2.8.2015

Syöte MTB

Muutaman vuoden on jo ollut suunnitelmissa ajaa Syöte MTB, mutta aina on ollut jotain muuta menoa tai estettä, mutta eilen pääsin tuon viimein toteuttamaan. Matkana 60 km ja sää oli sateinen ja märkä, Ei tuo pieni sade kuitenkaan kisassa mitään haitannut, mutta juuret ja kivet oli märkiä ja löytyihän reitiltä myös mutaa ja liukkaita pitkospuita. Täytyy nyt heti kehua reittiä, että oli paras mun tähän asti ajamista maratonreiteistä. Todella hieno jo maisemallisesti (ei vaan ehdi kisassa maisemia ihastella) ja myös maastollisesti haastava, kovin paljoa ei tieosuuksia reitillä ollut vaan pääosin mentiin poluilla.


Kisa-aamuna satoi vettä ja oli kylmä ilma, joten lähtöä odotellessa ei varsinaisesti lämmin ollut. Kisa alkoi lyhyellä tiesiirtymällä ennen kuin päästiin ensimmäiseen nousuun kohti Pikku-Syötettä. Viimeistään tuossa nousussa kuitenkin tuli jo lämmin eikä kylmästä tarvinnut kisan aikana kärsiä. Ajattelin aloittaa kisan rauhallisesti, mutta alussa tuntui, että tänään voisi jalkaa löytyä niin aika reipas aloitus tuli. Alkumatkasta ajo olikin todella vahvaa ja pääsin ajamaan ihan hyvässä porukassa. Aina välillä joku siitä saattoi päästä vähän karkuun ja sitten porukka oli taas kasassa. Vähän ennen puolenvälin omaa huoltoa ajoin yhden laskun vähän huolimattomasti ja meni mutka vähän pitkäksi. Siinä valitettavasti tipahdin sen verran porukasta, että piuan tuon jälkeen olleella tieosuudella en saanut enää porukkaa kiinni. Tuosta alkoikin sitten yksinäinen taivallus. Näin kyllä edessä menevät aina välillä, mujtta kiinni en saanut. Ihan perässä ei takanakaan ketään tullut. 

Pakko jaksaa kun katsojien kannustuskeinot vähän kovemmat, kuten kuvasta näkyy :) 

Tuossa vaiheessa selkä alkoi vetää vähän jumiin ja pahiten tuo selkäjumi iski Pytkynharjulle noustaessa. Siinä vaiheessa vaihtikin tippui vähän ja koitin vaan saada selkää taas toimimaan, että jalkoihin saisi voimaa. Jossain vaiheessa takaa tuli joku ja jatkettiin vähän vuorovedolla yhdes
sä matkaa, kunnes Pytkynharjun jälkeen kaveri tippui ja matka jatkui seuraavan juurakko-osuuden taas yksin. Tässä vaiheessa edellä näkyi selkä jota aloinkin jahtaamaan. Tuossa juurakossa sain kyllä selän niin jumiin, että matkanteko taisi taas hidastua ja vähän ennen kolmatta huoltoa Kivirinnan Jukka paineli ohi. Huollossa pullon täyttämisessä meni sen verran aikaa, että Jukka pääsi karkuun. 



Viimeisen huollon jälkeen alkoikin reitin ehkä haastavin osuus Pärjänjoen rantabulevardi. Ainakin 50 km matkan jälkeen väsyneenä tuo tuntui melko hitaasti etenevältä pätkältä. Tuntui, että kilometrilukema ei mittarissa kasva ollenkaan, vaikka miten yrittää. Luontokeskukselle kun päästiin niin tiesin, että enää olisi oikeastaan loppunousu edessä. 

Tuossa vaiheessa verensokerikin pääsi vähän laskemaan alas. Muuten kisa oli verensokerien puolesta mennyt hyvin, mutta nyt ei auttanut kun ottaa vielä yksi geeli. Valitettavasti samalla kun alkoi nousu ja verensokeri laski niin jaloista meni hetkellisesti voimat. Tuossa menee kuitenkin ainakin se 5 minuuttia, ennen kuin geeli alkaa vaikuttaa verensokeriin nostavasti, joten alkunousu meni tuon puolesta vähän mönkään, koska jalat ei vaan olleet ihan samalla tavalla mukana kuin pitäisi. Nousun edetessä kuitenkin tuo tilanne normalisoitui ja enää oli jäljellä vaan nousemisen tuska :) Tuntui, että nousu ei lopu koskaan, jatkui ja jatkui aina vaan. Lopulta koitti pieni lasku maalille. Sinne saapuikin kyllä tyytyväinen ja kaikkensa antanut maastopyöräilijä. Sijoitus miesten 60 km sarjassa oli 18. Joukkuekisassa oltiin seitsemänsiä. 

Loppunousu otti koville
Kokonaisuudessaan multa hyvä kisa. Ajo oli lähes koko kisan ajan vahvaa. Pienet selkävaivat ja tuo lopun verensokerin laskeminen nyt tietysti vähän kokonaisuutta laskevat, mutta eipä niillekään aina mitään voi. Vaikka kisassa oli 500 osallistujaa niin poluilta puuttui oikeastaan täysin jonot ja aika hyvin pääsi ajamaan omaa vauhtia. Samoin reitti oli todellista maastopyöräilyä. Kiitokset kisakavereille ja järjestäjille hienosta tapahtumasta! Varmasti tulen toistekin tänne kisailemaan niin hieno tapahtuma tämä oli. Tarja Kivirinnalle kiitos kuvista (kuvat siis Tarjan ottamia)! 

2 kommenttia:

  1. Loistava ajo, varsinkin kun oli ensimmäistä kertaa ajamassa reittiä kisassa. Kuivassa kelissä tiedossa reilu parannus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Taisit olla kakkoshuollossa kun itse tulin kolmoseen. Hoksasin asian vasta siitä lähdettyäni, että tuttu naama vilahti. Muuten olisin tsempit huutanut, mutta ajatus tulee kisassa joskus vähän viiveellä :)

      Poista