Laajavuori XCM

Eilen lauantaina ajettiin Jyväskylän Laajavuoressa maraton-cupin toinen osakilpailu. Laajavuoren kisasta mulla ei oo aikasemmilta vuosilta kovin hyviä muistota. 2010 olin ensimmäisen kerran ja ajoin silloin puolikkaan (n. 40 km). Muistan kisan erittäin märkänä, kurasena ja tuskasena.. Viime vuonna starttasin sitten täysmatkalle ja matka keskeytyi takavaihtajan ongelmiin. Tänä vuonna olikin ainoana tavoitteena selvitä maaliin asti.

Maltoin alottaa yllättävän rauhallisesti kisan. Tavoitteena oli, etten oo heti alkumatkasta ihan hapoilla kun lähdöstä alkaa välittömästi nousu. Tässä on lähdössä se hyvä puoli, että mennään useampi kilometri alkuun latupohjaa/hiekkatietä niin porukkaa ehtii vähän hajota ennen ensimmäisiä polkuja ja kivikoita. Reitin alkuosa tuntuikin olevan lähes pelkkää nousua. Välillä toki aina vähän laskettiinkin, mutta pääosin noustiin.

Ei ihan mutarenkaat

Alkuosa oli myös suhteellisen kuiva. Puolen välin huollon tietämiltä alkoikin hyvä vähän pitempi laskuosuus, jolla sainkin joka kierros lisää virtaa ja laskun jälkeisellä ulkoilureitillä jaksoin aina ohittaa muutaman edellä menevän. Tämän jälkeen jatkettiin laskemalla mutaosioon. Seuraavat kilometrit olikin enemmän ja vähemmän mudassa rypemistä. Varsinkin kolmannella kierroksella pari mäkeä oli jo suhteellisen hankalaa/mahdotonta ajaa ylös. Rengasvalinta mulla oli Geaxin Metzcal. Ei ehkä se kaikkein paras rengas mudassa ajamiseen. Toisaalta rullas kyllä hyvin eikä tuon kanssa nyt suurempia vaikeuksia kuitenkaan tullut. Muutamassa mutakohdassa kyllä tuntui, että pyörä vie miestä eikä mies pyörää.

Ylämäkeä, Kuva: Jukka Härkönen

Pystyin kuitenkin ajamaan mielestäni koko kisan suhteellisen tasaisesti. Kierrosajatkin oli kahdella ensimmäisellä kierroksella vajaan minuutin sisällä toisistaan, viimeisellä sitten tuli jo vähän hitaampi aika. Viimeisellä kierroksella tosin ajoin pitkät pätkät yksin, kun edessä ei näkynyt selkiä, joita yrittäisi tavoittaa tai joiden perässä roikkua eikä takanakaan kovin lähellä näkynyt muita. Tuo aina laskee mun nopeutta, kun ajaa pitempään yksin niin vauhti tahtomattaan tippuu. Tähän pitäis jostain löytää parannus. Yks keino olis tietysti, ettei päästä porukkaa karkuun alkumatkasta.

Kuraa ja mutaa, kuva: JYPS

Yks ihmetystä kisan jälkeen herättäny asia oli sykkeet. Yleensä mun keskisykkeet pyörii kisoissa noin 168-175 tietämillä ja maksimi on sitten vaihtelevasti 185-200. Tällä kertaa kuitenkin keskisyke jäi vain 158 ja maksimikin 176. Yleensä vielä paljon ylämäkiä sisältävässä kisassa maksimisyke on todella korkea. En osaa sanoa mistä tämä mahtoi johtua. Onko viikolla olleella pienellä flunssalla vaikutusta asiaan. Vähän tukkonen olo ollut viikolla, ei kuitenkaan kunnolla flunssa iskenyt. Tai sitten oon väsynyt, toisaalta otin kyllä edeltävän viikonkin rauhallisemmin, ettei sekään oikeen tuohon sovi. Voihan tietysti olla, että oon treenannu vaan liian vähän kovilla sykkeillä, mutta oon mä kuitenkin ennen kisoissa kovemmat keskisykkeet saanu. Ja kisa oli kuitenkin raskas, ei missään nimessä helppo.

Ainut oikeastaan parannettava asia mitä mieleen jäi oli selän kestäminen nousuissa. Toisella kierroksella alkoi selkä vetää todella jumiin ylämäissä. Tämä sitten söi polkemisesta tehoa. Välillä tuntui, että jalat jaksais polkea kovempaakin, mutta ei vaan pysty kun selkään sattuu. Selkäkin oireili pahiten reitin alkupuoliskolla, vaikka kyllä niitä nousuja loppuun asti riitti. Vaikka selkää oon talven ajan vahvistanut niin pitempiä nousuja en oo ajanut, kun niitä ei oo niin tämä varmasti johtuu osittain siitä.

Lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen. Toki parantamisen varaa jäi paljon, eikä ajo niin hyvältä tuntunut kuin pari viikkoa sitten Korsossa. Nyt vaan lisää treeniä ja seuraavan kerran kisaillaan Tahkolla. Kiitos järjestäjille hyvästä kisasta ja kuvaajille kuvista. Kisan voitti Jussi Veikkanen. Hienoa nähdä Jussiakin kotimaan kisoissa ja vaihteeksi maastonkin puolella pitkästä aikaa.

Kuva: Jyrki Solja