Pyssymäki XCM

Lauantaina ajettiin yks mun ehdottomia suosikkikisoja maratonkisoista Nivalan Pyssymäellä. Taisin olla jo viidettä kertaa mukana kilpailemassa täällä. Neljä viimeistä on tainnut olla maratoncupin kisoja ja olisko ollut vuosi 2009 kun olin ajamassa jo siellä järjestetyn kisan harrastesarjassa. Pyssymäen kisa on siinä mielessä myös harvinaisuus, että kotoa kisapaikalle on vain reilun tunnin ajomatka. Eli voi nukkua yön ihan rauhassa ja lähteä aamupäivästä kisapaikalle ajelemaan. Harvinaista herkkua esimerkiksi maratoncupia kiertävälle ja näillä leveyksillä asuvalle.

Numero 1 ennen kisaa

Kisa-aamuna tunne oli yllättäen jännittynyt. En tiedä minkä takia, mutta jännitän kisoja aina todella paljon. Kisoja on tullut nyt jonkun aikaa jo kierrettyä, mutta jännitys ei oo kyllä yhtään vähentynyt vuosien aikana. Kisapaikalla kun lämmittelin niin tuli kuitenkin ihan vahva tunne, että tänään vois ajo kulkea. Lähtö oli tapani mukaan vähän heikko, mutta muuten lähdin aika maltilla matkaan. Toki kun tuota lähtöä parantaisi niin saisi heti alkuun vähän paremmat paikat kisaan. Tässäkin mentiin aluksi aika pitkä pätkä tietä, missä porukassa ajosta on hyötyä. Ensimmäinen kierros oli mun mielestä aika hyvää ajoa. Varsinkin loppupuolella rataa on mukavia kivikkopolkuja niin niissä sai aika hyvän draivin päälle. Kiitokset ja terveiset myös miljoonan kiven polulla olleelle blogin lukijalle. Kuulin kyllä kommenttisi, vaikka en siinä ehtinyt/pystynyt siihen pahemmin reagoimaan. Mutta hienoa, jos nämä jutut kiinnostavat.

Geeliä naamariin niin taas jaksaa, Kuva: Merja Kivirinta

Reitin loppuosaa oli myös uudistettu ja tehty kivoja polkurännejä purulla ajamisen sijaan. Niitä oli kyllä joka kierros mukava päästellä. Toisella kierroksella selkä alkoi vetää aika pahasti jumiin. Selkä olikin mun ainut murhe ennen kisaa, kun se oli parina viime päivänä ennen kisaa lenkeillä jumiin mennyt. Kierroksen keskivaiheilla on pitkä ja osin haastavakin polkupätkä niin siinä ajaessa selkä meni kunnolla jumiin. Ja kun selkä vetää jumiin niin jaloistakin häviää voimaa. Pääsin tuossa polun alkuvaiheilla ajamaan kuitenkin ratamestarin takana, joten sai vähän omiinkin ajolinjoihin hyviä vinkkejä. Muutamassa kohdassa saattoi olla järkevämpikin linja, kuin mistä olin ensimmäisellä kierroksella mennyt. Valitettavasti Jukalla hajosi rengas ja joutui kisan keskeyttämään. Toisella kierroksella alkoi myös satamaan vettä, kierroksen loppuosan miljoonan kiven polulla tuo vähän hankaloitti menoa, kun kaikki kivet oli märkiä, muuta haittaa ei sateesta ollut.

Kuva: Merja Kivirinta

Toisen kierroksen lopussa sain uuden juomapullon, joka kuitenkin tippui kivikossa melkein heti ja kolmannelle kierrokselle jouduinkin lähtemään vain yhden vajaan pikkupullon kanssa. Onneksi ei ollut mikään hellekeli niin tuollakin pärjäsi. Kolmannen kierroksen alkuun pääsin tiepätkillä hyvään porukkaan ja tuossa selkäkin jotenkin aukesi. Polkuosuudet meni hyvin ja tiepätkillä jaksoin olla hyvin vetämässä porukkaa.

Lopun kivikkopoluilla sitten iskettiin OP-P:n Hannu Jänkälän kanssa isommasta porukasta karkuun, missä oltiin ajettu. Takaa tuli kommenttia, että nyt kannattaa iskeä, kun kivikkopätkät alkoi ja ajoin sen mitä jaloista lähti. Hyvää tsemppausta sain ja saatiinkin tehtyä hyvin eroa takana tuleviin. Tuo ero riittikin hyvin ja kierroksen loppuosuuden sai ajella aika rauhassa maaliin. Tosin siinä vaiheessa ei kovin kovaa enää olisi päässytkään ja Hannu sai tehtyä vielä lopun pururatanousuissa eroa muhun. Hyvää yhteistyötä kuitenkin ja itselle ainakin jäi hyvä mieli, kun kisan lopussa pystyi omalla ajolla tekemään ratkaisuja ja ajo oli vahvaa vielä tuossa vaiheessa kisaa.

Maalisuoralla, Kuva: Merja Kivirinta

Nyt jo toinen kisa peräkkäin mistä jäi hyvä fiilis ja pystyin tekemään niin hyvän suorituksen kuin eilen oli mahdollisuus. Toki parannettavaa jää aina, mutta suurimmat "uhkat" mun ajamiselle on kuitenkin verensokerien heittelyt, mitä ei eilen tullut. Eli niiden puolesta oli mahdollisuus tehdä hyvä suoritus ja tämän hetken kunto riitti tähän. Toisen kierroksen selkäjumit ehkä vähän hidastivat matkantekoa, mutta ei niilläkään suurta vaikutusta lopputulokseen ollut. Seuraavan kerran kisailen sitten viikon päästä Rokualla.

Kiitokset vielä kisakavereille ja järjestäjille hienoista kisoista. Kovasti on Nivalassa tehty töitä hyvän reitin eteen. Siitä täytyy antaa Jukalle ja kumppaneille kiitosta! Muutenkin reitti on todella monipuolinen ja moni eilen kehuikin parhaaksi XCM-reitiksi Suomessa. Reitin varrella oli myös hyvin kannustusta. Varsinkin siinä alun tieosuuden lopulla kun siirryttiin polulle niin oli kovaa kannustavia lapsia. Ainahan kannustuksesta vähän lisävirtaa saa ajamiseen.