Pirkka MTB

Eilen ajettiin XCM-cupin päätöskisa ja samalla mun kisakauden päättänyt Pirkka Mtb. Reitti oli mukavaa ja aika nopeaa polkuajelua höystettyinä muutamilla kovilla nousuilla ja joukolla pienempiä nousuja (jotka nekin oli rannikon asukille isoja), lisäksi poljuosuuksien välissä oli latupohjaa/kuntoreittiä. Hyvä maratonreitti mun mielestä.

Kisa alkoi vauhdikkaasti auton perässä ja jatkui alun nousuihin, jossa porukka saatiinkin aika mukavasti jonoon. Alussa jalat tuntui yllättävän vahvoilta ja lähdinkin aika reippaasti heti alussa. Välillä kävi mielessä, että tulikohan aloitettua liiankin kovaa, mutta ajattelin antaa mennä kun hyvältä tuntui. Jossain vaiheessa ensimmäisen kierroksen aikana vauhti sitten tasaantui, mutta ensimmäinen kierros meni kokonaisuudessaan ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen lopussa oli pari jyrkkää ja kovaa nousua ja toisen kierroksen alkuun nousut jatkui. Siinä alkoi vähän takareidet antamaan kramppioireita.

Joku lukuisista nousuista, Kuva: Petteri Pyrrö

Toisen kierroksen alun nousuissa jouduinkin vähän vauhtia hidastamaan ja ajamaan nousuja vähän pienemmällä vaihteella, ettei takareidet vetäisi kunnolla kramppiin. Tuon jälkeen ei jostain syystä enää vauhdin nostaminen onnistunutkaan. Toisesta kierroksesta tulikin todellinen kärsimysnäytelmä. Tuntui, että kun joku takaa tulleista sai mut kiinni ja meni ohi niin ei ollut mitään saumaa vastata vauhtiin eikä päästä peesiin. Ei helpolla osuudella eikä edes polulla. Geeliäkin koitin syödä riittävästi, ettei energiat pääsisi loppumaan, mutta vauhti oli kadonnut johonkin. Toisen kierroksen aikana kävi muutamaan kertaan mielessä, että pääsenköhän koskaan maaliin asti :) Kyllä se maali tuli lopulta vastaan ja viimeiset jyrkät nousut oli toisaalta helpottavia, kun tiesi, että niiden jälkeen on maali. Tulikin mieleen, että saattoi tietysti johtua kun koko kesänä on aika vähän pitkiä lenkkejä päässyt ajamaan. Mun pohjilla se näkyy varmasti jossain vaiheessa ja nyt tais tulla se raja vastaan. Ei meikäläisen kohdalla taida ihan onnistua joka kisaan kovat täsmätreenit Olli Miettisen tyyliin :)

Tässä vaiheessa löytyi vielä vähän vauhtia, Kuva: Kari Mäkinen

Toisella kierroksella tuli siis todellinen nitkahdus, mutta kai niitäkin pitää aina välillä kokea. Reitti oli kyllä fyysisesti kova, lähes 1300 nousumetriä tekivät tehtävänsä ja kisan jälkeen oli kyllä olo, että kaikki oli jätetty reitille. Ei ollut ihan kevyttä nousta parrkipaikalta miljoonaa porrasta suihku/saunatiloihin :) Vaikka toinen kierros vaikea olikin niin kisasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Tuonne oli mukava päättää kisakausi 2014. Nyt 2-3 viikon offseason ja sitten uudella innolla treenaamaan ens kesää kohti. Onnittelut kisassa pärjänneille ja XCM-cupin kokonaiskisan kolmelle parhaalle Kusti Kittilälle, Henri Ojalalle ja Iiro Sairaselle! Kokonaiskisassa pärjätäkseen pitää ajaa tasaisen vahvasti koko kausi, ei riitä pari hyvää kisaa.