Eilen tehtiin Juhan kanssa 16 tunnin reissu Valkeakoskelle. Suurin osa tuosta ajasta meni autossa istuessa, mutta ehdittiin olla Valkeakoskellakin sen verran, että ajettiin maraton cupin kisa siellä. Tiedossa oli, että siellä tulee olemaan reilusti mäkeä mutta silti reitin raskaus yllätti kyllä ainakin meikäläisen. Koskaan en oo noin raskasta maastopyöräkisaa ajanut. Raskaan tuosta kisasta teki ylämäet ja osittain myös sateen kastelema märkä maasto. Reitti itsessään oli kyllä ihan hyvä. Oli sopivasti kivikkoa ja sitten oli helpompaa pätkää, muutama hieno lasku ja sitten niitä raatelevia nousuja. Eli reitissä sinänsä ei ollut mitään vikaa, kokonaisuus vaan oli raskain missä oon koskaan ajanut. Ja kyllähän nuo kisat saa raskaita ollakin.
Kisa kertoi kyllä karusti sen, että ylämäkiä pitäis treenata paljon enemmän. Siinä on vaan yks pieni ongelma, mistä mä niitä mäkiä täällä löydän? Eipä niitä totu ajamaan kun ajamalla. Kisa itsessään meni ihan mukavasti. Maltoin tällä kertaa aloittaa vähän rauhallisemmin ja ensimmäinen kierros menikin ihan mukavasti. Toisella kierroksella meni sitten rengas kivikossa tyhjäksi. Tai litkut kyllä tuon paikkasi mutta vähän löysäksi rengas jäi. Pariin otteeseen joutui pumppaamaan lisää ilmaa ja tuntui, että rengas alkoi taas pitämään.
Kolmannella kierroksella sitten sama homma ja tällä kertaa pumpata sai 3 tai 4 kertaa kierroksen aikana. Loppumatka menikin lähinnä rengasta pumpatessa ja maaliin ajellessa. Tavoitteena oli vaan päästä maaliin ja se tavoite täyttyikin.
Uskon, että tästäkin raatelevan raskaasta kokemuksesta jäi taas jotain oppia talteen. Seuraavassa kisassa sitten varmasti kulkee taas vähän paremmin. Oli kyllä jalat vielä todella jumissa, kun kävin tänään reilun parin tunnin maantielenkin tekemässä. Huomas pieneenki mäkeen ajaessa, että pohkeissa ja reisissä painoi vielä eilinen kisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti