Tiesin radan ennalta haastavaksi niin sunnuntaiaamuna herätyskello soi jo 4.45, että ehtisi vielä ennen kisojen alkamista ajaa vähän rataa läpi. Olinkin kisapaikalla jo yhdeksän aikaan niin siinä vajaan tunnin tutustua reittiin ennen ensimmäisiä junnulähtöjä. Oma startti oli klo 12 niin tokihan tuohon jäi vähän luppoaikaakin kun ei nyt lämmitelläkään ihan paria tuntia jaksa. Lietoon oli kyllä tehty hieno rata ja ymmärsin, että se on vielä pysyvästi merkattu maastoon niin kuka tahansa voi käydä paikan päällä rataa ajamassa.
Kisa starttasi aika vauhdikkaasti urheilukentältä, jossa kierrettiin kierros ja siirryttiin sitten oikealle reitille. Alkuruuhkan jälkeen jonosta löytyi oma paikka ja muutamat ensimmäiset hankalat kohdat menikin kisatilanteessa aika helposti. Siis kohdat, joita harjoituskierroksella ei ollut päässyt tai sitten ei kantti kestänyt kokeilla. Vähän myös käsi/olkapää aiheutti varovaisuutta lämmitellessä, mutta kisassa siitä ei ollut mitään haittaa. Luotto fysioterapeutti sen teippasi edellisenä iltana ja samalla joku jännekin laitettiin oikealle paikalleen. Uskomatonta miten hyvin tuon käden kanssa pystyi ajamaan. Torstaina maastoajo ei onnistunut ollenkaan. Teippaus ja kisan aikainen adrenaliini varmasti vaikuttivat tuohon.
Itse ratahan oli teknisesti haastava. Vähän eri tyylinen mitä mun tällä kaudella aikaisemmin ajamat xco-radat on olleet. Tässä ei isoja nousuja ollut, mutta varmasti 98% reitistä oli polkua, alussa oli pari sataa metriä ulkoilureittiä, välissä kans lyhyt pätkä ja lopussa mentiin hetki urheilukentän reunaa. Muuten poluilla, jotka ei olleet mitään tasasia kangaspolkuja vaan kivikkoa, kalliota ja vähän mutaakin. Haastetta siis riitti. Jälkeenpäin ajateltuna reitillä ei oikeen ollut edes paikkaa missä geelin ehtisi ottaa. Monessa kohtaa oli valittavana useampi eri linja, mistä valita. Kyllähän tämä rata selvästi suosi teknisesti taitavaa kuskia.
Mä ajoin sen mitä itsestä eilen sain irti. Tekniset osuudet on aina vähän hankalia (treenin puutetta), mutta niistäkin selvisi. Radalla sai tosissaan tehdä töitä koko kisan ajan, mikä on kyllä hyvä juttu kun ajetaan Suomen mestaruuksista. Itse en ehkä ihan samalla tavalla tällä reitillä saanut itsestä ihan kaikkea samalla tavalla ulos kuin vaikka viikko sitten Valkeakoskella. Kovempaakaan toki ei päässyt, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Kokonaisuudessaan kuitenkin oon ajooni ihan tyytyväinen. Kyllähän tämä xco on kuitenkin hieno laji ja ens vuonna sitten koitetaan parantaa tämän vuoden 9. sijaa.
Onnitteluit vielä oman sarjan ylivoimaiselle voittajalle Antti Kuitolle, sekä muille mitalisteille Kari Veikkolaiselle ja Mikko Kupiaiselle. Kovaa ajoitte! Sekä muissakin sarjoissa mitaleita ottaneille. Täytyy mainita, että erityisen iloinen oon Kivirinnan Jukan SM-pronssista M50-sarjassa. Kovaa työtä ja nyt tuli ansaittu pakinto!
Sellainen huomio vielä tästä xco:sta nyt muutaman kisan kokemuksella, että tässä saa kyllä kokonaisvaltaisemmin tehdä kropalla töitä kuin maratoneilla. Nytkin tuntuu, että käsistä lähtien paikat kipeenä/väsyksissä eilisestä jumpasta.
Kuvista taas Kiitos Tarja Kivirinnalle!
 |
| Tämän verran tuli kalustovaurioita kun satulan kuitukisko antoi periksi viimeisellä kierroksella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti