutta ei kisan aikana ainakaan pahemmin. Sen sisjaan vatsalihakset oli kyllä tulessa kivikosta jumppailusta. Tai koko keskivartalo, mutta sitä perinteistä selän väsymistä ei tullut.

Hienosti järjestetty kisa ja hyvä reitti. Kyllähän tämä oli kunnon maastopyöräilyä. Kiitokset järjestäjille ja kisakumppaneille hienosta päivästä! Hieno juttu mun mielestä on myös, että kisan jälkeen pääsee saunaan ja halutessaan uimaankin.

Kisakauden avaus Lieto XCO

Lauantaina kävin Liedossa avaamassa tämän kesän kisakauden. Olosuhteet oli huiput kun aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä. Ehdin ennen kisaa ajaa melkein koko reitin läpi. Yks osa jäi ajamatta ja se olikin ehkä pahin osio. Toisaalta kyllä tuonkin oppi sitten kisassa. Ekalla kierroksella joutu ehkä olemaan vähä normaalia tarkempi, kun ei yhtään tiennyt mitä on tulossa.

Itse kisa alkoi melko tahmeasti. Ajotuntuma oli ja on edelleen vähän huonoa ja sen kyllä huomas tällä radalla. Rata oli hyvä, haastava ja tekninen. Uskoisin, että vähän myöhemmin kesällä tämä reitti menis jo huomattavasti helpommin kun on saanut riittävästi ajoa alle. Toki tässä vaiheessa kautta tämä on varmasti monella sama juttu, että ei vielä tuntumaa maastoon riittävästi ole. Hyvän reitin joka tapauksessa olivat Lietoon saaneet ja pääsi ainakin heti kunnolla ajamisen makuun. Tuolla ei pahemmin mitään hengähdyspaikkoja ollu vaan kokoajan sai mennä sata lasissa ja tarkkana. 

Lieto XCO, kuva: Samu Laine

Ensimmäinen ja oikeastaan toinenki kierros meni vähä tuntuman hakemiseen. Sitten pikku hiljaa alkoi ajotuntuma jo löytyä ja samalla löytää sopivia ajolinjoja. Oli muuten hienoa, että monissa paikoissa oli jätetty reitti niin leveäksi, että pääsi vapaasti valitsemaan itselleen sopivaa ajolinjaa. Monilla kalliopätkillä oli valinnanvaraa mistä ajaa. Vatsalihakset joutu myös koville. Eipä oo vielä tänä keväänä normilenkeillä tollasta jumppaa vatsalihaksille saanu. 

Kisan hienoimmat hetket koin varmasti kun kisan voittanut Henri Ojala painoi ohi yhdessä hienossa kalliolaskussa. Vähän jäi siihen suu auki kattomaan, että tästä voi noinkin ajaa ja vielä tuolla vauhdilla. Oli kyllä mahtavan näköstä ajoa. Tulikin mietittyä, että pikkasen eri tavalla sen kohdan ajo ne jotka osaa ja sitten harrastelijat :) Tuossa samaisessa kohdassa näin kisan aikana parinkin pahan näköistä kaatumista. Ilmeisesti kuitenkin niistä selvittiin lähinnä säikähdyksillä. Ainakin toisessa tapauksessa kun jäin kaatujalta kysymään, että on varmasti kunnossa jatkamaan kisaa. Kun en kuitenkaan kärkisijoista aja niin kyllä sitä tuollaisessa tilanteessa ehtii hyvin pysähtyä ja varmistaa, että kisakumppanilla on kaikki kunnossa ennen kuin matkaansa jatkaa.

Kuva: Jarmo Katajisto

Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen ajooni tuolla. Paljon parantamisen varaa jäi mutta niinhän sitä pitää tässä vaiheessa vielä jäädäkin. Kalusto kesti, mikä oli ainakin positiivista. Uus pyörä tuntui myös hyvältä enkä ainakaan huomannut takajouston puuttumisen tuolla ajoa haitanneen. Selkä kesti ainakin tämän pituisen kisan hyvin ja 29" meni muutenkin hyvin kivikossa ja juurakossa. Joissain kohdissa ainakin kävi mielessä, että 26" pyörällä olis saattanu tulla ongelmia. Toisaalta pitää muistaa, että varmasti täysjoustosta hyötyäkin olis ollu teknisillä pätkillä, mutta ainakin tämän mittaisen kisan pystyi hyvin ajamaan jäykkäperälläkin. 

