Vähän erilainen Tahko

Tämän vuoden Tahkosta tuli vähän erilainen kokemus, mitä alunperin oli suunniteltu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan 60 kilometrillä olisi ollut tavoitteena oma ennätysaika (niinkuin lähes joka vuosi :)). Alkuviikosta alkanut flunssa esti tämän suunnitelman ja oli estää koko ajamisen. Ratkaisu löytyi sitten yöajosta. Ajattelin, että sen voisi ajella vähän rauhallisempaan tahtiin läpi nauttien kesäyöstä. Monesti on tullut mietittyä, että yöajo olisi hieno joskus kokea. Mietin toki vielä tunti ennen lähtöä, että kannattaako lähteä matkaan ollenkaan tuon flunssan jäljiltä, päätin kuitenkin lopulta startata, muuten olis kyllä jäänyt jotain tärkeää Tahkokokemuksesta pois.

Vaikeudethan ei loppuneet tuohon flunssaan. Perille kun tultiin niin tuli testattua, että pyörä toimii ja samalla vähän pyöritellä matkasta jumiutuneita jalkoja. Kaikki siinä vaiheessa ok, sitten pyörä terassille ja syömään yms. Parin tunnin päästä eturengas oli tyhjä ja vaikka miten pumppas niin ei täyttynyt. Pienen tutkiskelun jälkeen totesin, että pyörän ollessa kuumalla terassilla auringonpaisteessa oli vanneteippi ilmeisesti kuumentunut ja lähtenyt irtoamaan sen verran, että rengas tyhjeni ja litkutkaan ei tuohon auttaneet. Äkkiä kisa-alueen myyntipisteitä kiertämään ja Ridemoren teltalta löytyi Stanin teippiä ja litkua. Näitähän olis molempia ollut kotona, mutta ei tietenkään mukana. Tästäkin siis opittiin, että älä jätä pyörää paahtavaan auringonpaisteeseen. No eipä oo ennen noin käynyt.

Kuva: Ivo Kraus

Renkaan sai pitämään ja Co2-patruunalla vielä nostettua vanteelle. Tuohan oli toinen jännityksen aihe, että millä Maxxis Aspenit saa nousemaan vanteelle, ei ainakaan tavallisella jalkapumpulla. Onneksi nyt vältyttiin huoltoasemakeikalta. Seuraavaksi sai jännittää muutaman tunnin, että tyhjeneekö rengas vai uskaaltaako lähteä ajamaan. Tässä välissä oli tarkoitus vähän levätä ennen yöajoa, kun aamulla oli kuitenkin ennen klo 8 jo herännyt, mutta ei nyt tällä kertaa ehtinyt, kun meni tuossa rengasoperaatiossa aika.

Starttipaikalle menin 23.30 jälkeen ja pikku hiljaa väkeä alkoi tulla enemmän ja ihan mukavan kokoinen porukka lopulta matkaan lähti. Siinä pari minuuttia ennen lähtöä kuuluttaja käski kaikkien laittaa valot päälle kuvaa varten. Tässä vaiheessa huomasin, että valo on mökillä :) Eipä enää ehtinyt lähteä hakemaan. Kyllähän sitä nyt kesäyössä ilman valoakin ajelee :) Onneksi sentään kypärä oli päässä ja juomat + geelit mukana. 

Startti lähti aika rauhalliseen tahtiin liikkelle ja pian muodostui porukka, jolla ajeltiin Kinahmille asti. Siinä hiekkatienousussa sykkeet nousee väkisinkin ja alkoi yskittää oikeen kunnolla niin rauhoitin vähän vauhtia. Ensimmäistä kertaa mun Tahko-historiassa sai Kinahmi ykkösen ajella lähes kokonaan ylös. Yhdessä kohtaa vähän jouduttiin kävelemään kun edellä menevällä loppui renkaasta pito ja takana ei tuossa vaiheessa ollut oikeen muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä. Lyhyen kävelyn jälkeen sai taas ajaa. Kinahmin päällä polulla ajelusta oikeen nautti kun ei ollut ruuhkaa. Sain vaan päästellä menemään. Vähän tuo hämärä joissain kohdissa haittasi menoa tai joutui ainakin tarkemmin katsomaan mihin ajaa ja miten. Tässä vaiheessa sitä valoa välillä kaipasi.

Kohti maalia, Kuva: Ivo Kraus

Kinahmin päällä ajellessa jossain kohtaa alkoi kuulua lehmänkellojen kilinää. Yhden aikaan yöllä siellä ei varmaan ole kukaan kannustamassakaan ja kelloja sooittamassa ja pian polulla oli lauma lehmiä. Vähän meinasivat säikähtää valotonta pyöräilijää, mutta sitkeimmät eivät suostuneet polulta siirtymään ihan heti. Eipä oo ennen pyöräkisoissa tai edes lenkeillä lehmät olleet poluilla. Hirviä, hevosia ja pohjoisessa poroja on kyllä poluille samaan aikaan osunut. Kokemus tuokin. Ja kyllä ne lehmätkin väistivät kun aikansa olivat ihmetelleet. 

Kinahmintiellä pari muuta kuskia ajoi mut kiinni ja jatkettiin sitten yhdessä matkaa. Seuraavilla polkuosuuksilla piti kuitenkin jättää vähän heihin väliä, kun heillä oli valot ja mulla ei. Ilman valoa pärjäsi kyllä, mutta jos ihan lähellä edessä tai takana joku ajeli valon kanssa niin se vähän haittasi omaa näkyvyyttä. Tämän jälkeen saikin aika rauhassa ajella loppumatkan. Yhdessä pitkässä suoralla takaa näkyi valoa, mutta ei koskaan saanut kiinni. Yhden kuskin sain vielä ennen Rahasmäkeä kiinni ja pääsin laskuosuudelle ajelemaan omia linjoja. Tässä vaiheessa alkoikin olla jo niin valoisaa, että näkyvyys poluilla oli hyvä. 

El Granden ajelin rauhassa ylös, ettei sykkeet enää nouse liian korkealle. Uusi loppulasku oli mun mielestä hyvä. Vielä kun sitä olisi käynyt ajamassa vähän ennakkoon niin olisi voinut vähän lujempaakin päästellä sen. Maalialueella hetken aikaa tuli keskusteltua muitten kuskien kanssa ja sitten vaan suihkuun ja nukkumaan muutamaksi tunniksi. 

Muutaman tunnin yöunien jälkeen aamupala ja sitten juomahuoltoon kavereille. Tässä pääsi taas vähän nauttimaan kisatunnelmasta, vaikka ajamaan ei tosissaan päässytkään. Sai kuitenkin ajella reitin läpi ja sitten huoltopisteillä seurata kaverien ja tuttujen ajamista ja kannustaa porukkaa juomapullojen antamisen ohella. Ainakin pääsi mukaan tahkofiilikseen tuossa kisaa seuratessakin. Kun koko perhe oli perinteisesti reissussa mukana niin Saanakin pääsi yhdelle huoltopaikalle ihmettelemään pyöräkisan menoa :) 

Loppupäivä menikin sitten aluella kierrellessä ja kavereitten kisatunnelmia kysellessä ja lasten kans leikkiessä. Eiköhän me ens vuonnakin taas paikalle tulla.