Sykkeitä en saanut vielä ihan huippuunsa eikä muutenkaan ajo ollut vielä kovin kovaa. Liian usein huomasin olevani mukavuusalueella. Vauhtia pitää treenata ja saada lisää kevään aikana. Kiitokset vielä järjestäjille ja kilpailijoille hienosta kisasta sekä kuvaajille kuvista. Seuraavan kerran olen starttiviivalla näillä näkymin jo ensi lauantaina Rajamäellä Maraton-cupin avauskisassa. Siellä onkin luvassa sitten huomattavasti pitempi kisa ajallisesti.

Kuva: Samu Laine

Pitkiä lenkkejä

Viikonloppuna tuli ajettua kolme kohtalaisen pitkää maantielenkkiä. Perjantaina heti työpäivän päätteeksi reipas 80 km, lauantaina kovavauhtinen siirtymä Kannukseen Ullavan kautta, 75 km ja sunnuntaina sitten 126 km. Sunnuntain lenkki oli kyllä hyvä. Hyvässä porukassa pitkä ja sopivan vauhdikaskin lenkki. Loppumatkasta alkoi kyllä jo jaloissa tuntua, mutta niinhän se pitääkin, että tietää ajaneensa.

Maanantaina punttisalilla päätin jättää kaikki jalkaliikkeet väliin ja antaa jaloille lepoa. Käsiä ja keskivartaloa vaan ja illalla vielä jalkojen rullailua. Ei nyt tuon videon mukaan, mutta sama idea kuitenkin. Eilen illalla oli tarkoitus ajaa kovavauhtinen lyhyt lenkki maastossa, mutta rengasrikko vähän vesitti tuota suunnitelmaa. Ei oikeen tahtonut ilma pysyä renkaassa, joten lenkki jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Koitin sitten tänään uudestaan samalla idealla. Tänään pysyi ilmat renkaissa mutta vastaavasti miehestä ei saanu tehoja irti yhtään. En tiedä mistä johtui mutta koitetaan huomenna uudelleen.

Viikonloppuna olis kisakaudenkin avaus Liedossa. Vähän jo alkaa jännittää, että mitähän tuosta mahtaa tulla mutta joskus se kausi kuitenkin tulee avattua niin samahan se on tehdä jo nyt. Polkuajotuntumassa on vielä paljon parantamista, mutta se ei parane kun ajamalla. Toisaalta on kyllä hienoa päästä taas pitkästä aikaa ajamaan kisaa ja itselle täysin uuteen paikkaan vielä. Huomenna siis viimeistelylenkki ja illalla pyörä ja muut tavarat autoon ja perjantaina heti työpäivän jälkeen auton keula kohti Turkua. Lauantaina tai sunnuntaina sitten jonkunlaista raporttia kisasta mahdollisesti tulossa.

Ensimmäinen kerta

Lauantaina tuli ajettua ensimmäinen oikea maastolenkki tälle keväälle. Oikealla tarkoitan nyt sulan maan aikana ajettuja lenkkejä. Tokihan talvipoluilla on tullut ajettua, mutta se on kuitenkin aika erilaista kuin juurakoissa ja kivikoissa ajaminen. Yllättävän hyvässä kunnossa oli jo osa poluista. Lumi oli viikon aikana sulanut lähes joka paikasta. Toisaalta routa tuskin on vielä sulanut, joten maa ei ollut edes kovin pehmeää. Olipa kyllä taas totuttelemista maastossa ajamiseen. Joka keväthän tuota tuntumaa saa muutaman lenkin ajan hakea ja nyt on alla vielä uus pyörä, jolla en ole myöskään sulan maan aikana maastossa ajanut. Eiköhän sitä opi taas ajamaan kun saa nyt muutamia lenkkejä alle. 

Tänään tuli sitten ajettua ensimmäinen yli 100 kilometrin maantielenkki tälle keväälle. Eipä noita yli satasen lenkkejä muutenkaan ole tavannut kovin montaa kesään tulla. Pääasiassa kun maastossa kuitenkin tulee ajeltua ja harvemmin mun maastolenkit ihan noin pitkiä on. Mukava vastatuuli oli tänään kaverina viimeset puolitoistatuntia. Aamulla lähtiessä, ei vielä pahemmin tuullut mutta kylläpä se tuuli sieltä lenkin aikana koveni ja tietysti vielä vastaiseksi. Käyhän se tuuli tietysti ylämäkien korvaajasta :) 

Muutenkin viikonlopun aikana tuli hyvät lenkit. Perjantaina suoraan töistä reipas 80 km maantiellä pyyhki hyvin työasiat pois mielestä ja sitten eilinen maastolenkki ja tämän päivän maantielenkki. 

Lenkkiä lenkkiä

Viime aikoina lenkit on siirtyny maastosta maantielle. Maastoon ei nyt hetkeen taida olla asiaa, vaikka lumet kyllä lähti käytännössä parissa päivässä, mutta taitaa olla vielä jonkun aikaa aika märkää metsän puolella. Tässä vaiheessa vuotta tuleekin yleensä ajettua suurin osa vuoden maantielenkeistä. Ihan kivaahan sekin on, varsinkin kun joka lenkillä on kaverina vastatuuli.

Raippaluodon sillalta

Hommasin myös Foam rollerin/Pilatesrullan kaveriksi Blackroll Duo-Ball:n 24hSportista. Samoin Blackroll-minin, jonka voi ottaa vaikka matkalle mukaan. Ei ainakaan vie liikaa tilaa. Tosin suosittelisin kyllä hankkimaan suosiolla sen normaalin blackrollin, jos tuollaista harkitsee. On varmasti kuitenkin parempi kuin tämä miniversio normaaliin käyttöön. Tämä miniversio menee juurikin matkakäytössä pienen kokonsa takia hyvin. Kun hierojalla ei ihan joka viikko pääse käymään niin noiden avulla voi sitten lihashuoltoa ja "hierontaa" tehdä. Oon tavannu ainakin etureisiä tuolla hieroa ja nyt tällä Blackroll Duo-Ballilla onnistuu myös selän ja hartioiden hierominen paremmin. Ensi kokemuksena ainakin ihan hyvä, mitä nyt tänään illalla sitä venyttelyiden yhteydessä kokeilin.

Blackroll Duo-Ball

Pääsiäisen henkilökohtainen hevoskuuri

Pääsiäisen aika menikin mukavasti lenkeillä määrää ja vähän tehojakin kerätessä. Siitä tuo henkilökohtainen hevoskuuri nimitys. Oli vielä tänään vapaata, joten sai tavallaan yhden bonuspäivän lenkkien suhteen. Lauantai oli ainut rauhallisempi päivä, silloin oli vaan tunnin juoksu maantiellä ja hieronta. Juoksun jälkeen onkin taas palautunut mieleen, miksi sitä niin harvoin tulee tehtyä. Jalat ja varsinki pohkeet ollu nyt muutaman päivän kipeenä. Onneksi ei pyöräillessä pahemmin tunnu. En sit tiedä johtuko enemmän asvaltilla juoksemisesta vai siitä, ettei lenkkejä nyt yleensäkään ole tullut juosten pahemmin tehtyä vai yhteisvaikutuksesta mutta ainakin on tuntenut juosseensa. Vois kokeilla sitten keväämmällä uudestaan poluilla juoksemista.

Kelkkareitit on ollu pääsiäisen ajan timanttisessa kunnossa, joten maastolenkeillä on tullut niitä hyödynnettyä. Tuskin nyt enää kovin pitkään pääsee niistä nauttimaan. Nyt on huomaa, että varsinkin iltapäivisin alkaa olla jo paikoin pehmeetä. Pari lenkkiä oon ajanu maantielläki, tosin maastopyörällä. Osa pikkuteistä on vielä aika jäisiä, joten maantiepyörän renkailla ei oo sinne huvittanu vielä lähtee liukastelemaan. Hyvin on tuntunut Scale liikahtavan tielläkin. Nyt onkin muutama viikko aikaa kerätä määrää ennen kun pitäs ottaa enemmän tehojakin mukaan lenkeille. Taitaa kisakauden avaus taas yllättää meikäläisen samalla lailla kuin talvi yllättää autoilijat. Itsepä siellä sitten kärsii :)

En mä nyt mitään erikoisen pitkiä lenkkejä ole ajanut pääsiäisenkään aikana ja monelle muulle nämäkin on varmasti peruskauraa, mutta mulle tässäkin on ollut jo ihan hyvä määrä muutamaan päivään. Pisimmät lenkit on tainnu olla noin 4 tuntisia ja sitten lyhimmät vajaa kolme. Mutta tyytyväinen oon ja jaloissa ainakin tuntuu, että nyt on ajettu. Suunnitelmissa olis ainaki vielä huomenna ajaa työpäivän päätteeksi vähän pitempi lenkki ennen kun levätään. Muu perhe jatkaa lomailua vielä niin on mahdollista huominen ilta pyhittää lenkkeilylle. Muuten arki-iltoina ei ajallisesti kovin pitkiä lenkkejä tule yleensä ajettua.